Miksi tunnen tekeväni väärin, kun en lainaa rahaa
Käykö kellekään muulle koskaan näin, että joku pyytää lainaksi rahaa jonkin syyn takia minkä todenperäisyyttä et pysty tarkistamaan. Järki sanoo, että kyseessä voi olla huijaus, että ei kannata lainata. Mutta kuitenkin sitä samalla kokee jollain tasolla tekevänsä väärin kun ei lainaa rahaa epäilee toista ihmistä huijaamisesta ilman että mitään on tapahtunut.
Kommentit (11)
Joka tapauksessa teet oikein, kun et lainaa. On eri asia antaa tai sijoittaa hyvään kohteeseen. Mutta vippaajaksi älä ryhdy.
Hyväksy myös se, että tunnetasolla tuntuu, että teet väärin. Tunnet näin siksi, koska et halua tuottaa pettymystä toiselle. Joskus kuitenkin järkiperäiset syyt ovat pitkällä jänteellä oikeat.
Riippuu kysyjästä ja summasta. Jos on tuttu, niin miksen lainais, vaikka en tietäskään mihin tarvii. Jos kysyjänä on tuntematon, niin en tietenkään lainaa, mutta joo on tullu silti omantunnontuskia. Mistä sitä tietää kuin kova tarve toisella on.
Siksi omantunnontuskat, koska se toinen saattaa oikeasti tarvita sitä. Harvemmin kysytään jos ei olis tarve.
Mun sisko pyysi lainaksi 1000 euroa, jonka tarvitsi vuokratakuuseen. Sanoi, että maksaa sen takaisi sitten kun muuttaa ja saa takuun takaisin. En lainannut, sillä vakuudet olivat liian heikot. Ei ollut mitään varmuutta, että saa takuun takaisin ja tiesin, että hänellä ei ole koskaan varaa maksaa työmarkkinatuesta sellaista summaa minulle. Hän sai onneksi vakuuden Kelasta sitoumuksena.
Sisko muutti pois asunnosta vuoden kuluttua ja Kela joutui maksamaan vakuuden vuokranantajalle. Siskolla oli vuokrarästiä noin 1500 euroa ja lisäksi asuntoon jouduttiin tekemään remontti kun kissat olivat raapineet tapetit ja kusseet nurkkiin.
Jos ihmisellä on raha-asiat kunnossa, hän voi nostaa pankkikortin luottorajaa tilapäisesti yllättävää menoa varten tai nostaa pankista joustoluottoa, jota saa pankista pienellä korolla useita tuhansia. Jos raha-asiat eivät ole kunnossa, eikä saa luottoa, ei hän silloin pysty maksamaan lainaansakaan takaisin. Ei pidä ajatella meneekö välit sukulaisen tai ystävän kanssa, jos ei lainaa. Välit menee joka tapauksessa, kun hän ei pysty maksamaan lainaa takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Mun sisko pyysi lainaksi 1000 euroa, jonka tarvitsi vuokratakuuseen. Sanoi, että maksaa sen takaisi sitten kun muuttaa ja saa takuun takaisin. En lainannut, sillä vakuudet olivat liian heikot. Ei ollut mitään varmuutta, että saa takuun takaisin ja tiesin, että hänellä ei ole koskaan varaa maksaa työmarkkinatuesta sellaista summaa minulle. Hän sai onneksi vakuuden Kelasta sitoumuksena.
Sisko muutti pois asunnosta vuoden kuluttua ja Kela joutui maksamaan vakuuden vuokranantajalle. Siskolla oli vuokrarästiä noin 1500 euroa ja lisäksi asuntoon jouduttiin tekemään remontti kun kissat olivat raapineet tapetit ja kusseet nurkkiin.
Jos ihmisellä on raha-asiat kunnossa, hän voi nostaa pankkikortin luottorajaa tilapäisesti yllättävää menoa varten tai nostaa pankista joustoluottoa, jota saa pankista pienellä korolla useita tuhansia. Jos raha-asiat eivät ole kunnossa, eikä saa luottoa, ei hän silloin pysty maksamaan lainaansakaan takaisin. Ei pidä ajatella meneekö välit sukulaisen tai ystävän kanssa, jos ei lainaa. Välit menee joka tapauksessa, kun hän ei pysty maksamaan lainaa takaisin.
Juuri näin!
Siskolleni olen lainannut ja hän on lainannut aikanaan myös minulle, se on hyvin ok. Muut eivät ole edes kysyneet.
Kerran olen lainannut 200mk sukulaiselle enkä saanut rahoja takaisin. Opin ja en lainaa enää rahojani. En koe huonoa omaatuntoa, keksin kyllä aina syyn miksi tarvitsen rahani itse.
Vierailija kirjoitti:
Joka tapauksessa teet oikein, kun et lainaa. On eri asia antaa tai sijoittaa hyvään kohteeseen. Mutta vippaajaksi älä ryhdy.
Hyväksy myös se, että tunnetasolla tuntuu, että teet väärin. Tunnet näin siksi, koska et halua tuottaa pettymystä toiselle. Joskus kuitenkin järkiperäiset syyt ovat pitkällä jänteellä oikeat.
Lainan pyytäjä tuotti jo pettymyksen sille, jolta pyysi lainaa. On se kumma, että silti se pettymyksen tunne jostain nousee. Siskoni yrittää lainata minulta usein ja joudun viikottain pettymään sekä häneen, että itseeni.
Olen lainannut ystävälle (noin 600 euroa) ja oli todella kiusallista seuraavat pari vuotta kun odotin takaisinmaksua (jonka sitten sain parikymppiä kerrallaan). Itse olen periaatteen tyyppi, jos jotain lainaisin, pitäisin kunnia-asiana hoitaa asian mahdollisimman pian kuntoon. Oli ärsyttävää ja vaivaannuttavaa ensin odotella ja sitten todeta, että jos jotain haluan takaisin, pitää itse koko ajan sitä olla pyytämässä. Periaatteessa en halunnut jättää asiaa sikseen, vaikka rahasummalla ei itselle sitten enää merkitystä olisi ollutkaan.
En koskaan ”lainaisi” eli antaisi rahaa kenenkään pyynnöstä. Sen sijaan voisin opastaa ja neuvoa, miten hän voi tulla toimeen omilla tuloillaan.
Rahan antaminen vähävaraisille on minusta huono tapa avustaa. Ymmärrystä pitää jakaa ja mahdollisesti esim. Viedä ystävä hyvään kierrätyskeskukseen.
Myöskään kenenkään lainan ”takaajaksi” ei saa koskaan käydä. Nämä asiat on hyvä miettiä etukäteen, ennenkuin pyyntö tulee, että voi heti sanoa, ettei suostu hänen pyyntöönsä. Mitkään syyt eivät muuta päätöstäni.
Mulle on pienestä pitäen opetettu että ei saa lainata rahaa tutuille tai tuntemattomille. Ja en myöskään ole siks lainannut koskaan. Riski tulla huijatuksi on kuitenkin todellinen.