Olen kotirouva olosuhteiden pakosta

jos sulla on asiantuntijatyö, niin todennäköisesti sitä voisi tehdä myös etänä sieltä Saksasta.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 10:37"]

jos sulla on asiantuntijatyö, niin todennäköisesti sitä voisi tehdä myös etänä sieltä Saksasta.

[/quote]

Ei, en voi tehdä työtäni etänä! Sehän olisikin helppoa sitten.

Kamalaa elämää lapsille, kun muutatte noin usein. Hankala solmia pysyviä ystävyyssuhteita.

No mikä sun alotukses pointti oli??

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 10:31"]

Tavallaan koen olevani etuoikeutettu, sillä minun ei ole "pakko" mennä töihin. Toisaalta taas olen loukussa. Minulla on akateeminen tutkinto ja tarve hankkia myös oma ura. Lasten kannalta taas kiirettömät aamut, lyhyet koulupäivät ja lomat sujuvat mallikkaasti näin. Kuten tästä viestistäkin huomaa, minua revitään kahtaalle.

Tilanne on tämä mieheni uran vuoksi. Hänen työnsä on semmoista, että ensi vuonna voimme olla vaikka Saksassa. Tosin nyt, kun yksi lapsista on jo koulussa, mies koittaa saada pestit Suomesta. Pestit kestävät yleensä vuoden ja olemme asuneet lukuisilla paikkakunnilla. Minulla on asiantuntijuustyö, johon ei voi noin vain hypätä aina uudestaan, vaan vaatii sitoutumista. Koulutus menee hukkaan, jos menen "hanttihommiin" (jos niihinkään ylikoulutetuna pääsen), mutta meneehän se toisaalta hukkaan näinkin. 

[/quote]

Just juteltiin mieheni kanssa, että meillä on näitä "pakosta" kotirouviksi ajautuneita vaikka kuinka monta. Ja kaikilla on akateeminen koulutus, eikä mitään puheita töihin palaamisesta, opiskelusta tai muustakaan haastavammasta toiminnasta. Kaikilla näillä nuorin lapsista on reilusti yli 3 (useimmilla kuopuskin jo koulussa) ja kotiäitiyttä takana 6+ vuotta.

Miksi et aloittaisi opiskeluja? Mene vaikka avoimeen yliopistoon lukemaan jotain, joka itseäsi oikeasti kiinnostaa ja jota voisit hyödyntää kun (jos) haet töitä tulevaisuudessa. Työnantajat kyllä arvostavat, kun on ollut muutenkin aktiivinen kuin vain leipomalla pullaa lasten harrastustoimintaa varten. Lapsille annat paremman roolimallin, kun käyt itsekin töissä. Ainakin tasa-arvoisemman, jossa äiditkin voivat tehdä töitä ja isätkin joskus hoitavat lasten asioita.

Ymmärrän, että kynnys töihin palaamiseen on korkea. Onneksi työnantajan kanssa voi useinkin sopia osa-aikatöistä. Itse teen 3 päivää viikossa näin aluksi. Ja lomiakin voi sopia, palkatonta saa jos vain haluaa. Ja siis nämä ovat kaikki sopimusteknisiä juttuja, kaikki työnantajat ei välttämättä tähän suostuisi, omani onneksi on suostunut.

Kunnon materialisteja, koko elämä järjestelty miehen tienaamisen ympärille. Ei kelpaa säännöllisempi mutta pienempi raha ja pysyvyyden tuoma harmonia? Lasten elämä ja koulutus ei kestä jatkuvaa muuttamista. Tänne tulet kehumaan kotirouvauttasi vaikka mitään kehuttavaa ei ole, säälittävää. Kyllä lasten edun pitää ajaa miehen uran edelle!

Mikset vähän laajentaisi näkökulmaa? Maailma on täynnä töitä, ei sinun tarvitse mennä juuri siihen tehtävään johon suurin osa saman koulutuksen saaneista on mennyt. Ei se koulutus kuitenkaan mene hukkaan. Se tuo oman perspektiivinsä tehtävään, jota teet. Oli se sitten mitä tahansa. Monille työnantajille on tärkeitä, että työnhakijalla on akateeminen koulutus, sillä se antaa valmiudet moniin tehtäviin (itsenäiseen työskentelyyn, ryhmätyöhön, tiedon hakuun, raporttien kirjoittamiseen, tiedon prosessointiiin, esiintyseen...). Se miltä alalta koulutus on, on monessa työtehtävässä sivuseikka. Monesti yliopistossa annettava koulutus ei kuitenkaan tuo kuitenkaan juuri sitä oppia mitä työssä tarvittaisiin.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 10:49"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 10:31"]

Tavallaan koen olevani etuoikeutettu, sillä minun ei ole "pakko" mennä töihin. Toisaalta taas olen loukussa. Minulla on akateeminen tutkinto ja tarve hankkia myös oma ura. Lasten kannalta taas kiirettömät aamut, lyhyet koulupäivät ja lomat sujuvat mallikkaasti näin. Kuten tästä viestistäkin huomaa, minua revitään kahtaalle.

