Tytön koetulokset 9+ 9½ ja 10+

mutta niinkään en ole onnellinen koulumenestyksestä, vaan että hän on terve nuori, jolla on terve ajatusmaailma.



Olen opettanut hänelle arvoja, mitä me vanhempina pidämme tärkeinä.

Minä sain kans matikankokeista yli 10, opettajalla oli tapana laittaa kolme ylimääräistä tehtävää ja jokaisesta oikein ratkaistusta sai plussan ja näin sain joskus 10+++.

Jos lapsesta asti vaan pitää panostaa ja panostaa, elämä saattaa jäädä elämättä.

Muistan erään tytön kouluajoilta, aina se istui lukemassa ikkunansa ääressä kokeisiin kun me muut ulkoiltiin kerrostalon pihalla. Me saatii ysejä, se halusi kymppejä.



Mitä ihmettä se saavutti sillä lukemisella? Menetti kivat hetket kavereiden kanssa. Niiden kymppien hinnalla.

Ei mun täytynyt koskaan käyttää tunteja opiskeluun, lukiossa en tainnut lukea kokeisiinkaan kertaakaan. Silti ka yli ysin.

Seuraan ihaillen vierestä, miten loistavasti tyttäreni pärjää, koska itselleni koulun käynti oli tosi takkuista hommaa. Suoritin kuitenkin mutkien kautta iltakoulussa lukion, pääsin yliopistoon ja menestyin opinnoissani. Mutta tytärren kohdalla kaikki käy helposti ja kaikki sujuu kuin tanssi, niin koulu, harrastukset kuin ystävyyssuhteetkin. Hän on hyvä ihan kaikessa mihin ryhtyy ja vielä luonteeltaan ihan huipputyyppi. Isänsä on samanlainen. Pojelle koulun käynti on työtä, kuten minullekin aikoinani. Iloitsenkin yhtä paljon pojan enkun seiskasta kuin tyttären enkun kympistä - tai ehkä jopa enemmänkin.



Lapset ovat erilaisia, ja mielestäni vanhemmilla on lupa iloita ihan kaikesta, mikä liittyy omaan lapseen. Ei ylpeyttä ja riemua tarvitse jarruttella ja ruveta heti sormi sojossa opettamaan, että " kerro lapselle, ettei aina voi onnistua kaikessa" . Vaikka olisikin onnistuja ja menestyjä luonnoltaan, kuten tyttäreni, epäonnistumisia ja pettymyksi tulee jokaisen kohdalle, kun elää normaalia elämää rajoituksineen ja velvollisuuksineen.



Iloitaan aina kun on ilon aihetta! Suomessa on ihan liiakaa yhä nöyryys ja vaatimattomuus ihanteena. Todella lahjakkaat ovat luonnostaan nöyriä, ei sitä tarvitse erikseen opettaa.

Muuten lukihäiriöstä kärsiviä on jopa 25 % koululaisista ja suurin osa heistä on poikia.



Neljälle paikkakunnalle Suomessa on perustettu lukihäiriöisille oma toimipiste ja niillä on nettisivut Googleta. Apua on saatavissa.

Meillä myös aina vähintään ysiä, lapset tokalla ja kolmannella. Kyllä siitä aina itsekkin hyvän mielen saa=)

vain sisäiset palkinnot on tärkeitä eikä koenumerot!

Minun tyttöni kanssa pärjää koulussa loistavasti. On ystäviä. Saa näin äitinä olla onnellinen, kun tietää että aina ei asiat ole näin hyvin. Toivotaan, että kouluinnostus säilyy yläasteelle saakka.

Eihän ap tuollaisesta puhunut? Taidat olla vaan kateellinen, oma lapsesi ei pärjää koulussa??

on tehny mieli soittaa opelle että kuinka kauan se uskoo motivaation säilyvän vaikka kyllä ymmärrän että tunnilla ei tarpeeks mukana

mikä todistukseen tulee. T:ope

lapsesi käytös tunnilla ei ole 10 arvoista. Luultavasti ei viittaa ja häiriköi.

Meillä esikoinen oli ysin oppilas ala-asteella, mutta sitten iski murkkuikä, ahdistus ja masennus ja päättötodistuksen ka oli 7,1...

Ei voi johtua minun asettamista " vaatimuksista" kun sellaisia en ole esittänyt.



Vastuuntuntoa toki olen opettanut.

Puolessa vuodessa nrot tuli alas, ka 8,6 -> 6,9

Että sillee!

Asiaa pahensi isän ikuinen höpötys lukioon menosta, arvaa meninkö kapinoissani ?

oon kyllä sanonu nyt että kun on päästötodistus kyseessä niin nostais sitä kättäkin vähän kun on lukioon menossa

lapsestaan tai lapselleen kuin koenumeroista tuleva " ilo" , niin kyllä se on suorittamiskeskeistä elämää!

Lapsi oppii että vain saamalla yli ysin kokeista, hän kelpaa äidilleen.



Mutta niinhän se näyttää olevankin.

Onko tässä nyt ollut, että ei ole muuta iloa ja kerrottavaa kun hyvät numerot?! Tämä on vaan yksi ilon aihe, ainakin minulle. On tää kyllä, ei voida olla iloisia toisten puolesta, onneksi ette toivottavasti kuulu minun ystäväpiiriin. Siellä sentään osataan iloita toisten elämän pienistä ilonaiheista niinku tämäkin. Minä ainakin olen onnellinen siitä, että lapseni pärjäävät koulussa ja olen iloinen paljon muustakin.

mutta jos aloitat keskustelun palstalla, varaudu että mielipiteitä löytyy, myös sinun kantasi vastaisia.