Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tänne ne, joilla jaksamisongelmia työssä (ei työmäärän takia)
20.03.2022 |
Jaetaan fiiliksiä vähänniinkuin vertaistueksi.
Mä oon ihan loppu, tunnen itseni ulkopuoliseksi työpaikalla ja tuntuu kuin jostain syystä minua olisi alettu maalittaa ym. Viitisen vuotta ollut täällä ja aluksi tuntui että kaikki on mukavia ja otti hyvin vastaan. Nyt viimeisen vuoden-parin aikana tilanne on muuttunut, vai onko minulla vaan silmät auenneet? Tuntuu että työntekemiseni on tarkkailun alla kollegoiden toimesta, ilmapiiri on omituisen kireä jne. Omat päätelmät tähän on se, että olen alkanut tuomaan oman mielipiteeni vahvemmin esille enkä myötäile miellyttämisenhalussa ketään. Toinen on se että olen oppinut suht hyvin asiat ja kun huomaan jonkun ongelman tmv niin siihen ei reagoida kun minä sanon siitä vaan vasta sitten kun joku muu sanoo.
No, jokatapauksessa mieli on maassa ja kärsin tilanteesta. Itse olen ollut kaikille mukava ja haluaisin hyvää ilmapiiriä työpaikalle ja että hyväksyttäisiin erilaisuus porukassa.
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä se johtuu että tuot omat mielipiteet esiin, ihmiset ovat niin kauan mukavia töissä ja vapaa-ajalla kun niitä ei tuo esiin. Kun jostain asiasta sanoo mielipiteensä niin monesti siitä alkaa kiusaaminen sua kohtaan.
Meillä ei saa nostaa esiin mitään huolia tai haasteita, ongelmia ei saa edes kutsua ongelmiksi. Kaikki "haasteet" hymistellään kuoliaaksi, ja ilmapiiri on sellanen mitä voisi sanoa toksiseksi positiivisuudeksi.
Yritin nostaa esiin kokemustani siitä, että en hallitse omaa työnkuvaani, asiat vaan vyöryy päälle ja mulla alkaa ihan jo keskittymiskyky rakoilla. Esimies kehotti pitämään to di-listaa.
On jaksamisongelmia. Periaatteessa tykkään työstäni kovastikin. Olen töissä yhdistyksessä, ns. luottamusmiesorganisaatiossa, nämä muut eivät siis ole työsuhteessa. Ja tuntuu, että kaikki vyöryy mun niskaani.
Teen mielelläni niitä töitä, missä asioista vastaavat itsekin tekevät hommia ja ovat kiinnostuneita asioista. Mutta sitten on näitä, jotka eivät itse tee mitään, vaikka ovat vastuussa ko. asiasta. Istutaan hienolla tittelillä kokouksissa ja asiat unohdetaan saman tien kun kabinetin ovi sulkeutuu.
On osaamattoman työkaverin takia. Koko ajan saa olla neuvomassa ja koko ajan kysyy samat asiat uudelleen ja uudelleen. Henkisesti kuluttavaa kun oma työnteko katkeaa koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen 50% työkyvyttömyyseläkkeellä ja on hirveä taistelu pärjätä töissä muiden tahdissa ja eläkepäivinä taas toipua... lopun alkua.
Vierailija kirjoitti:
Siitä se johtuu että tuot omat mielipiteet esiin, ihmiset ovat niin kauan mukavia töissä ja vapaa-ajalla kun niitä ei tuo esiin. Kun jostain asiasta sanoo mielipiteensä niin monesti siitä alkaa kiusaaminen sua kohtaan.
Sehän tarkoittaa sitä, että kaikilla muilla on asioista erilainen mielipide kuin kiusatuksi joutuvalla. Kannattaisi silloin itsekin miettiä, miksi kaikki muut ovat eri mieltä ja miten on asiansa tuonut esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siitä se johtuu että tuot omat mielipiteet esiin, ihmiset ovat niin kauan mukavia töissä ja vapaa-ajalla kun niitä ei tuo esiin. Kun jostain asiasta sanoo mielipiteensä niin monesti siitä alkaa kiusaaminen sua kohtaan.
