Miten te muut yksinäiset ihmiset jaksatte elää?

Mun on esimerkiksi aivan yliluonnollisen raskasta hoitaa vaikkapa muuttoa yksin ja omin voimin tai tehdä suursiivoustakaan. Uuvun vain. Ahdistun vain sen taakan edessä ja tulee olo, etten jaksa tehdä mitään. Ainoa ystäväni asuu ulkomailla ja muita minun luokse tulemaan kykeneviä/haluavia läheisiä ei ole ollut vuosikausiin.

Haluaisin joskus, että joku olisi seuranani vaikka istumassa sohvalla/henkisenä tukena. Haluaisin joskus keskustella jonkun ihmisen kanssa tai katsoa elokuvaa yhdessä. En itse jaksa tätä loputonta yksinäisyyttä, vaikka olenkin introvertti.

Jotkut miehet ovat kiinnostuneet liikaakin, mutta tunne ei ole ollut molemminpuolinen. Lisäksi miehillä on seksuaalisia taka-ajatuksia ja kiinnostus naiseen loppuu samoin tein, jos nainen ei ole heistä "siinä mielessä" kiinnostunut, joten ei heistä ole kavereiksi valitettavasti. En halua myöskään kartuttaa kokemusta, sillä haluaisin joskus saada miesystävänkin ja silloin kokemattomuus ja aiempi selibaatti on hyve. Nyt vain ei ole voimia parisuhteen etsimiseen todennäköisesti muutamaan vuoteen edes.