Miten säilyttää empatia ja rakkaus ikävien kokemusten jälkeen?

En tiedä. Hyvä kysymys. Jään seuraamaan.

Ajattelemalla, että kylmällä ja välinpitämättömällä suhtaumisella muihin, teet heille saman mitä sinulle on tehty. Ansaisevatko he sinun tylyytesi?

Vierailija kirjoitti:

Ajattelemalla, että kylmällä ja välinpitämättömällä suhtaumisella muihin, teet heille saman mitä sinulle on tehty. Ansaisevatko he sinun tylyytesi?

Eivät todellakaan. Mutta tähän mennessä olen huomannut että lämmöllä ja välittämisellä olen joutunut aina uudestaan ja uudestaan hyväksikäyttäjien kynsiin. Hyviä ihmissuhteita on olemassa, näen että muilla on niitä. Se on siis mahdollista, ainakin joillekin muille. Miksi jotkut herkät ja lämpimät naiset saavat elämäänsä ihmisiä, jotka oikeasti arvostavat ja suojelevat heidän kauniita ominaisuuksiaan ja minä olen muille lähinnä hyödyke? 

Ehkä oot aiemmin ollu liian empaattinen, sinisilmäinen ja rakkaudellinen. Ehkä sun ei oo tarkoituskaan pysyä sellaisena sattuipa sulle mitä hyvänsä. Tietynlainen kylmyys on aivan ok, tilanteesta riippuen.

Mua auttaa, etten odota keneltäkään mitään hyvää. Kaikki hyvä on vaan mukava lisä elämässä.

Ihminen, joka käynyt läpi paljon pahoja asioita, saattaa tietämättään kärsiä traumaperäisestä stressistä. Onko sinua tutkittu tämän varalta? Sain itse kyseisen diagnoosin useamman raiskauksen, raiskauksen yrityksen ja henkisen väkivallan uhriksi jouduttuani. Tarinasi kuulostaa minulta. Trauma vaikuttaa aivoihin ja saa näkemään pelkoa ja pahuutta tilanteissa, joissa sitä ei pakosti ole kun taas uhkaavassa tilanteessa et pakosti sitä tunne. Näin kävi minulle kun tapasin eksäni, joka vaikutti aivan unelmien mieheltä. No paljastui sitten pahoinpiteleväksi hirviöksi. Lähtökohtaisesti ihmisiin ei kannata luottaa ja on parempi olla enempi varuillaan kuin ei varuillaan. Koska traumatisoituneen ihmisen pelkoa säätelevä järjestelmä ei toimi normaalisti vaan on koko ajan joko yli tai alavireessä voit pahimmillaan traumatisoida itseäsi lisää kun menet suhteeseen väärän ihmisen kanssa. Älä etsi onnea muista ihmisistä ja odota rakkautta. Opettele olemaan itsesi kanssa ja unohda että tarvitset jonkun toisen ollaksesi onnellinen tai että olisit jotenkin vääränlainen. Sillä et tarvitse. Se on parhain neuvo, jonka voin sinulle antaa. Nauti elämästäsi ja tee mieleisiä asioita. Ehkä jos niin on tarkoitettu, joku aivan ihana astelee elämääsi ja ymmärtää sinun historiasi ja kohtelee sinua hyvin. ♥️

sama sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelemalla, että kylmällä ja välinpitämättömällä suhtaumisella muihin, teet heille saman mitä sinulle on tehty. Ansaisevatko he sinun tylyytesi?

Eivät todellakaan. Mutta tähän mennessä olen huomannut että lämmöllä ja välittämisellä olen joutunut aina uudestaan ja uudestaan hyväksikäyttäjien kynsiin. Hyviä ihmissuhteita on olemassa, näen että muilla on niitä. Se on siis mahdollista, ainakin joillekin muille. Miksi jotkut herkät ja lämpimät naiset saavat elämäänsä ihmisiä, jotka oikeasti arvostavat ja suojelevat heidän kauniita ominaisuuksiaan ja minä olen muille lähinnä hyödyke? 

”Miksi jotkut herkät ja lämpimät naiset saavat elämäänsä ihmisiä, jotka oikeasti arvostavat ja suojelevat heidän kauniita ominaisuuksiaan ja minä olen muille lähinnä hyödyke?”