Tilanne on tämä mieheni uran vuoksi. Hänen työnsä on semmoista, että ensi vuonna voimme olla vaikka Saksassa. Tosin nyt, kun yksi lapsista on jo koulussa, mies koittaa saada pestit Suomesta. Pestit kestävät yleensä vuoden ja olemme asuneet lukuisilla paikkakunnilla. Minulla on asiantuntijuustyö, johon ei voi noin vain hypätä aina uudestaan, vaan vaatii sitoutumista. Koulutus menee hukkaan, jos menen "hanttihommiin" (jos niihinkään ylikoulutetuna pääsen), mutta meneehän se toisaalta hukkaan näinkin. 

[/quote]

Just juteltiin mieheni kanssa, että meillä on näitä "pakosta" kotirouviksi ajautuneita vaikka kuinka monta. Ja kaikilla on akateeminen koulutus, eikä mitään puheita töihin palaamisesta, opiskelusta tai muustakaan haastavammasta toiminnasta. Kaikilla näillä nuorin lapsista on reilusti yli 3 (useimmilla kuopuskin jo koulussa) ja kotiäitiyttä takana 6+ vuotta.

Miksi et aloittaisi opiskeluja? Mene vaikka avoimeen yliopistoon lukemaan jotain, joka itseäsi oikeasti kiinnostaa ja jota voisit hyödyntää kun (jos) haet töitä tulevaisuudessa. Työnantajat kyllä arvostavat, kun on ollut muutenkin aktiivinen kuin vain leipomalla pullaa lasten harrastustoimintaa varten. Lapsille annat paremman roolimallin, kun käyt itsekin töissä. Ainakin tasa-arvoisemman, jossa äiditkin voivat tehdä töitä ja isätkin joskus hoitavat lasten asioita.

Ymmärrän, että kynnys töihin palaamiseen on korkea. Onneksi työnantajan kanssa voi useinkin sopia osa-aikatöistä. Itse teen 3 päivää viikossa näin aluksi. Ja lomiakin voi sopia, palkatonta saa jos vain haluaa. Ja siis nämä ovat kaikki sopimusteknisiä juttuja, kaikki työnantajat ei välttämättä tähän suostuisi, omani onneksi on suostunut.

[/quote]

Millaista työtä teet, kun olet saanut tuollaisen kivan työn, jossa vain 3 päivänä viikossa töitä? Itsekin haluaisin tuollaisen. Tuntuu vaan, ettei Suomessa ole osa-aikatyömarkkinoita kuten vaikkapa Ruotsissa.

Ap:n tilanne on varmasti haastava. Itselläni on hyvin spesiaali koulutus ja töitä sillä alalla on vain vähän. Kilpailu rankkaa. Olenkin oikeastaan pudonnut alan kehityksestä kun olen ollut poissa töistä. Tällaista tilannetta on varmaan sellaiseen vaikea käsittää, jolla on vaikkapa joku kaupallinen tai hoitoalan koulutus. 

Ap vastailee:

Olemme muuttaneet usein, kyllä. Se on ollut haastava kaikille. Minä olen tiennyt mihin olen ryhtynyt, kun olen tähän suhteeseen alkanut, en ala vaatia yhtäkkiä miestäni heivaamaan unelmiaan ja uraansa, johon on panostanut koko lapsuutensa ja nuoruutensa. Ura on semmoinen, että se ei kestä koko elämää, joten tämä tilanne ei ole loputon.

Jatkuvat muutot ovat olleet haastavia. Nyt, kun lapset ovat jo sen ikäisiä, että kaverisuhteet vakiintuvat, tilanne vain hankaloituu, ihan totta.  Materialisti en kuitenkaan ole ja lasten etu on turvattu, kiitos huolenpidosta :)

Muuttaminen hankaloituu vuosi vuodelta... Kohta jatkuva muuttaminen tuo omat hankaluutensa, sillä kussakin maassa on aivan oma opetussuunnitelmansa. Niihin ei kannata sujuttautua vuodeksi ja sitten mennä eteenpäin. Nyt kannattaisi tehdä päätös pysyä aloillaan useamman vuoden ajan. Ehkä jokin muutaman vuoden ulkomaanjakso voi sopia peruskouluikäiselle, mutta jatkuva muuttaminen ei kyllä kannata. Sinuna kyllä hakisin töitä, ja asettuisin kunnolla aloilleni.

