Lue keskustelun säännöt.
Saattohoitoaktiiveille tärkeää asiaa
20.03.2022 |
Vaikka joku ihminen olisi "armollista" päästää kuolemaan, niin silti hänellä olisi ilman sitä kuolemaansa voinut olla monta kuukautta tai jopa vuotta arvokasta ja mielekästä elinaikaa jäljellä. Hän olisi ollut tärkeä läheisilleen. Ihmisen kuolema voi olla aivan hirvittävä menetys tämän läheisille, joka tuhoaa läheisten elämän moneksi vuodeksi eteenpäin.
Miettikää, kuinka monen ihmisen elämään se yksittäisen potilaan menehtyminen vaikuttaa ja kuinka paljon menetyksen lisäksi se teettää käytännön työtäkin tämän läheisillä. Ihan tiedoksi vaan, jos sokeutuisitte asialle arkisessa työssänne. Nuo pikku päätökset voivat sysätä käynnistymään ikävän ketjureaktion useiden ihmisten elämässä.
Kommentit (55)
Suomessa saattohoidossa ei todellakaan lyhennetä kärsimyksiä. Valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootkohan sä nyt sekoittanut saattohoidon ja e utanasian keskenään?
En ole sekoittanut niitä. Olen lueskellut aiheesta nyt melko paljonkin jo.
Ap
Ilmeisesti ei ole luettu mennyt perille. Avaus sopii eutanasiaan, ei saattohoitoon.
Suomessa saattohoito voi olla tuollaista riuduttamista ja kuoleman jouduttamista käytännössä.
Ap
Jos sinulla on esim. parantumaton syöpä ja sietämättömät kivut, niin kovat kipulääkkeet saattohoudossa jouduttavat usein kuolemaa.
Mutta onko sillä mitään väliä?
No joskus on, ei tosin sairasn kannalta. Tiedän tapauksen, jossa yksi tyttäristä asui ilmaiseksi isänsä asunnossa. Hänen intressinsä oli pitää isä koneiden avulla hengissä niin pitkään kuin mahdollista. Mitään toivoa paranemisesta tai edes tajuihin tulemisesta ei ollut. Tytär vastusti saattohoutoa kaikin mahdollisin tavoin vastoin isän omaa tahtoa ja lääkäreiden ja muiden sisarusten mielipiteistä huolimatta.
Ap:lla taitaa olla samanlainen case, jos ei takoudellisesti niin emotionaalisesti kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattohoitohullu iskee taas.
Helppo varmaan huudella, kun ei ole itse kokenut tuollaista. Mulla ei ole ketään, kenen kanssa voisin puhua. Ei ole muutenkaan minkään asian osalta ketään, kenen kanssa jutella mistään. Ei mulla ole muuta kuin netti ja julkinen terveydenhuolto ja pari ihmistä, jotka eivät jaksa/ehdi puhua kanssani. Läheisiä ei ole enää. En ole yhtään hullu oikeasti, mutta ahdistaa, kun ei ole ketään, kenen kanssa jutella.
No minä olen kokenut läheiseni saattohoidon. Olin viimeiset 5 vuorokautta joka sekunti hänen rinnallaan ja 4 viimeistä päivää hän oli saattohoidossa. Saattohoitopäätös todellakin tehdään vasta siinä vaiheessa kun ihminen on jo niin raato ettei hänestä ole enää eläjäksi, joten en ymmärrä miksi väität että kenelläkään olisi kuukausia elinaikaa jos ei päätettäisi aloittaa saattohoito.
Luin esim. erään hyvin iäkkään rouvan kohtelusta sairaalassa, kun hän sai keuhkokuumeen ja muuta oiretta. Lopettivat nesteytyksen ja lopulta hän kuoli. Kyseinen hyvin iäkäs henkilö oli ollut muuten hyväkuntoinen ja hän oli jo aiemmin laitettu saattohoitoon, jonka lopettamisen myötä kuntoutui ennalleen, mutta laitettiin lopulta uudelleen saattohoitoon, johon kuoli.