Tämä. Kaikki ongelmat lähtevät tästä. Ihan oikeasti, saatte hankalan ihmisen maineen. Teidät ohitetaan, teitä aletaan ylenkatsoa, olette se hankala ihminen, menneisyyden jäänne, muutosvastarintainen... etenkin jos olette vanhempi työntekijä, olleet esim. yli 10 vuotta talossa, niin tää on se tulkinta, joka teistä tehdään. Ja siitä lähtee alamäki ja jossain vaiheessa teidät korvataan tai lähdette itse, koska ette kestä sitä hankalan ihmisen mainetta, joka saa kaikki, jopa uudetkin työntekijät, jotka eivät edes tunne teitä, suhtautumaan teihin kuin jätemyrkkytynnyriin. Älkää ikinä laittako vastaan. Kun teette niin, elämä alkaa hajota ympäriltä. Minulle kävi noin. Kaikki ne elämän osa-alueet, joissa olen uskaltanut sanoa vastaan... niissä kaikissa kävi vastaavalla tavalla, ei siis vain työelämässä.
Näkökulma kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä se johtuu että tuot omat mielipiteet esiin, ihmiset ovat niin kauan mukavia töissä ja vapaa-ajalla kun niitä ei tuo esiin. Kun jostain asiasta sanoo mielipiteensä niin monesti siitä alkaa kiusaaminen sua kohtaan.
Sehän tarkoittaa sitä, että kaikilla muilla on asioista erilainen mielipide kuin kiusatuksi joutuvalla. Kannattaisi silloin itsekin miettiä, miksi kaikki muut ovat eri mieltä ja miten on asiansa tuonut esiin.
Moni ei ilmaise omaa mielipidettä kun pelkää mitä siitä seuraa.
Monesti näissä joukoissa on yks päällepäsmäri mitä muut yrittää miellyttää.
Otetaan vaikka esimerkiksi tämmöinen tän päivän tapahtuma, että lasten leikkipaikka on täällä koirien ulkoilutus kohde, siinä on kielto merkit ja kaikki. Nää pari mammaa on päättynyt että siitä saa koiria käyttää koska puistossa menee tie, luonnollisesti jostain lapsien on sinne päästävä.
No loppujen lopuksi lähes kaikki tän naapuruston koirat ulkoilee siinä lasten leikkipaikalla. Tässä ei mun lisäks taide olla kun yks ihminen joka noille koira ihmisille sanoo että puisto on lapsia ei koiria varten.
Mutta luulenpa että moni äiti ei tykkää pyykätä koiran paskaa lasten vaatteista. Silti he eivät sano mitään. Ai miks? Koska näillä nyt on pieni koira ihmisten jengi vaatimassa puistoa koirilleen, näissä on kennelin pitäjää ja ties vaikka mitä. En oo viitsinyt vaivata poliisia että tulisi sakottaa, ilmeisesti muut keinot eivät ihmisiin tehoa, mutta ois varmasti virkavallan työssä kokoajan jotain muutakin ja en haluaisi resursseja ihan hukkaa heittää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä koettelee jaksamista nykyään, itse työstä kyllä ihan tykkäisin jos sen saisi tehdä rauhassa. Mutta ei.
- jatkuvat muutokset
- koko ajan uusia ohjelmia ym. opeteltavana
- liian pienet resurssit (no tässä kyllä korostuu se työmäärä)
- huono johtaminen
On varmaan helppo arvata mikä ala kyseessä? Aivan, hoitoala.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä koettelee jaksamista nykyään, itse työstä kyllä ihan tykkäisin jos sen saisi tehdä rauhassa. Mutta ei.
- jatkuvat muutokset
- koko ajan uusia ohjelmia ym. opeteltavana
- liian pienet resurssit (no tässä kyllä korostuu se työmäärä)
- huono johtaminenOn varmaan helppo arvata mikä ala kyseessä? Aivan, hoitoala.
Olisi voinut olla myös opetusala. Samat ongelmat pätevät nimittäin sielläkin.
Erityisesti tuo jatkuvasti työn päälle lisättävien uusien opeteltavien asioiden lista huimaa. Uutta edellytetään liitettäväksi mukaan, mutta mitään vanhaa ei voi silti jättää pois. Uuden opetteluun ei resurssoida työn lomaan aikaa (esim. koulutusiltapäiviä), vaan opettelu ja perehtyminen jää omalle ajalle.
