ärsyttää kun kaverini valittaa jatkuvasti kuinka raskasta lasten kanssa on

Aina ei vain jaksa, kivaa että sinä jaksat.

Lapset on erilaisia. Jollain voi olla vaikeampaa kuin toisella, lasten kanssa. Niin se vaan on. Ja ei ole sinulta pois, jos saa apua ja silti on väsynyt..

Samankaltaisia kokemuksia. On tosi rankkaa vaikka ihan tavallisia lapsia. Itse joutuu taas yksin hoitamaan, eikä kukaan auta. Mies reissaa eikä pääse auttamaan ja vapaina helposti nukkuu paljon. Vaikka ymmärrän, että ihmiset on erilaisia ja toisille on rankkaa ihan kaikki tekeminen niin kyllä se silti välillä ottaa päähän jos sattuu itse olemaan juuri sillä hetkellä tosi väsynyt tai olisi ollut paljon menoja ja ehtinyt vain kääntyä kotona eli kamala kaaos odottamassa siivoamista.

Toisaalta koitan ajatella kuinka onnekas olen kun kuitenkin lähes aina jaksan hyvin eikä tunnu raskaalta edes kolmen kanssa (kotihoidossa kaikki). Mahtaa olla aika vaikeata jos rasittuu vaikka saa paljon apuja.

No eihän se, ettei sinulla ole turvaverkostoja tarkoita sitä, ettei kaverisi voisi kokea omaa arkeaan raskaaksi tai olla väsynyt. Ihmiset ovat erilaisia, se mikä toiselle ei tunnu missään saattaa toiselle olla lähes ylitsepääsemättömän raskasta.

Kyllä nykynaiset ovat heikkoja. Ennen naisilla oli yli kymmenen lasta, ilman mitään päiväkoteja. Siinä sivussa tehtiin raskaat maataloustyöt ja kodinhoito.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2015 klo 15:04"]

Kyllä nykynaiset ovat heikkoja. Ennen naisilla oli yli kymmenen lasta, ilman mitään päiväkoteja. Siinä sivussa tehtiin raskaat maataloustyöt ja kodinhoito.

[/quote]

Ensinnäkin siihen aikaan ei eletty pienissä perheyksiköissä, joissa jokaisen piti tulla toimeen erillään. Yhteisöllisyys oli aivan eri luokkaa, jolloin tukea sai enemmän.

Toisekseen standardit lastenhoidon suhteen olivat silloin aika erilaiset kuin ennen. Nykyään ei tulisi kuuloonkaan esimerkiksi laittaa alle kouluvuotiasta lasta vastuuseen itsensä lisäksi parista pikkusisaruksesta, joskus aiemmin se oli aivan normaalia.

Kolmannekseen kyllä äiditkin silloin väsyivät, sairastuivat ja masentuivat. Siitä vain ei sopinut puhua.

Ap täällä taas. Siis en väittänyt, että itse jaksan hyvin näiden kanssa. Olen aivan helvatun väsynyt, mutta en jaksa sitä koko ajan muille valittaa. Tämä kaveri ei edes kysy multa, miten minä jaksan, valittaa aina vaan omaa oloaan. Meillä esim. asunto aina aivan kaaoksessa, kun en jaksa siivota jatkuvasti jne jne. En ole mikään superäiti ja olisin iloinen, jos saisin isovanhempien apua noin paljon, varmasti jaksaisin pikkuisen paremmin sillä keinoin.

Tämä on vuosien kerhoissa ja muissa lapsipiireissä pyörimisestä tullut faktatieto: vuoden 76 jälkeen syntyneet eivät jaksa enää mitään. Sitä vanhemmat vanhemmat eivät valita joka asiasta ja jaksavat itsekin hoitaa lapsensa. Tätä nuoremmat laittavat lapsensa päiväkotiin ja jäävät pelkän vauvan kanssa kotiin tai käyttävät häikäilemättä isovanhempia apuna jatkuvasti. Ja jos joku sun kumminkaima vuonna 77 syntynyt tekeekin toisin, niin aina  on näitä yksilöitä jotka ei toimi samalla tavalla, mutta keskimäärin näin. Mietin, että johtuuko se siitä, että nämä vanhemmat ovat eläneet rankemmat lapsuuden ja näillä nuoremmilla oli jo enemmän hemmottelua jne, esim. 80 luvulla syntyneet eivät jaksa töissäkään niin hyvin kuin vanhemmat eivätkä jaksa sitoutua mihinkään, paljon itsekkäämpi asennne monessa suhteessa. Miettikääpä lähipiiriänne, perhekerho, vauvakerho, muskari jne tuttujanne, onko samoja havaintoja.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2015 klo 15:07"][quote author="Vierailija" time="04.09.2015 klo 15:04"]

Kyllä nykynaiset ovat heikkoja. Ennen naisilla oli yli kymmenen lasta, ilman mitään päiväkoteja. Siinä sivussa tehtiin raskaat maataloustyöt ja kodinhoito.

[/quote]

Ensinnäkin siihen aikaan ei eletty pienissä perheyksiköissä, joissa jokaisen piti tulla toimeen erillään. Yhteisöllisyys oli aivan eri luokkaa, jolloin tukea sai enemmän.