Ap
Oletko varma, ettei tuo määräys tullut hänen omasta hoitotahdostaan?
En ole varma, mutta olisin yllättynyt, jos hän olisi toivonut kuolevansa, sillä ilmaisi aivan päinvastaista.
Ap
Ei hoitotahdossa ole kyse kuoleman toivomisesta vaan hoidon laadusta ja määrästä. Tuskin sinäkään haluaisit kitua kipeänä ja tuskaisena vuoteessa viikon pidempään ihan vaan siksi että eläisit 7 päivää enemmän. Ehkä hänkin kirjoitti hoitotahtoonsa, että kun ei ole enää mitään toiveita paranemisesta, niin hoitaminen lopetetaan ja lähtöä joudutetaan. Hoitotahdossa on usein kyse ennen kaikkea kivun määrän minimoimisesta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi muiden pitää kuolla ja miksi mä jäin eloon? Epäreilua. Mun olisi pitänyt kuolla jo kauan sitten. Tämä on väärin. Miksi mua paremmat ihmiset kuolevat?
Ap
Nää on näitä iänikuisia filosofisia kysymyksiä. Miksi taitava ja lahjakas ihminen kuoli nuorena, kun minä monivaivainen jäin muiden riesaksi tänne. Näin se elämä kuitenkin vaan menee. Syitä sille voi miettiä, mutta jos niistä tulee pakkoajatuksia niin kannattaa hakea vähän apua niistä eroon pääsemiseksi.
Milloin tää sun omainen kuoli, ootko pitään pyöritellyt näitä ajatuksia yksiksesi ap?
Olen haeskellut apua, mutta ei se auta joka hetki, kun en kuitenkaan voi puhua kenenkään tutun kanssa asioista.
Minä olen perusterve keholtani ja jopa hoikka ja aerobinen + lihaskunto on hyvä, mutta yksinäinen eli ihmisenä vähemmän tärkeä kuin sellaiset, joista välitetään ja jotka ovat ihmisinä miellyttäviä ja sosiaalisesti taitavia.
Sillä fyysisellä ruumiilla ei ole olennaista merkitystä, vaan sillä, millainen ihminen on sisimmässään. En kerro tarkemmin omaisestani mitään ja häntäkin ennen olen menettänyt toisen omaisen, jota myöskin suren edelleen.
Ap
Yksinäinen olen minäkin (olen tuo lainaamasi joka saattohoitoi omaisensa), voi mennä viikkokin etten näe ketään tai puhu kenellekään. Mielenterveysvaikeuksien vuoksi olen käynyt oman kuntani psykiatrisella poliklinikalla (ilmainen!) ja kyllä siellä on itse otettu puheenaiheeksi tämä omaiseni kuolema, kun hän niin isossa osassa elämässäni kuitenkin oli. Joten oman näkemykseni mukaan sieltä kyllä saa keskusteluapua tähänkin tilanteeseen. Tai olipa se oma murhe mikä tahansa, niin jos se tuntuu itsestä niin isolta ja hallitsevalta että se menee kaiken muun yli, niin silloinhan siitä pitääkin mennä keskustelemaan. Minusta se kuuluu jokaisen omaan vastuuseen itsestään, että ymmärtää milloin omat rajat on tulleet vastaan. Susta kyllä huokuu ap sun paha olo ja muutamiin teksteihin tässäkin sitä jo purit. Minusta sinunkin kannattaisi hakeutua avun piiriin, kaikella rakkaudella. Sitä kautta saa sitten mahdollisuuden että asiat lähtee purkautumaan parempaan päin.