Ainoastaan tämän lukuvuoden aikana on ylhäältä päin edellytetty, että otetaan sen ihan täysin päivät täyttävän normityön ohella uutena haltuun:
Qridi (arvioinnin verkkoympäristö)
Ville (digitehtävien verkkoympäristö)
Yrittäjyyskasvatus 1. luokasta lähtien
Tunne- ja turvataidot 1. luokasta lähtien
Verso-vertaissovittelu
Unohdinkin varmasti jotain, aivan sekopäistä.
Omalla kohdallani vaihtuivat myös äidinkielen ja matematiikan kirjasarjat, eli puolet ekaluokkalaisen viikkotuntimäärästä oli ihan uusien työtapojen, tarinoiden, rakenteiden ja sähköisten työkalujen takana.
Heikkoutta ei saa näyttää eikä apua pyytää, päinvastoin. Opettajuuden eetokseen kuuluu se, että hanskaat kaikki tilanteet. Kaiken lisäksi askartelet ja sisustat luokkasi omalla ajalla ja rahalla jokaisen sesongin mukaan, muuten olet paska ope.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tähän auttaa "valitse taistelusi" linja eli kaikesta ei kannata sanoa mielipidettään/lähteä vääntämään, vain sellaisista joilla on oikeasti oikeasti merkitystä sulle. Muuten kaikki tilanteet menee vääntämiseksi ja eri mieltä olemiseksi, työssäolo käy raskaaksi ja kaikki turhauttaa. Nimim. been there done that ja kummasti keveni stressikuorma. Tämä ei tarkoita hällä väliä asennetta, vain pientä pipon löysäämistä ja sen jälkeen alkaa huvittamaan kolleegat, jotka puhisee pilkun paikasta tuntitolkulla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä koettelee jaksamista nykyään, itse työstä kyllä ihan tykkäisin jos sen saisi tehdä rauhassa. Mutta ei.
- jatkuvat muutokset
- koko ajan uusia ohjelmia ym. opeteltavana
- liian pienet resurssit (no tässä kyllä korostuu se työmäärä)
- huono johtaminenOn varmaan helppo arvata mikä ala kyseessä? Aivan, hoitoala.
Aivan joo totta, tämän unohdinkin. Itse olen teollisuudessa ja jatkuvasti tulee kaikkia uusia järjestelmiä ja hankkeita, pitää tehdä sinne ja tänne kirjauksia vähintään tämän ja tämän verran vuodessa, tämmöisiä kirjauksia ennen töitä, muistaa kaikki käytännöt ja ohjeet mitkä on laadittu miten mikäkin homma toimii jne. Kyllä kuormittaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
tähän auttaa "valitse taistelusi" linja eli kaikesta ei kannata sanoa mielipidettään/lähteä vääntämään, vain sellaisista joilla on oikeasti oikeasti merkitystä sulle. Muuten kaikki tilanteet menee vääntämiseksi ja eri mieltä olemiseksi, työssäolo käy raskaaksi ja kaikki turhauttaa. Nimim. been there done that ja kummasti keveni stressikuorma. Tämä ei tarkoita hällä väliä asennetta, vain pientä pipon löysäämistä ja sen jälkeen alkaa huvittamaan kolleegat, jotka puhisee pilkun paikasta tuntitolkulla.
Minä se just olen se joka ei jaksa kuunnella sitä puhinaa pilkun paikasta tuntitolkulla ja saatan tai ainakin monesti tekisi mieli sanoa asiasta, jolla ei ole isossa kuvassa mitään merkitystä ja tästä ei luonnollisestikaan pidetä. Eli "tyhjästä" valittamista ilmenee meillä paljon ja tämän kuunteleminen on yksi mikä lannistaa työintoa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä koettelee jaksamista nykyään, itse työstä kyllä ihan tykkäisin jos sen saisi tehdä rauhassa. Mutta ei.
- jatkuvat muutokset
- koko ajan uusia ohjelmia ym. opeteltavana
- liian pienet resurssit (no tässä kyllä korostuu se työmäärä)
- huono johtaminenOn varmaan helppo arvata mikä ala kyseessä? Aivan, hoitoala.