Siinä on alkuun kysymys tuurista, mutta lopulta ehkä myös taidosta osata etäännyttää ne henkilöt joilla on huono vaikutus. Aina se ei tietenkään ole mahdollista tai vaatii mutkikkaankin suunnitelman ja paljon aikaa eroon pääsemiseksi.

Lisäksi voi näyttää päällepäin siltä että jonkun toisen ihmissuhteet ovat loistavia, vaikka ne olisivat umpisurkeita.

Ei kai se heti tulekaan, se tulee joskus. Ei sinun tarvitse antaa rakkautta väärille tyypeille, sitten vasta jos on varma kuka toinen on todella. Ja silloinkin voi lähteä jos menee sukset ristiin. Ei ole pakko luottaa jokaiseen heti.

Onko tälläisessä Maailmassa,jossa "Putin:in kaltaiset ihmiset"jyräävät ja tekevät päätöksiä,hyvä ja looginen ollakin jo valmiiksi vähän luottamaton ja varautunut?

Se yleisin neuvo on ottaa opikseen ja etenkin, jos jo koetut asiat noudattavat joka kerta samaa kaavaa. Jotakin sinun on nyt ymmärrettävä osataksesi jatkossa toimia sinua itseäsi kohtaan oikein ja kokeaksesi suhteet paremmiksi.

Lisäisin tuohon yleiseen neuvon oman  oppini, että ole ylpeä siitä miten annat kaikille mahdollisuuden. Siltä se minusta vaikuttaa, ettet herkästi luokittele ihmisiä saati antaisit ennakkoluulojen haitata tutustumista uusiin ihmisiin? Annatko paljon tilaa ja mahdollisuuksia? Se voi saada jotkut käyttäytymään ajattelemattomasti sinua kohtaa, koska eivät ole alkujaankaan ymmärtäneet millainen olet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelemalla, että kylmällä ja välinpitämättömällä suhtaumisella muihin, teet heille saman mitä sinulle on tehty. Ansaisevatko he sinun tylyytesi?

Eivät todellakaan. Mutta tähän mennessä olen huomannut että lämmöllä ja välittämisellä olen joutunut aina uudestaan ja uudestaan hyväksikäyttäjien kynsiin. Hyviä ihmissuhteita on olemassa, näen että muilla on niitä. Se on siis mahdollista, ainakin joillekin muille. Miksi jotkut herkät ja lämpimät naiset saavat elämäänsä ihmisiä, jotka oikeasti arvostavat ja suojelevat heidän kauniita ominaisuuksiaan ja minä olen muille lähinnä hyödyke? 

Tuurista kiinni, ja toisaalta siitä, että osaa vaistomaisestikin huomata hyväksikäyttäjät ja välttää heitä. Jos on jäänyt vaille hyviä ihmissuhteita, on todella vaikea osata pyytää hyvää kohtelua, kun usein ei vain kerta kaikkiaan ole samanlaista itsetuntoa kuin hyvää kohtelua saaneilla. Eikä oikein ole sitä konkreettista malliakaan eikä kokemusta siitä, miten sellaiset ihmissuhteet syntyvät.

Kannattaa jatkaa ihmisiin tutustumista, mutta sellaisella puoliskeptisellä otteella. Monet ihmiset ovat aika itsekkäitä opportunisteja, se kannattaa vain tiedostaa. Ei pidä olla etsimässä ihmissuhteita, vaan tutustua ihmisiin ja selvittää, pidätkö itse heistä.

Omaan vaistoon ("gut instinct") kannattaa luottaa - jos jokin ei tunnu hyvältä, sitä ei kannata tehdä. Itseluottamusta nostavat asiat ovat myös hyväksi tässä.

Ap, postraumatisoitunut ilmeetön pökkelö?Sellaista hyvin harva kykenee rakastamaan. Raakaa, mutta totta.

Vierailija kirjoitti:

Ap, postraumatisoitunut ilmeetön pökkelö?Sellaista hyvin harva kykenee rakastamaan. Raakaa, mutta totta.

PTSD soldiers, guuglaa, äärimmäisestä laidasta. Välität auraa, jolloin sinut hylätään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelemalla, että kylmällä ja välinpitämättömällä suhtaumisella muihin, teet heille saman mitä sinulle on tehty. Ansaisevatko he sinun tylyytesi?