Kiitoksia. Se hakemani apu on ihan ok, mutta ei se auta tosiaan vaikkapa tällaisina sunnuntai-iltapäivinä, jolloin vanhoina hyvinä aikoina olisin soitellut tai kyläillyt näiden ainoiden oikeasti läheisten elämäni ihmisten kanssa/luona tai he luonani. Ja hekin pitivät minusta, vaikka muut eivät ehkä pidäkään. On aika karua menettää elämänsä tärkeimmät ihmiset muutaman vuoden sisään.
Ap
Saattohoitopäätös tehdään, kun ei ole enää tehtävissä muuta kuin lievittää kipuja. Nesteytys lopetetaan saattohoidon loppuvaiheessa, kun siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Näiden kahden vaiheen välillä voi olla useita kuukausiakin, joina ihminen pystyy elämään kotona melko normaaliakin elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa saattohoidossa ei todellakaan lyhennetä kärsimyksiä. Valitettavasti.
Kyllä mun isoäidin kärsimyksiä vaan lyhennettiin. Mutta se vaatikin sen että olin paikalla katsomassa sitä tilannetta. Jos olisin antanut hoitajien piipahtaa suunnitelluin 2 h välein, olisi hän kärsinyt paljon enemmän kovista tuskista koska kivut eivät kelloa katsoneet. Onneksi olin paikalla painamassa nappia. mutta silti se saattohoidon perusta oli kyllä ehdottomasti kipujen lievitys joka tapauksessa, josta he tietty parhaan mukaan huolehtivat. Ei siinä enää mitään munuaisten kantokykyä mietitä kun ruutataan lääkettä suoneen että saadaan kipu pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootkohan sä nyt sekoittanut saattohoidon ja e utanasian keskenään?
En ole sekoittanut niitä. Olen lueskellut aiheesta nyt melko paljonkin jo.
Ap
Ilmeisesti ei ole luettu mennyt perille. Avaus sopii eutanasiaan, ei saattohoitoon.
Suomessa saattohoito voi olla tuollaista riuduttamista ja kuoleman jouduttamista käytännössä.
Ap
Jos sinulla on esim. parantumaton syöpä ja sietämättömät kivut, niin kovat kipulääkkeet saattohoudossa jouduttavat usein kuolemaa.
Mutta onko sillä mitään väliä?
No joskus on, ei tosin sairasn kannalta. Tiedän tapauksen, jossa yksi tyttäristä asui ilmaiseksi isänsä asunnossa. Hänen intressinsä oli pitää isä koneiden avulla hengissä niin pitkään kuin mahdollista. Mitään toivoa paranemisesta tai edes tajuihin tulemisesta ei ollut. Tytär vastusti saattohoutoa kaikin mahdollisin tavoin vastoin isän omaa tahtoa ja lääkäreiden ja muiden sisarusten mielipiteistä huolimatta.
Ap:lla taitaa olla samanlainen case, jos ei takoudellisesti niin emotionaalisesti kuitenkin.
Ei ole tuollaisista kyse. Menettämäni ihminen oli lähin ystäväni ja kaikkein luotettavin, oikeastaan ainoa, johon saatoin oikeasti luottaa. Häntä aiemmin menettämäni oli myöskin läheinen ja luotettava elämäni tukipilari. Nyt ei ole enää mitään. Ei ole myöskään mitään tulevaisuuttakaan ja elän vain muistoissa. Jokainen minuuttikin olisi ollut arvokas. Maailma oli parempi paikka, kun he olivat olemassa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattohoitohullu iskee taas.
Helppo varmaan huudella, kun ei ole itse kokenut tuollaista. Mulla ei ole ketään, kenen kanssa voisin puhua. Ei ole muutenkaan minkään asian osalta ketään, kenen kanssa jutella mistään. Ei mulla ole muuta kuin netti ja julkinen terveydenhuolto ja pari ihmistä, jotka eivät jaksa/ehdi puhua kanssani. Läheisiä ei ole enää. En ole yhtään hullu oikeasti, mutta ahdistaa, kun ei ole ketään, kenen kanssa jutella.
