Mikä sellaisia ihmisiä vaivaa, jotka toteavat ääneen toisten ”vikoja” ulkonäössä?
Vaikka nyt esimerkiksi sanovat, että sulla on iso nenä tai hörökorvat ta jotain vastaavaa. Eivät edes välttämättä ilkeyttään vaan ihan muuten vaan toteavat. Olen muutaman tällaisen tavannut, joilla on ollut tapana tehdä tätä.
Onko heillä jokin häiriö jossain empatiakyvyssä tai sosiaalisissa taidoissa, etteivät kykene ymmärtämään mahdollisesti iskevänsä toisen arkaan paikkaan? Vai ovatko oikeasti tietoisesti ilkeitä?
Kun muuten nämä tapaamani tyypit ovat vaikuttaneet ihan mukavilta mutta sitten tuo töksäyttely on kyllä todella outoa ollut todistaa… En voisi kuvitellakaan sanovani jollekin tuosta noin vaan, että sun suu on kyllä tosi leveä, tai vastaavaa.
Kommentit (52)
Vaikea sanoa. Voisiko se olla sellaista yritystä pitää toista jollain lailla altavastaajana. Toisen ulkonäön haukkuminen on tavallaan oman itsensä kehumista.
Kutsutaan typeryydeksi ja/tai käytöstapojen puutteeksi. Osa perustelee tätä lapsellisesti sillä, että "mutkun mä nyt vaan on tällainen suora tyyppi, joka sanoo asiat suoraan". Eivät vaan tajua, että suora ei ole sama asia kuin tökerö.
Idiotismi ja ilkeys. Joku voi toki töksäytellä sosiaalisen kömpelyyden takia, mutta tuskin nyt ulkonäöstä sentään…
Kyllä mä oon sanonut monelle että olet oksettavan rumaksi tatuoitu. Mutta on ollut syytäkin sanoa...
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä oon sanonut monelle että olet oksettavan rumaksi tatuoitu. Mutta on ollut syytäkin sanoa...
Olet huonokäytöksinen k'sipää. Sanoin, koska oli syytäkin sanoa :)
Joskus saatan möläyttää jotain väärää ihan ymmärtämättömyyttäni, ts. en kokisi itse sanomaani loukkaavaksi. Aina en oikein sisäistä, että ihmiset saattavat olla erilaisia. Anteeksi.
Hyvä kysymys.
En ole koskaan miettinyt, vaikka toki huomannut ilmiön. Itse en huomaa ulkoisia asioita, enkä ole koskaan verrannut itseäni muihin. Itselläni on hyvä itsetunto. Liittyisikö jotenkin tuohon asiaan?
Yleensä, jos huomaan, että jollakin on poikkeuksellisesti vaikka huulipunaa niin tykkään kehua siitä, että näyttää hyvältä tai huomaan toisella jotain sievää. Toki se on opeteltu sosiaalinen taito, mutta haluan huomion olevan aito ja rehellinen kehu, en teennäinen. Toisen kehuminen on aina helpompaa, kun sitä toistaan. Samoin kuin rakkalleen sanominen, että hän näyttää komealta/kauniilta. Rakastamisen ääneen sanominen kuitenkin edelleen itkettää ja menee tunteisiin. Se on jotenkin edelleen siellä kurkussa ja vaikea sanoa ääneen. Mikähän siinä muuten? Ei siitä katoaisi. Olisi ihana kuulla vuosien yhdessä olon jälkeen puolisolta edes satunnaisesti, että rakastaa edelleen. Eikä se tosiaan ole helppoa kakistaa itsekään.
Näiden kohdalla mietin, kumpi on pahempi vaihtoehto, sekö että töksäyttäjä on tyhmä vai sekö, että hän on ilkeä. Aion kysyä seuraavalta kohdalle osuvalta, kumpi hän on.