Eivät todellakaan. Mutta tähän mennessä olen huomannut että lämmöllä ja välittämisellä olen joutunut aina uudestaan ja uudestaan hyväksikäyttäjien kynsiin. Hyviä ihmissuhteita on olemassa, näen että muilla on niitä. Se on siis mahdollista, ainakin joillekin muille. Miksi jotkut herkät ja lämpimät naiset saavat elämäänsä ihmisiä, jotka oikeasti arvostavat ja suojelevat heidän kauniita ominaisuuksiaan ja minä olen muille lähinnä hyödyke? 

Tuurista kiinni, ja toisaalta siitä, että osaa vaistomaisestikin huomata hyväksikäyttäjät ja välttää heitä. Jos on jäänyt vaille hyviä ihmissuhteita, on todella vaikea osata pyytää hyvää kohtelua, kun usein ei vain kerta kaikkiaan ole samanlaista itsetuntoa kuin hyvää kohtelua saaneilla. Eikä oikein ole sitä konkreettista malliakaan eikä kokemusta siitä, miten sellaiset ihmissuhteet syntyvät.

Kannattaa jatkaa ihmisiin tutustumista, mutta sellaisella puoliskeptisellä otteella. Monet ihmiset ovat aika itsekkäitä opportunisteja, se kannattaa vain tiedostaa. Ei pidä olla etsimässä ihmissuhteita, vaan tutustua ihmisiin ja selvittää, pidätkö itse heistä.

Omaan vaistoon ("gut instinct") kannattaa luottaa - jos jokin ei tunnu hyvältä, sitä ei kannata tehdä. Itseluottamusta nostavat asiat ovat myös hyväksi tässä.

⬆️

Vierailija kirjoitti:

Ap, postraumatisoitunut ilmeetön pökkelö?Sellaista hyvin harva kykenee rakastamaan. Raakaa, mutta totta.

Surullista, soisi rikkinäistä rakastettavan vieläkin enemmän. Mutta niin se on että harva ihminen tietää oikeasta rakkaudesta mitään. Nähdään ihmissuhteet ja "rakkaus" vain vaihtokauppana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, postraumatisoitunut ilmeetön pökkelö?Sellaista hyvin harva kykenee rakastamaan. Raakaa, mutta totta.

Surullista, soisi rikkinäistä rakastettavan vieläkin enemmän. Mutta niin se on että harva ihminen tietää oikeasta rakkaudesta mitään. Nähdään ihmissuhteet ja "rakkaus" vain vaihtokauppana. 

Musta ainakin tuntuu kuin katselisin lasin takaa kuinka muut elävät ja kokevat yhteyttä toisiinsa. Mä en edes pystyisi vastaanottamaan rakkautta vaikka sitä saisin. Kaikki välittämiseen liittyvä oksettaa mua. Sivusta tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, postraumatisoitunut ilmeetön pökkelö?Sellaista hyvin harva kykenee rakastamaan. Raakaa, mutta totta.

Surullista, soisi rikkinäistä rakastettavan vieläkin enemmän. Mutta niin se on että harva ihminen tietää oikeasta rakkaudesta mitään. Nähdään ihmissuhteet ja "rakkaus" vain vaihtokauppana. 

Musta ainakin tuntuu kuin katselisin lasin takaa kuinka muut elävät ja kokevat yhteyttä toisiinsa. Mä en edes pystyisi vastaanottamaan rakkautta vaikka sitä saisin. Kaikki välittämiseen liittyvä oksettaa mua. Sivusta tämä.

Mua taas ei okseta, mutta en koe yhteyttä, sillä olen huonossa kunnossa ja jumissa ja solmussa.

Hmmm...Miten? 🤔

Ei kaikki ansaitse empatiaa ja rakkautta sinulta. Ole tarkkana kenelle sitä annat. Suurin osa ihmisistä ajattelee vain itseään ja ovat sinulta vain jotain vailla. Ei heitä kohtaan tarvitse olla kylmä, mutta e antaa mitään hyvääkään. Ihmiset kohtelevat sinua juuri niin kuin annat heidän kohdella.