No minä olen kokenut läheiseni saattohoidon. Olin viimeiset 5 vuorokautta joka sekunti hänen rinnallaan ja 4 viimeistä päivää hän oli saattohoidossa. Saattohoitopäätös todellakin tehdään vasta siinä vaiheessa kun ihminen on jo niin raato ettei hänestä ole enää eläjäksi, joten en ymmärrä miksi väität että kenelläkään olisi kuukausia elinaikaa jos ei päätettäisi aloittaa saattohoito.
Luin esim. erään hyvin iäkkään rouvan kohtelusta sairaalassa, kun hän sai keuhkokuumeen ja muuta oiretta. Lopettivat nesteytyksen ja lopulta hän kuoli. Kyseinen hyvin iäkäs henkilö oli ollut muuten hyväkuntoinen ja hän oli jo aiemmin laitettu saattohoitoon, jonka lopettamisen myötä kuntoutui ennalleen, mutta laitettiin lopulta uudelleen saattohoitoon, johon kuoli.
Ap
Oletko varma, ettei tuo määräys tullut hänen omasta hoitotahdostaan?
En ole varma, mutta olisin yllättynyt, jos hän olisi toivonut kuolevansa, sillä ilmaisi aivan päinvastaista.
Ap
Ei hoitotahdossa ole kyse kuoleman toivomisesta vaan hoidon laadusta ja määrästä. Tuskin sinäkään haluaisit kitua kipeänä ja tuskaisena vuoteessa viikon pidempään ihan vaan siksi että eläisit 7 päivää enemmän. Ehkä hänkin kirjoitti hoitotahtoonsa, että kun ei ole enää mitään toiveita paranemisesta, niin hoitaminen lopetetaan ja lähtöä joudutetaan. Hoitotahdossa on usein kyse ennen kaikkea kivun määrän minimoimisesta!
Ongelma on tuossa se "onko mitään toivoa paranemisesta". Joissain sairauksissa ei ole toivoa pysyvästä paranemisesta (vaikkapa ALS tai MS), mutta elinaikaa voi olla useampi vuosi siltikin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootkohan sä nyt sekoittanut saattohoidon ja e utanasian keskenään?
En ole sekoittanut niitä. Olen lueskellut aiheesta nyt melko paljonkin jo.
Ap
Ilmeisesti ei ole luettu mennyt perille. Avaus sopii eutanasiaan, ei saattohoitoon.
Suomessa saattohoito voi olla tuollaista riuduttamista ja kuoleman jouduttamista käytännössä.
Ap
Jos sinulla on esim. parantumaton syöpä ja sietämättömät kivut, niin kovat kipulääkkeet saattohoudossa jouduttavat usein kuolemaa.
Mutta onko sillä mitään väliä?
No joskus on, ei tosin sairasn kannalta. Tiedän tapauksen, jossa yksi tyttäristä asui ilmaiseksi isänsä asunnossa. Hänen intressinsä oli pitää isä koneiden avulla hengissä niin pitkään kuin mahdollista. Mitään toivoa paranemisesta tai edes tajuihin tulemisesta ei ollut. Tytär vastusti saattohoutoa kaikin mahdollisin tavoin vastoin isän omaa tahtoa ja lääkäreiden ja muiden sisarusten mielipiteistä huolimatta.
Ap:lla taitaa olla samanlainen case, jos ei takoudellisesti niin emotionaalisesti kuitenkin.
Ei ole tuollaisista kyse. Menettämäni ihminen oli lähin ystäväni ja kaikkein luotettavin, oikeastaan ainoa, johon saatoin oikeasti luottaa. Häntä aiemmin menettämäni oli myöskin läheinen ja luotettava elämäni tukipilari. Nyt ei ole enää mitään. Ei ole myöskään mitään tulevaisuuttakaan ja elän vain muistoissa. Jokainen minuuttikin olisi ollut arvokas. Maailma oli parempi paikka, kun he olivat olemassa.