Tähän olisi voinut sanoa: kaupan ala.
- jatkuvaa muutosta
- hirvittävä kiire koko ajan, aiemmin oli vain joulunaika todella kiireistä, nyt on jatkuvasti kiire
- aivan liian vähän työntekijöitä
- työmäärää lisätään koko ajan, työtehtäviä tulee uusia koko ajan eikä aikaa näille uusille tehtäville tule
- työntekijät uupuvat ja jäävät sairaslomalle, mikä lisää töissä olevien taakkaa kun ketään ei palkata tilalle
- johtaminen on aivan kökköä
- jatkuvasti pitäisi jäädä "vähän ylimääräistä," omalla ajalla tietenkin, ei palkkaa (eihän nyt 10-15 min päivässä ylimääräistä vaikuta kenenkään vapaa-aikaan....)
- työkaverit vaihtuvat edellä mainituista syistä tiuhaan tahtiin, mikä kuormittaa paikalle jääviä työntekijöitä entisestään
Julkisen sektorin turhakeosastolla töissä. Palkka +4 k ja työ on jotain "asiantuntijuutta" ja "suunnittelua", jota kukaan ei koskaan huomioi missään.
Tehokas työaika noin puoli tuntia päivässä.
Luulisi että on hauskaa, mutta tosiasiassa turhauttaa tällainen luuserointi. Hyvä palkka on kuitenkin minun elämäntilanteessani tärkeää, joten en voi vaihtaa työpaikkaa juuri nyt ainakaan.
Olen konsulttina täysin väärällä alalla, en osaa oikeastaan mitään eikä luontainen lahjakkuuteni tai motivaationi kohdistu alalla vaadittaviin "matemaattis-loogisiin" asioihin. Eksakti logiikka, numerot ja taulukot tuntuvat äärimmäisen puisevalta, happi loppuu.
En osaa vastata, miten olenkaan näihin hommiin päätynyt. Tunnen olevani täysin ulkopuolinen tiimissämme. Tiimihenki on hyvä, mikä tietyllä tavalla vain alleviivaa omaa pahaa oloa.
Töitä riittää vain rajallisesti, enkä oikein ymmärrä miksi minua ei ole vielä irtisanottu - tai miksi minut edes alun perin palkattiin. Valitettavasti ei ole hajuakaan, minne muualle voisin tällä "osaamisella" hakea töihin. Koulutusta on jopa liikaa (kaksi maisterintutkintoa ja liuta erinäisiä kursseja), mutta substanssiosaaminen on todella vähäistä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä koettelee jaksamista nykyään, itse työstä kyllä ihan tykkäisin jos sen saisi tehdä rauhassa. Mutta ei.
- jatkuvat muutokset
- koko ajan uusia ohjelmia ym. opeteltavana
- liian pienet resurssit (no tässä kyllä korostuu se työmäärä)
- huono johtaminenOn varmaan helppo arvata mikä ala kyseessä? Aivan, hoitoala.
Ihan jokainen ala noista kärsii, vaikka työnantajakohtaisesti löytyy myös positiivisia poikkeuksia. Esim. itsellä teollisuuden taloushallinnossa tuli viime vuonna 3 kpl uusia ohjelmia, joihin ei saanut edes koulutusta vaan vain 100 sivuiset manuaalit.
Henkinen taakka on suuri, kun esimiehenä on ihminen, joka ei ymmärrä tehtäväkentästäni mitään.
Keskusteluissa tarttuu aina ihan johonkin epäolennaiseen asiaan, ei hahmota asioiden ydintä. Joudun selittämään samat asiat aina uudestaan.
Ei myöskään osaa välittää tietoa, mitä on jossain kokouksessa saanut. Antaa vaan epämääräisen selostuksen ja käskee olemaan yhteydessä johonkin toiseen ihmiseen, mikä osaa selittää asian kunnolla.
Alue: Aihe vapaa
Itse kyllä jaksan työssä mutta minulla on motivaatio-ongelmia. Ne tulevat siitä ettei mikään kehity oikeaan suuntaan vaikka osa tietää asioiden olevan retuperällä.