Toisekseen standardit lastenhoidon suhteen olivat silloin aika erilaiset kuin ennen. Nykyään ei tulisi kuuloonkaan esimerkiksi laittaa alle kouluvuotiasta lasta vastuuseen itsensä lisäksi parista pikkusisaruksesta, joskus aiemmin se oli aivan normaalia.

Kolmannekseen kyllä äiditkin silloin väsyivät, sairastuivat ja masentuivat. Siitä vain ei sopinut puhua.
[/quote]

No juu, mutta silti tekivät kiltisti kaikki työt. Ja ei se yhteisöllisyys kuitenkaan sitä valtavaa työtaakkaa poistanut. Nykyaikana on koneet kaikelle työlle.

Kyllähän tänäpäivänä valitetaan kaikesta eikä jakseta muutamaa lasta hoitaa..jos niitä lapsia haluaa niin sietää myös sen työn mikä siitä seuraa. Jos ei kestä sitä niin parempi jättää lapset hankkimatta .

[quote author="Vierailija" time="04.09.2015 klo 15:30"][quote author="Vierailija" time="04.09.2015 klo 15:07"][quote author="Vierailija" time="04.09.2015 klo 15:04"]

Kyllä nykynaiset ovat heikkoja. Ennen naisilla oli yli kymmenen lasta, ilman mitään päiväkoteja. Siinä sivussa tehtiin raskaat maataloustyöt ja kodinhoito.

[/quote]

Ensinnäkin siihen aikaan ei eletty pienissä perheyksiköissä, joissa jokaisen piti tulla toimeen erillään. Yhteisöllisyys oli aivan eri luokkaa, jolloin tukea sai enemmän.

Toisekseen standardit lastenhoidon suhteen olivat silloin aika erilaiset kuin ennen. Nykyään ei tulisi kuuloonkaan esimerkiksi laittaa alle kouluvuotiasta lasta vastuuseen itsensä lisäksi parista pikkusisaruksesta, joskus aiemmin se oli aivan normaalia.

Kolmannekseen kyllä äiditkin silloin väsyivät, sairastuivat ja masentuivat. Siitä vain ei sopinut puhua.
[/quote]

No juu, mutta silti tekivät kiltisti kaikki työt. Ja ei se yhteisöllisyys kuitenkaan sitä valtavaa työtaakkaa poistanut. Nykyaikana on koneet kaikelle työlle.

Kyllähän tänäpäivänä valitetaan kaikesta eikä jakseta muutamaa lasta hoitaa..jos niitä lapsia haluaa niin sietää myös sen työn mikä siitä seuraa. Jos ei kestä sitä niin parempi jättää lapset hankkimatta .
[/quote]
Ja kenellä oli kristallipallo?

No, nyt kun olen eronnut, nämä vetämättömät mammat ylistää, kuinka helppoa mulla on, kun lapset ovat kolmasosan ajasta isällään. No, onhan se helppoa verrattuna siihen, että ennen hoidin lapsia tai olin töissä 24/7.

Mulla vaan ei ole koskaan ollut vastuunsa tuntevaa puolisoa tai auttavia isovanhempia. Sellainen olisi ollut aivan ideaalitilanne verrattuna tähän. No onneksi ero sai sentään lasten isän osallistumaan lasten elämään ja kantamaan vastuuta. Eron hintana lapset kuitenkin oireilevat uudesta tilanteesta (vaikea tottua olemaan isän kanssa), joten ne päivät, jolloin lapset ovat isällään menevät toipumiseen. Nyt tilanne onneksi on mennyt jo hieman parempaan suuntaan joten jaksan jo hieman kuntoillakin.

En ymmärrä tuollaista valitusta. Ei kenellekään pitäisi tulla yllätyksenä, että lapsen hoitamisesta koituu paljon vaivaa. Lasten hankinta on täysin vapaaehtoista.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2015 klo 15:14"]Tämä on vuosien kerhoissa ja muissa lapsipiireissä pyörimisestä tullut faktatieto: vuoden 76 jälkeen syntyneet eivät jaksa enää mitään. Sitä vanhemmat vanhemmat eivät valita joka asiasta ja jaksavat itsekin hoitaa lapsensa. Tätä nuoremmat laittavat lapsensa päiväkotiin ja jäävät pelkän vauvan kanssa kotiin tai käyttävät häikäilemättä isovanhempia apuna jatkuvasti. Ja jos joku sun kumminkaima vuonna 77 syntynyt tekeekin toisin, niin aina  on näitä yksilöitä jotka ei toimi samalla tavalla, mutta keskimäärin näin. Mietin, että johtuuko se siitä, että nämä vanhemmat ovat eläneet rankemmat lapsuuden ja näillä nuoremmilla oli jo enemmän hemmottelua jne, esim. 80 luvulla syntyneet eivät jaksa töissäkään niin hyvin kuin vanhemmat eivätkä jaksa sitoutua mihinkään, paljon itsekkäämpi asennne monessa suhteessa. Miettikääpä lähipiiriänne, perhekerho, vauvakerho, muskari jne tuttujanne, onko samoja havaintoja.
[/quote]

Äläpäs yleistä.