Ap
Olisiko seurakunnassasi sururyhmää? Voisitko ajatella käyväsi sellaisessa? Pääsisit puhumaan asioista ja tapaisit ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloitit tämän aiheen?
Siksi, kun mielestäni tässä asiassa on epäkohtia Suomessa yleisemmin. Asia tarkentui, kun luin muiden kokemuksia aiheesta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei nyt taida ymmärtää mitä saattohoito on ja miksi se aloitetaan.
Kukaan ei kuole saattohoitoon, vaan sairauteen. Saattopäätös tehdään, kun vointi hoidosta huolimatta huononee. Ei ole syytä jatkaa turhaa hoitoa, vaan keskittyä viimeisiin hetkiin. Noitakaan hetkiä ei pidä keinotekoisesti pitkittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattohoitohullu iskee taas.
Helppo varmaan huudella, kun ei ole itse kokenut tuollaista. Mulla ei ole ketään, kenen kanssa voisin puhua. Ei ole muutenkaan minkään asian osalta ketään, kenen kanssa jutella mistään. Ei mulla ole muuta kuin netti ja julkinen terveydenhuolto ja pari ihmistä, jotka eivät jaksa/ehdi puhua kanssani. Läheisiä ei ole enää. En ole yhtään hullu oikeasti, mutta ahdistaa, kun ei ole ketään, kenen kanssa jutella.
No minä olen kokenut läheiseni saattohoidon. Olin viimeiset 5 vuorokautta joka sekunti hänen rinnallaan ja 4 viimeistä päivää hän oli saattohoidossa. Saattohoitopäätös todellakin tehdään vasta siinä vaiheessa kun ihminen on jo niin raato ettei hänestä ole enää eläjäksi, joten en ymmärrä miksi väität että kenelläkään olisi kuukausia elinaikaa jos ei päätettäisi aloittaa saattohoito.
Luin esim. erään hyvin iäkkään rouvan kohtelusta sairaalassa, kun hän sai keuhkokuumeen ja muuta oiretta. Lopettivat nesteytyksen ja lopulta hän kuoli. Kyseinen hyvin iäkäs henkilö oli ollut muuten hyväkuntoinen ja hän oli jo aiemmin laitettu saattohoitoon, jonka lopettamisen myötä kuntoutui ennalleen, mutta laitettiin lopulta uudelleen saattohoitoon, johon kuoli.
Ap
Oletko varma, ettei tuo määräys tullut hänen omasta hoitotahdostaan?
En ole varma, mutta olisin yllättynyt, jos hän olisi toivonut kuolevansa, sillä ilmaisi aivan päinvastaista.
Ap
Ei hoitotahdossa ole kyse kuoleman toivomisesta vaan hoidon laadusta ja määrästä. Tuskin sinäkään haluaisit kitua kipeänä ja tuskaisena vuoteessa viikon pidempään ihan vaan siksi että eläisit 7 päivää enemmän. Ehkä hänkin kirjoitti hoitotahtoonsa, että kun ei ole enää mitään toiveita paranemisesta, niin hoitaminen lopetetaan ja lähtöä joudutetaan. Hoitotahdossa on usein kyse ennen kaikkea kivun määrän minimoimisesta!
Ongelma on tuossa se "onko mitään toivoa paranemisesta". Joissain sairauksissa ei ole toivoa pysyvästä paranemisesta (vaikkapa ALS tai MS), mutta elinaikaa voi olla useampi vuosi siltikin.
Ap
Entä jos se lisäaika olisi pelkkää kärsimystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootkohan sä nyt sekoittanut saattohoidon ja e utanasian keskenään?
En ole sekoittanut niitä. Olen lueskellut aiheesta nyt melko paljonkin jo.
Ap
Ilmeisesti ei ole luettu mennyt perille. Avaus sopii eutanasiaan, ei saattohoitoon.