Jos miehelle tulisi vuoden ulkomaankomennus, niin sitten saisi mennä itsekseen. Saksasta lentää helposti Suomeen viikonlopuksi, ja lomat voisitte viettää siellä. Tylsää, mutta parempi vaihtoehto kuin se, että lapset siirrettäisiin vuodeksi Saksaan kouluun ja sitten takaisin. Vuosi on kuitenkin aika lyhyt aika olla erossa, erityisesti jos voi lennellä edestakaisin pari kertaa kuukaudessa.

Hauska ketju. Useampi on jo sitä mieltä, että oman työn voi räätälöidä mieleisekseen. Työtunnit just niin kuin haluaa, alan ei tarvitse vastata koulutusta, hommat voi hoitaa täysin etänä jne. 

Miten te muuten selitätte, että maassa on kasvava joukko työttömiä, jos kaikilla on oikeesti tuosta vaan varaa listata omalle työlleen hirveä määrä reunaehtoja?

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 10:59"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 10:49"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 10:31"]

Just juteltiin mieheni kanssa, että meillä on näitä "pakosta" kotirouviksi ajautuneita vaikka kuinka monta. Ja kaikilla on akateeminen koulutus, eikä mitään puheita töihin palaamisesta, opiskelusta tai muustakaan haastavammasta toiminnasta. Kaikilla näillä nuorin lapsista on reilusti yli 3 (useimmilla kuopuskin jo koulussa) ja kotiäitiyttä takana 6+ vuotta.

Miksi et aloittaisi opiskeluja? Mene vaikka avoimeen yliopistoon lukemaan jotain, joka itseäsi oikeasti kiinnostaa ja jota voisit hyödyntää kun (jos) haet töitä tulevaisuudessa. Työnantajat kyllä arvostavat, kun on ollut muutenkin aktiivinen kuin vain leipomalla pullaa lasten harrastustoimintaa varten. Lapsille annat paremman roolimallin, kun käyt itsekin töissä. Ainakin tasa-arvoisemman, jossa äiditkin voivat tehdä töitä ja isätkin joskus hoitavat lasten asioita.

Ymmärrän, että kynnys töihin palaamiseen on korkea. Onneksi työnantajan kanssa voi useinkin sopia osa-aikatöistä. Itse teen 3 päivää viikossa näin aluksi. Ja lomiakin voi sopia, palkatonta saa jos vain haluaa. Ja siis nämä ovat kaikki sopimusteknisiä juttuja, kaikki työnantajat ei välttämättä tähän suostuisi, omani onneksi on suostunut.

[/quote]

Millaista työtä teet, kun olet saanut tuollaisen kivan työn, jossa vain 3 päivänä viikossa töitä? Itsekin haluaisin tuollaisen. Tuntuu vaan, ettei Suomessa ole osa-aikatyömarkkinoita kuten vaikkapa Ruotsissa.

Ap:n tilanne on varmasti haastava. Itselläni on hyvin spesiaali koulutus ja töitä sillä alalla on vain vähän. Kilpailu rankkaa. Olenkin oikeastaan pudonnut alan kehityksestä kun olen ollut poissa töistä. Tällaista tilannetta on varmaan sellaiseen vaikea käsittää, jolla on vaikkapa joku kaupallinen tai hoitoalan koulutus. 

[/quote]

Ihan perus akateemisen työ. Vastaa työnimikettä "controller". Tein ihan normaalisti täysipäiväistä työviikkoa kun jäin äitiyslomalle. Paluun tullessa eteen keskustelin esimieheni ja hr:n kanssa, ja sovimme että teen lyhennettyä työviikkoa (3 pvä/vko). Ei tämäkään työ ole siis mikään perinteinen osa-aikatyö, mutta onneksi sentään työjärjestelyistä saa sopia itsenäisesti.

Kaikkien kannattaa ehdottaa vastaavaa järjestelyä, ei näitä paikkoja lehdessä markkinoida osa-aikaisina, mutta monet työnantajat kyllä siihen suostuvat jos ehdottaa. Yllättävän harva on edes tohtinut vastaavanlaista järjestelyä ehdottaa. Meidänkin isossa firmassa olin ensimmäinen, joka tekee näin lyhyttä työviikkoa (jotkut tekevät sen 4 pvä/vko).

