Miten selviätte te jotka asutte jossain junttikylässä? Pysyttelettekö omissa oloissanne?
Muutin pikkukylään kauas isoista kaupungeista. Pienen romanttisen kyläyhteisön idea on kyllä särkynyt lopullisesti. Matala älykkyys on jotain kauhistuttavaa. Ihmiset eivät osaa kirjoittaa edes kunnolla. Päihteitä kuluu runsaasti. Miehet ovat niin pöljiä että ikimaailmassa ei voisi yhdenkään kanssa pariutua. Yleissivistys pyöreä nolla. Varallisuutta, hienoja autoja ja taloja löytyy, mutta äly ja sivistyksen taso on kauhealla tolalla.
Kommentit (17)
Omissa oloissa ollaan, vähän surettaa yhteisöllisyyden puuttuminen.
Omissa oloissa olen myös minä koska haluan olla yksin ja siten viihdyn parhaiten. Täällä ei ole hienoja taloja eikä autoja. Ihmisistä en sen tarkemmin osaa sanoa kun en ole heidän kanssaan jutellut. 2013 vuonna muutin tähän kylään kaupungista.
Vierailija kirjoitti:
Omissa oloissa olen myös minä koska haluan olla yksin ja siten viihdyn parhaiten. Täällä ei ole hienoja taloja eikä autoja. Ihmisistä en sen tarkemmin osaa sanoa kun en ole heidän kanssaan jutellut. 2013 vuonna muutin tähän kylään kaupungista.
Niin ja selviän oikein hyvin. Paremmin en voisi selvitä :)
Kuulostaapas kamalalta kaupunkilaisen korvaan. Voimia siskot.
Noh, olet sitten sattunut vain valitsemaan jonkin junttilan. Kyllä myös pikkukylistä löytyy virkeitä paikkoja, joista löytyy fiksua porukkaa. Itse olen kotoisin Pohjois-Savosta pieneltä paikkakunnalta (kirkonkylältä), joka on tunnettu taiteestaan ja aktiivisista urheiluseuroistaan, ja siellä oli (ja on) paljonkin erittäin fiksuja ja kultturelleja ihmisiä. Löytyyhän pikkupaikkakunniltakin lääkäreitä, opettajia, hammaslääkäreitä, pappeja ym, jotka ovat akateemisesti koulutettuja, jos sitä sivistyksen mittarina pitää. Lisäksi tuolta kotipaikkakunnaltani on lähtöisin monia ihan suomalaisen taiteen tunnetuimpia kuvataiteilijoita, yksi klasikkokirjailija ja useampi nykykirjailija, ja kansanedustaja joka on ollut presidenttiehdokkaanakin. Onpa siellä maalattu jopa joitakin Suomalaisen taiteen tunnetuimmista klassikkomaalauksista, kuten Eero Järnefeltin hieno teos joka on maalattu lähellä entistä mummolaani.
Terveisiä vaan kotikulmille, niille jotka paikan tunnistaa. :)
Itse ajattelin muuttaa pois Helsingistä.
Minulle on oikeastaan yksi lysti missä asun, kunhan saan asua ok-talossa ja kesämökille on maks. tunnin ajomatka.
En ole yhdenkään paikallisen kanssa tekemisissä, en tiedä heistä yhtään mitään enkä haluakaan tietää. Naapureitani moikkaan mutta small talkia kummempaa en ole joutunut höpöttämään. Olen asunut paikkakunnalla nyt 12 vuotta.
Asun Uudellamaalla pienessä kylässä kaukana muista ja olen aina käynyt töissä Stadissa, asunto on myös siellä. Maalla on mukavaa ja tilaa koirille ja hevosiakin löytyy. Naapureita moikataan, kun ajetaan autolla vastakkain, moni heistäkin käy Stadissa töissä, mutta lähemmin ei tunneta.
Asun Kuopiossa ja tunnistan tuo kaiken. Varakkaita ihmisiä on kylläkin vähän, syrjäytyneitä on n. joka toinen kadulla kävelijä.
Parin vuoden päästä muutan takaisin Helsinkiin.
Juon paljon ja usein. Mitä muuta tässä voisi tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Asun Kuopiossa ja tunnistan tuo kaiken. Varakkaita ihmisiä on kylläkin vähän, syrjäytyneitä on n. joka toinen kadulla kävelijä.
Parin vuoden päästä muutan takaisin Helsinkiin.
Mielenkiintoista, minäkin asun Kuopiossa ja mulla on täysin päinvastainen kuva paikkakuntalaisista. Näin me ihmiset ollaan erilaisia, siinä mihin ja keneen kiinnitetään huomiota.
No tämä just huolettaa:( Isommassa kaupungissa ei ole näköjään varaa asua, mitä hyötyä asua palveluiden äärellä, ku nei ole niitä varaa käyttää? Mutta pikkukuntien henkinen ilmapiiri...:(
Asun pienessä hämäläiskunnassa ja sen pienessä kylässä. Pari ensimmäistä vuotta hitaat hämäläiset jurnottivat ja ihmettelivät muualta tullutta. Nyt on hyvät välit kaikkiin naapureihin ja muutama sana vaihdetaan lähes kaikkien vastaantulijoiden kanssa. Viihdyn erinomaisesti.
Asuin vuoden ja en asu enää, mutta eipä ollut muuta tekemistä kuin ryypätä ja pelata tietokoneella viikonloput. Itseenikin tarttui paikan toivoton ja näköalaton tunnelma. Onneksi pääsin pois.
Olen omissa oloissani ja tapaan kavereita muualla