Suomessa saattohoito voi olla tuollaista riuduttamista ja kuoleman jouduttamista käytännössä.
Ap
Jos sinulla on esim. parantumaton syöpä ja sietämättömät kivut, niin kovat kipulääkkeet saattohoudossa jouduttavat usein kuolemaa.
Mutta onko sillä mitään väliä?
No joskus on, ei tosin sairasn kannalta. Tiedän tapauksen, jossa yksi tyttäristä asui ilmaiseksi isänsä asunnossa. Hänen intressinsä oli pitää isä koneiden avulla hengissä niin pitkään kuin mahdollista. Mitään toivoa paranemisesta tai edes tajuihin tulemisesta ei ollut. Tytär vastusti saattohoutoa kaikin mahdollisin tavoin vastoin isän omaa tahtoa ja lääkäreiden ja muiden sisarusten mielipiteistä huolimatta.
Ap:lla taitaa olla samanlainen case, jos ei takoudellisesti niin emotionaalisesti kuitenkin.
Ei ole tuollaisista kyse. Menettämäni ihminen oli lähin ystäväni ja kaikkein luotettavin, oikeastaan ainoa, johon saatoin oikeasti luottaa. Häntä aiemmin menettämäni oli myöskin läheinen ja luotettava elämäni tukipilari. Nyt ei ole enää mitään. Ei ole myöskään mitään tulevaisuuttakaan ja elän vain muistoissa. Jokainen minuuttikin olisi ollut arvokas. Maailma oli parempi paikka, kun he olivat olemassa.
Ap
Olisiko seurakunnassasi sururyhmää? Voisitko ajatella käyväsi sellaisessa? Pääsisit puhumaan asioista ja tapaisit ihmisiä.
En tiedä. Täytyy tutustua aiheeseen. Idea on toki hyvä. Tiedän tosin, että aika rutiinilla ne pastorit vetävät niitä. :/
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootkohan sä nyt sekoittanut saattohoidon ja e utanasian keskenään?
En ole sekoittanut niitä. Olen lueskellut aiheesta nyt melko paljonkin jo.
Ap
Ilmeisesti ei ole luettu mennyt perille. Avaus sopii eutanasiaan, ei saattohoitoon.
Suomessa saattohoito voi olla tuollaista riuduttamista ja kuoleman jouduttamista käytännössä.
Ap
Jos sinulla on esim. parantumaton syöpä ja sietämättömät kivut, niin kovat kipulääkkeet saattohoudossa jouduttavat usein kuolemaa.
Mutta onko sillä mitään väliä?
No joskus on, ei tosin sairasn kannalta. Tiedän tapauksen, jossa yksi tyttäristä asui ilmaiseksi isänsä asunnossa. Hänen intressinsä oli pitää isä koneiden avulla hengissä niin pitkään kuin mahdollista. Mitään toivoa paranemisesta tai edes tajuihin tulemisesta ei ollut. Tytär vastusti saattohoutoa kaikin mahdollisin tavoin vastoin isän omaa tahtoa ja lääkäreiden ja muiden sisarusten mielipiteistä huolimatta.
Ap:lla taitaa olla samanlainen case, jos ei takoudellisesti niin emotionaalisesti kuitenkin.
Ei ole tuollaisista kyse. Menettämäni ihminen oli lähin ystäväni ja kaikkein luotettavin, oikeastaan ainoa, johon saatoin oikeasti luottaa. Häntä aiemmin menettämäni oli myöskin läheinen ja luotettava elämäni tukipilari. Nyt ei ole enää mitään. Ei ole myöskään mitään tulevaisuuttakaan ja elän vain muistoissa. Jokainen minuuttikin olisi ollut arvokas. Maailma oli parempi paikka, kun he olivat olemassa.
Ap
Eki ajattelet itsekkäästi itseäsi sairasn kärsimyksistä piittaamatta. Eikös tuo täytä sinun osaltasi hyvin tuon arvion emotionaalisesta notiivista?
