Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Prisma: Kosketuksen voima (TV1 nyt)
22.03.2022 |
"Fyysinen kosketus on elintärkeä sekä ihmisen henkiselle että fyysiselle hyvinvoinnille. Mitä aivoissa tapahtuu kosketuksen aikana ja miten käy ihmiselle, joka elää ilman fyysistä läheisyyttä?"
Kommentit (16)
Kiitos ap kun muistutit tästä ohjelmasta. Vähän kyllä hirvittää näin yksinäisenä katsoa mitä kaikkea jää tietämättäänkin ilman kun elää ilman minkäänlaista kosketusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vituttaahan se jos puutteessa joutuu olemaan. Ei siihen tarvitse "asiantuntijoita" sitä selittämään.
"Kosketuksen puutetta mikään ei voi korvata."
- Chrisse Johansson
(Rakkaus on hellyyttä - Marion)
On tää ainakin kurjaa elää parisuhteessa, missä ei saa läheisyyttä, eikä hellyyttä.
Onneksi lapset sentään tykkää halia.
-nössö mies-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vituttaahan se jos puutteessa joutuu olemaan. Ei siihen tarvitse "asiantuntijoita" sitä selittämään.
"Kosketuksen puutetta mikään ei voi korvata."
- Chrisse Johansson
(Rakkaus on hellyyttä - Marion)
Niin, puute on muutakin kuin pelkkää panemista. Kosketuksen puutetta. Puhuinko pelkästä pillusta tai kyrvästä? Johansson voi painua hornaan viisastelemasta itsestäänselvyyksiä.
Kaipaan kosketusta niin, että tekisi mieli halata tuntemattomia. Kosketuksen puute tekee araksi ja onnettomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsoin tuon eilen Areenasta. Juonipaljastus: ihosta on löydetty tietynlaisia hermosoluja, jotka reagoivat nimenomaan 32-asteiseen, tietyllä frekvenssillä tapahtuvaan lempeään silitykseen. Ne aiheuttavat aivoissa aivan tietynlaisen, hyvin palkitsevan tunteen. Tuota samaa tunnetta ei tule, jos silitys on liian hidasta/nopeaa/voimakasta. Eniten noita soluja on selässä, mistä ihminen ei itse pysty silittämään. Sormenpäät ovat muuten 32-asteiset, kuinka sattuikaan.
Kaikki tämä liittyy siihen, että ihminen on kehittynyt elämään pienissä porukoissa läheisten ihmisen kanssa. Toistemme koskettelu lisää yhteenkuuluvuutta, luottamusta ja näin ollen selviytymistä.
Vierailija kirjoitti:
Hyi, en halua että kukaan koskee tai lääppii tai hiplaa x(
Ihminen alkaa vanhemmiten arvostaa kosketuksesta saatavaa nautintoa enemmän.
Toisaalta, kosketuksetta jäänyt ei osaa enää ottaa vastaan kosketusta, vaan kokee sen epämiellyttävänä. Kosketussolut täytyy siis "uudelleenohjelmoida" arvostamaan lempeää kosketusta.
Tämä kirjoittaja on siis nuori ja/tai kosketuksetta jäänyt, todennäköisesti molempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi, en halua että kukaan koskee tai lääppii tai hiplaa x(
Ihminen alkaa vanhemmiten arvostaa kosketuksesta saatavaa nautintoa enemmän.
Toisaalta, kosketuksetta jäänyt ei osaa enää ottaa vastaan kosketusta, vaan kokee sen epämiellyttävänä. Kosketussolut täytyy siis "uudelleenohjelmoida" arvostamaan lempeää kosketusta.
Tämä kirjoittaja on siis nuori ja/tai kosketuksetta jäänyt, todennäköisesti molempia.
5 lapsen perheestä, lähes 40v olen. Lapsesta asti kitissyt jos olen joutunut liikaa olemaan liki muita ihmisiä. Olen kyllä halini "saanut".
Sinä taas selkeästi olet ollut sosiaalisia kontakteja vailla, kun kukaan ei ole huomauttanut tarpeeksi pontevasti tai usein että projisoit pahasti omia traumojasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vituttaahan se jos puutteessa joutuu olemaan. Ei siihen tarvitse "asiantuntijoita" sitä selittämään.
"Kosketuksen puutetta mikään ei voi korvata."
- Chrisse Johansson
(Rakkaus on hellyyttä - Marion)
Niin, puute on muutakin kuin pelkkää panemista. Kosketuksen puutetta. Puhuinko pelkästä pillusta tai kyrvästä? Johansson voi painua hornaan viisastelemasta itsestäänselvyyksiä.
Ko. sanoituksessahan tuo on kuuluisa aivopieru.
Ja aina vaan enemmän huomaan, että en todellakaan ole normaali.
Minua yleensä inhottaa, jos joku koskee minua. Siedän pikkulasten kosketuksia, ja eläinten kosketusta, tiettyyn rajaan asti. En pidä lainkaan siitä, että joku "vieras" koskettaa minua, lääkäri, sairaanhoitaja, kosmetologi, hieroja, kampaaja. En pysty käymään enää kosmetologilla, koska se on niin kamalaa. Valitettavasti en myöskään oikein pidä siitä, että joku "tuttu" koskee, en voisi kuvitellakaan mennä tutun hierottavaksi, hyyyyyyyyyyyyyy... Ja välillä jopa puolisoni kosketus saa aikaan ennemminkin paniikkireaktion kuin mitään positiivista.
Pidän kuitenkin itse koskemisesta. Pidän erilaisista pinnoista, ja pidän esimerkiksi kissan silittämisestä. Minusta on mukava pörröttää lasteni hiuksia, ja lämmin läikähdys käy, kun hieron heidän särkeviä sääriään (kasvukipuja). Muistan, kuinka ihanaa oli kammata ja harjata mummoni hiuksia - ja on ihan hauskaa, kun omat lapseni vääntävät hiuksiani, mutta en pysty tosiaan lainkaan menemään kampaajalle. Äitini on leikannut hiukseni, hänellä on parturikampaajan koulutus ja tekikin sitä työkseen jonkin aikaa.
Olisikin mielenkiintoista nähdä, miten aivoissani sinkoilee eri tilanteissa, poikkeavatko ne muiden aivoista vai tulkitsenko vain itse asiat toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exälle näytin aikoinaan lehtiartikkelin koskien kyseistä asiaa. Ex ei lukenut. Heitti tekstin pois eikä sanonut mitään.
Oli pahinta aikaa elämässä. Olla vuosien avioliitossa eikä sitten vuosiin mitään kosketusta. Halaukseni torjuttiin kyynärpäällä.
Alue: Aihe vapaa
Vituttaahan se jos puutteessa joutuu olemaan. Ei siihen tarvitse "asiantuntijoita" sitä selittämään.