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 11:00"]

Muuttaminen hankaloituu vuosi vuodelta... Kohta jatkuva muuttaminen tuo omat hankaluutensa, sillä kussakin maassa on aivan oma opetussuunnitelmansa. Niihin ei kannata sujuttautua vuodeksi ja sitten mennä eteenpäin. Nyt kannattaisi tehdä päätös pysyä aloillaan useamman vuoden ajan. Ehkä jokin muutaman vuoden ulkomaanjakso voi sopia peruskouluikäiselle, mutta jatkuva muuttaminen ei kyllä kannata. Sinuna kyllä hakisin töitä, ja asettuisin kunnolla aloilleni.

Jos miehelle tulisi vuoden ulkomaankomennus, niin sitten saisi mennä itsekseen. Saksasta lentää helposti Suomeen viikonlopuksi, ja lomat voisitte viettää siellä. Tylsää, mutta parempi vaihtoehto kuin se, että lapset siirrettäisiin vuodeksi Saksaan kouluun ja sitten takaisin. Vuosi on kuitenkin aika lyhyt aika olla erossa, erityisesti jos voi lennellä edestakaisin pari kertaa kuukaudessa.

[/quote]

Kyllä, muuttaminen ulkomaille ei taida enää onnistua. Sillä emme halua repiä lasta suomalaisesta koulusta uuteen ja vieraaseen. Joten varmasti teemme juuri noin kuin kuvasit, mikäli ulkomaat miestä kutsuu.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 11:01"]

Hauska ketju. Useampi on jo sitä mieltä, että oman työn voi räätälöidä mieleisekseen. Työtunnit just niin kuin haluaa, alan ei tarvitse vastata koulutusta, hommat voi hoitaa täysin etänä jne. 

Miten te muuten selitätte, että maassa on kasvava joukko työttömiä, jos kaikilla on oikeesti tuosta vaan varaa listata omalle työlleen hirveä määrä reunaehtoja?

[/quote]

Ei se varmaan työnhaussa olekaan etu, että yrittää ujuttaa tällaisia ehtoja ennen töiden aloittamista. Itse olin ihan täysipäiväisessä työssä, tein työni hyvin ja olen (oletettavasti) ahkeran työntekijän maineessa. Äitiyslomalta palatessani olen sitten voinut ehdottaa tällaista lyhennettyä työaikaa, jotta saisin elämäni edes jonkinlaiseen tasapainoon. Työnantajalle on taas ollut helpotus, että saavat tuntemansa henkilön töihin (ei riskiä rekrytoinnissa) ja vielä halvemmalla (firman talous ei ihan parhaassa tilassa juuri nyt). Tosiasiassa minun olisi ollut varmasti vaikeampi neuvotella tätä sopimusta, jos olisi hyvät ajat menossa.

Se, joka tekee 3-päiväistä työviikkoa.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 11:00"]

Ap vastailee:

Olemme muuttaneet usein, kyllä. Se on ollut haastava kaikille. Minä olen tiennyt mihin olen ryhtynyt, kun olen tähän suhteeseen alkanut, en ala vaatia yhtäkkiä miestäni heivaamaan unelmiaan ja uraansa, johon on panostanut koko lapsuutensa ja nuoruutensa. Ura on semmoinen, että se ei kestä koko elämää, joten tämä tilanne ei ole loputon.

Jatkuvat muutot ovat olleet haastavia. Nyt, kun lapset ovat jo sen ikäisiä, että kaverisuhteet vakiintuvat, tilanne vain hankaloituu, ihan totta.  Materialisti en kuitenkaan ole ja lasten etu on turvattu, kiitos huolenpidosta :)

[/quote]

Onko miehesi urheilija? Muuten on vaikea ymmärtää, miten miehen unelmat voisivat olla tärkeämpiä kuin sinun. Urheilu-urassa tosiaan on se hyvä puoli, että se on vain väliaikaista ja sen jälkeen voitte laittaa kaiken panostuksenne sinun unelmien toteuttamiseen. 

Kotiäitiys on kannatava bisnes. Saat lojua himassa tekemättä mitään ekstraa (verrattuna työssäkäyvään perheenäitiin). Avioerossakin saat muutaman sata tonnia miehen tienaamaa omaisuutta. Näin kävi mun kaverille ja pakko sanoa, että kateeksi kävi. Tällainen työssäkäyvä yksineläjä ei ikinä saa haalittua kasaan sellaista omaisuutta. Noh, elämä on valintoja.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 11:18"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 11:00"]

Ap vastailee:

Olemme muuttaneet usein, kyllä. Se on ollut haastava kaikille. Minä olen tiennyt mihin olen ryhtynyt, kun olen tähän suhteeseen alkanut, en ala vaatia yhtäkkiä miestäni heivaamaan unelmiaan ja uraansa, johon on panostanut koko lapsuutensa ja nuoruutensa. Ura on semmoinen, että se ei kestä koko elämää, joten tämä tilanne ei ole loputon.