Vierailija kirjoitti:
Jutellaanko sitten niistä muista aiheistani, jos tämä ei kelpaa? Ei kaikilla ihmisillä ole lähimmäisiä, ymmärrätkö?
Yksin asuvien määrä kasvaa sukupuuttomme edetessä. Samasta johtuen myös valtio perii yhä useammin. Valtiolle päätyy omaisuutta haitaksi asti. -Yhä useammin perinnöstä myös kieltäydytään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saattohoitohullu iskee taas.
Helppo varmaan huudella, kun ei ole itse kokenut tuollaista. Mulla ei ole ketään, kenen kanssa voisin puhua. Ei ole muutenkaan minkään asian osalta ketään, kenen kanssa jutella mistään. Ei mulla ole muuta kuin netti ja julkinen terveydenhuolto ja pari ihmistä, jotka eivät jaksa/ehdi puhua kanssani. Läheisiä ei ole enää. En ole yhtään hullu oikeasti, mutta ahdistaa, kun ei ole ketään, kenen kanssa jutella.
No minä olen kokenut läheiseni saattohoidon. Olin viimeiset 5 vuorokautta joka sekunti hänen rinnallaan ja 4 viimeistä päivää hän oli saattohoidossa. Saattohoitopäätös todellakin tehdään vasta siinä vaiheessa kun ihminen on jo niin raato ettei hänestä ole enää eläjäksi, joten en ymmärrä miksi väität että kenelläkään olisi kuukausia elinaikaa jos ei päätettäisi aloittaa saattohoito.
Luin esim. erään hyvin iäkkään rouvan kohtelusta sairaalassa, kun hän sai keuhkokuumeen ja muuta oiretta. Lopettivat nesteytyksen ja lopulta hän kuoli. Kyseinen hyvin iäkäs henkilö oli ollut muuten hyväkuntoinen ja hän oli jo aiemmin laitettu saattohoitoon, jonka lopettamisen myötä kuntoutui ennalleen, mutta laitettiin lopulta uudelleen saattohoitoon, johon kuoli.
Ap
Oletko varma, ettei tuo määräys tullut hänen omasta hoitotahdostaan?
En ole varma, mutta olisin yllättynyt, jos hän olisi toivonut kuolevansa, sillä ilmaisi aivan päinvastaista.
Ap
Ei hoitotahdossa ole kyse kuoleman toivomisesta vaan hoidon laadusta ja määrästä. Tuskin sinäkään haluaisit kitua kipeänä ja tuskaisena vuoteessa viikon pidempään ihan vaan siksi että eläisit 7 päivää enemmän. Ehkä hänkin kirjoitti hoitotahtoonsa, että kun ei ole enää mitään toiveita paranemisesta, niin hoitaminen lopetetaan ja lähtöä joudutetaan. Hoitotahdossa on usein kyse ennen kaikkea kivun määrän minimoimisesta!
Mun henkinen tuskani on sitä tasoa, että kunpa joku auttaisi sen minimoimisessa. Voisin tarjota koko (ironista kyllä!) terveen kehoni varaosiksi muille. Oma elämäni on menetysten myötä mennyttä. Mulla on tuskaisen surullinen mieli liian terveessä kehossa. Mieluusti lähtisin ensimmäisenä pois jonkun muun sijaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootkohan sä nyt sekoittanut saattohoidon ja e utanasian keskenään?
En ole sekoittanut niitä. Olen lueskellut aiheesta nyt melko paljonkin jo.
Ap
Ilmeisesti ei ole luettu mennyt perille. Avaus sopii eutanasiaan, ei saattohoitoon.
Suomessa saattohoito voi olla tuollaista riuduttamista ja kuoleman jouduttamista käytännössä.
Ap
Jos sinulla on esim. parantumaton syöpä ja sietämättömät kivut, niin kovat kipulääkkeet saattohoudossa jouduttavat usein kuolemaa.