Huono itsetunto usein. Pitää lytätä toista julkisesti ja nöyryyttävästi ettei kukaan huomauta susta mitään huonoa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä oon sanonut monelle että olet oksettavan rumaksi tatuoitu. Mutta on ollut syytäkin sanoa...
Onneksi ei tartte olla sun kaveri, yäk. :D
En ikinä halua loukata ketään ulkonäön takia. Ei kukaan ole täydellinen.
Henkilöllä on äärettömän huono itse tunto!
K-päisyyttä se useimmiten on. Joistakin kun on niin kivaa töksäytellä ilkeyksiä ja mennä henkilökohtaisuuksiin, kun eivät muustakaan hupia saa revittyä.
Olen kuitenkin tavannut pari Asperger-piirteistä henkilöä, joille oli tyypillistä tuollainen käytös, että muuten käyttäytyivät ihan asiallisesti mutta saattoivat möläyttää vaikka juuri ulkonäköön liittyviä tökeröitä kommentteja. Ja juuri sellaisella äänensävyllä, kuin olisivat todenneet, että "tänään on keskiviikko" tai "pitää muistaa siirtää kellot sitten sunnuntaina. Jos heille huomautti asiasta, etteivät kommenttinsa olleet kovin mukavaa kuultavaa, olivat oikeasti hämillään ja yllättyneitä siitä, että ne loukkasivat ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä oon sanonut monelle että olet oksettavan rumaksi tatuoitu. Mutta on ollut syytäkin sanoa...
Miksi koit, että sinulla oli syy kommentoida noin ilkeästi mahdollisesti (oletattavasti) tuntemattomille ihmisille? Mikä oli se syy?
Terkuin ihminen, jota on haukuttu/kommentoitu tuntemattomien toimesta, koska ihonissani on paljon pisamia/luomia ja muita virheitä.
Ilkeä, käytöstavaton, sosiaalisesti ja tai/tunnetasolla vajaa ihminen.
Tunnen yhden miehen, joka möläyttelee mitä sattuu yhtään sen enempää miettimättä. Hän on Asperger. Myös Tourette saattaa ilmetä töksäyttelynä, hallitsemattomina kommentteina.
Ei tuohon ole kuin yksi vastaus: Ku*sipää. Ei noita möläytyksiä voi puolustella näinä aikoina yhtään mitenkään. Jokainen joka tuolla ihmisten ilmoilla liikkuu ilman holhoojaa, on täysin vastuussa siitä, mitä suustaan päästää.
Jotkut sanoo että se on ymmärtämättömyyttä, mutta oman kokemuksen perusteella se on huonon itsetunnon aiheuttamaa ilkeyttä.
Jos on itsellä ruma nenä, niin sellainen arvostelee muiden neniä.
Ihan samaa oon miettiny. Tunnen erään jolla akateeminen tutkinto, ei mikään yleissivistävä yhteiskuntatieteelline/humanisti, niin ehkä sen takia töksäyttelevä. On kuitenkin 40+ ja opiskelee nyt psykologiaa! Sanoo rumasti, olen kaykaissut yhteyden jo. Hän sanoo rumasti lähinnä henk.koht. Ominaisuuksista tai teoista eikä fyysisistä ominaisuuksiista niin usein, toki niistäkin kuulin. Etenkin läheisilleen sanovan.
Hänen tapauksessaan ajattelin, että luuli olevansa kaikkia muita fiksumpi, besserwisser joka antaa hyviä neuvoja. Nykypsykologiaan ei käsittäkseni kuulu sanoa ”Sinä teit virheen/ sinulla sitä tätä” vaan jotenkin kaarrellen tulisi saada ihminen miettimään. Mut tää tyyppi olikin aloittanu opinnot jostain freudin historiasta ja Jungin unientulkinnasta....
Nuorempana/lapsena muistan tätä käytöstä, ja tyhmyyttähän se vaan oli.
Mä en ainakaan tarvii tällaista musertavaa kritiikkiä mun elämään.
Kyllä se on ihan ilkeyttä.