Te joilla on oikeasti stressaava työ/elämä

Jään kuulolle. Sekä työ mutta etenkin arki kotona täyttä hälytystilassa olemista.

Metsään, soutamaan, rantasaunaan.

Alkoholi. Valitettavasti näin.

Itselläni pikaisesti parhaiten auttaa joku pieni mindfulness- rentoutus tai pianonsoitto. Jos on enemmän aikaa, niin sitten luonnossa liikkuminen.

Työajan rajoittaminen klo 9-17/18. omat harrastukset iltaisin eikä kännykän/mailien pläräämistä -kaikkia töitä ei ehtisi tehdä vaikka tekisi 24/7-

Joskus joku tilanne vie yöunia mutta kriisit kestää vain hetken; muutamassa kriisisdä olen käynyt juttelemassa työpsykologin kanssa.

Ennen urheilin todella paljon ja se auttoi stressin hallintaan hyvin.

Sitten stressitilanne vuoti yli äyräiden, hampaat irvessä jatkoin vielä urheilemista, päässä takoi se ajatus, että liikunta, ravinto, uni...

Hitot, ei toiminut tilanteessa, jossa kävin vuorotöissä, pyöritin perhe-elämää yksin mieheni sairastellessa, ja valmistelin jatko-opintoja loppuun ja rajaton äitini kaatoi oman elämänhallintaongelmansa minun niskaani.

Paloin loppuun.

Tästä on noustu, mutta hikinen treeni odottaa aikoja parempia ja pakko tyytyä työmatkapyöräilyyn ja uintiin 1-2 krt/vko jos vain ehdin.

Äidille tuli shokkihoitoa, kun viimein nelikymppisenä laitoin rouvalle rajoja ja ymmärsin olevani rajallinen ihminen itsekin.

Tästä saa oikeasti voimaa, kaikenlaiset energiasyöpöt ja rajattomat säätäjät elämässä ovat turhaa painolastia, kukaan ei loputtomiin pysty eikä jaksa.

Mieheni joutui ottamaan vastuuta myös itsestään, vaikka sairastelikin, on kuitenkin työkykyinen, ja palannut töihin. Sama juttu rajoista pätee tässäkin. Kuulostaa ehkä kovalta, mutta perheen asiat ovat edelleen lähes kaikki minun kontollani, en voi hoitaa miestäni kuin lasta.

Opettelin ottamaan edes vähän omaa aikaa, luen kirjaa tai katson jotain sarjaa illalla.

Ylimääräisiä juttuja olen karsinut, joku muu saa välillä talkoilla urheiluseurassa, ikkunoita ei ole pakko pestä, eineksetkin ovat ruokaa, jne.

Tiukassa paikassa on pakko priorisoida.

Tämä voi tuntua tylsältä ja epätoimivalta mutta itseä auttaa jonkin sarjan seuraaminen. Aiemmin yritin vaikka mitä toiminnallista ja liikkumista mutta kun kroppa on väsy ja kierroksilla niin vastapaino on lepo.

Otan päivästä tai illasta hetken että menen sängylle tai sohvalle viltin alle ja laitan kellon soimaan vaikka tunnin päähän. Saa nukahtaa mutta yleensä en. Katson jotain hölmöä missä aivot saa olla ihan narikassa.

Syke ja verenpaine laskee, tulee olo että on levännyt ja aivotoiminta on rauhoittunut.

Pystyn laittaan aivot off ainoastaan ulkomailla jossa eri kieli ja kulttuuri ja täytyy olla erilailla läsnä olemisen kanssa. Suomessa pienet hetket lapsen urheiluharrastuksen pisteiden laskussa ( nopea tempoista, kaikki näyttää samalta) ja aiemmin kun lapset oli pieniä uimassa heidän kanssaan koska vaati täyden vahtimisen.  Joskus löytää hyviä sarjoja, ennen koronaa en katsonut koskaan tv:tä, nyt löytänyt suoratoisto palvelut. Viime aikoina myös opiskelu, laitoin itselle tavoitteeksi valmistua ennätysajassa parhaalla keskiarvolla, opiskelut on työhön verrattuna aivolepoa. 

En mitenkään.

10km juoksulenkki.

Ei niitä saa hetkeksi off-asentoon. 

Vaatii useamman päivän levon rauhassa jos meinaa yhtään saada oloansa helpommaksi.

Ja kun palaat takaisin arkeen, sama jakuu taas, et ole yhtään sen parempivointinen.

Kannattaa yrittää ennemmin muuttaa elämäntilannetta niin paljon kuin voi, vaikka vähentää töitä tms. 

Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän.

Vierailija kirjoitti:

Tämä voi tuntua tylsältä ja epätoimivalta mutta itseä auttaa jonkin sarjan seuraaminen. Aiemmin yritin vaikka mitä toiminnallista ja liikkumista mutta kun kroppa on väsy ja kierroksilla niin vastapaino on lepo.

Otan päivästä tai illasta hetken että menen sängylle tai sohvalle viltin alle ja laitan kellon soimaan vaikka tunnin päähän. Saa nukahtaa mutta yleensä en. Katson jotain hölmöä missä aivot saa olla ihan narikassa.

Syke ja verenpaine laskee, tulee olo että on levännyt ja aivotoiminta on rauhoittunut.

Tämä toimi minullakin ennen, mutta enää en jaksa keskittyä kuin noin 20 minuuttia kerrallaan. Ap.