Jatkuvat muutot ovat olleet haastavia. Nyt, kun lapset ovat jo sen ikäisiä, että kaverisuhteet vakiintuvat, tilanne vain hankaloituu, ihan totta.  Materialisti en kuitenkaan ole ja lasten etu on turvattu, kiitos huolenpidosta :)

[/quote]

Onko miehesi urheilija? Muuten on vaikea ymmärtää, miten miehen unelmat voisivat olla tärkeämpiä kuin sinun. Urheilu-urassa tosiaan on se hyvä puoli, että se on vain väliaikaista ja sen jälkeen voitte laittaa kaiken panostuksenne sinun unelmien toteuttamiseen. 

[/quote]

Emmä tiedä, onko se mitenkään oleellista tässä, mutta kyllä mieheni urheilee ammattitasolla. Ehkäpä sillä on siltä kannalta väliä, että ihmiset jotka eivät tiedä, mitä on ammttiurheilu eivät osaa asettua tähän tilanteeseen ollenkaan. Tilanne ei ole se, että miehen unelmat olisivat tärkeämmät kuin minun. Olen hänen puolestaan niin onnellinen, että on päässyt tähän, mitä on aina halunnut. Ikinä en voisi sitä pois riistää.

Olen loukussa Suomessa. Hullu akka pakotti tulemaan tänne ja nyt tuli ero ja en pääse enää pois. Haluan tuhota hullun akan elämän niin että hän ymmärtää ottaa oman henkensä tai ainakin häipyä ja jättää pikku lapseni ja minut rauhaan. 

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 11:26"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 11:18"]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2015 klo 11:00"]

Ap vastailee:

Olemme muuttaneet usein, kyllä. Se on ollut haastava kaikille. Minä olen tiennyt mihin olen ryhtynyt, kun olen tähän suhteeseen alkanut, en ala vaatia yhtäkkiä miestäni heivaamaan unelmiaan ja uraansa, johon on panostanut koko lapsuutensa ja nuoruutensa. Ura on semmoinen, että se ei kestä koko elämää, joten tämä tilanne ei ole loputon.

Jatkuvat muutot ovat olleet haastavia. Nyt, kun lapset ovat jo sen ikäisiä, että kaverisuhteet vakiintuvat, tilanne vain hankaloituu, ihan totta.  Materialisti en kuitenkaan ole ja lasten etu on turvattu, kiitos huolenpidosta :)

[/quote]

Onko miehesi urheilija? Muuten on vaikea ymmärtää, miten miehen unelmat voisivat olla tärkeämpiä kuin sinun. Urheilu-urassa tosiaan on se hyvä puoli, että se on vain väliaikaista ja sen jälkeen voitte laittaa kaiken panostuksenne sinun unelmien toteuttamiseen. 

[/quote]

Emmä tiedä, onko se mitenkään oleellista tässä, mutta kyllä mieheni urheilee ammattitasolla. Ehkäpä sillä on siltä kannalta väliä, että ihmiset jotka eivät tiedä, mitä on ammttiurheilu eivät osaa asettua tähän tilanteeseen ollenkaan. Tilanne ei ole se, että miehen unelmat olisivat tärkeämmät kuin minun. Olen hänen puolestaan niin onnellinen, että on päässyt tähän, mitä on aina halunnut. Ikinä en voisi sitä pois riistää.

[/quote]

Niin, siis tarkoitin juurikin, että urheilu on oikeastaan ainoita asioita, joiden kohdalla ymmärrän, että sillä hetkellä toisen puolison unelmat ja tavoitteet laitetaan hetkeksi syrjään. Hanki lisäkoulutusta, tee vapaaehtoistyötä tai mitä tahansa, millä pidät itsesi "vireessä" ja onnellisena. Ymmärrän hyvin haikeutesi, mutta tosiaan vain väliaikaista :) 

Kannattaa tosiaan koettaa löytää se oma juttu. On se sitten hyväntekeväisyyttä, töitä, valmentamista tai ihan mitä vaan. Jotain, mikä tuo omaan elämääsi lisää sisältöä.

Lapset ovat toki rikkaus, mutta niistä ei voi nauttia kokopäivätoimisesti kuin muutaman vuoden. Sen jälkeen alkavat itsenäistymään, ja parinkymmenen vuoden jälkeen ovat omillaan.