Mutta onko sillä mitään väliä?
No joskus on, ei tosin sairasn kannalta. Tiedän tapauksen, jossa yksi tyttäristä asui ilmaiseksi isänsä asunnossa. Hänen intressinsä oli pitää isä koneiden avulla hengissä niin pitkään kuin mahdollista. Mitään toivoa paranemisesta tai edes tajuihin tulemisesta ei ollut. Tytär vastusti saattohoutoa kaikin mahdollisin tavoin vastoin isän omaa tahtoa ja lääkäreiden ja muiden sisarusten mielipiteistä huolimatta.
Ap:lla taitaa olla samanlainen case, jos ei takoudellisesti niin emotionaalisesti kuitenkin.
Ei ole tuollaisista kyse. Menettämäni ihminen oli lähin ystäväni ja kaikkein luotettavin, oikeastaan ainoa, johon saatoin oikeasti luottaa. Häntä aiemmin menettämäni oli myöskin läheinen ja luotettava elämäni tukipilari. Nyt ei ole enää mitään. Ei ole myöskään mitään tulevaisuuttakaan ja elän vain muistoissa. Jokainen minuuttikin olisi ollut arvokas. Maailma oli parempi paikka, kun he olivat olemassa.
Ap
Olisiko seurakunnassasi sururyhmää? Voisitko ajatella käyväsi sellaisessa? Pääsisit puhumaan asioista ja tapaisit ihmisiä.
En tiedä. Täytyy tutustua aiheeseen. Idea on toki hyvä. Tiedän tosin, että aika rutiinilla ne pastorit vetävät niitä. :/
Ap
Itse olen käynyt sellaisessa vaikka en edes kuulu kirkkoon. Suurin apu oli tavata muita samassa tilanteessa olevia ihmisiä, ei sillä pastorilla niin väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootkohan sä nyt sekoittanut saattohoidon ja e utanasian keskenään?
En ole sekoittanut niitä. Olen lueskellut aiheesta nyt melko paljonkin jo.
Ap
Ilmeisesti ei ole luettu mennyt perille. Avaus sopii eutanasiaan, ei saattohoitoon.
Suomessa saattohoito voi olla tuollaista riuduttamista ja kuoleman jouduttamista käytännössä.
Ap
Jos sinulla on esim. parantumaton syöpä ja sietämättömät kivut, niin kovat kipulääkkeet saattohoudossa jouduttavat usein kuolemaa.
Mutta onko sillä mitään väliä?
No joskus on, ei tosin sairasn kannalta. Tiedän tapauksen, jossa yksi tyttäristä asui ilmaiseksi isänsä asunnossa. Hänen intressinsä oli pitää isä koneiden avulla hengissä niin pitkään kuin mahdollista. Mitään toivoa paranemisesta tai edes tajuihin tulemisesta ei ollut. Tytär vastusti saattohoutoa kaikin mahdollisin tavoin vastoin isän omaa tahtoa ja lääkäreiden ja muiden sisarusten mielipiteistä huolimatta.
Ap:lla taitaa olla samanlainen case, jos ei takoudellisesti niin emotionaalisesti kuitenkin.
Ei ole tuollaisista kyse. Menettämäni ihminen oli lähin ystäväni ja kaikkein luotettavin, oikeastaan ainoa, johon saatoin oikeasti luottaa. Häntä aiemmin menettämäni oli myöskin läheinen ja luotettava elämäni tukipilari. Nyt ei ole enää mitään. Ei ole myöskään mitään tulevaisuuttakaan ja elän vain muistoissa. Jokainen minuuttikin olisi ollut arvokas. Maailma oli parempi paikka, kun he olivat olemassa.
Ap
Eki ajattelet itsekkäästi itseäsi sairasn kärsimyksistä piittaamatta. Eikös tuo täytä sinun osaltasi hyvin tuon arvion emotionaalisesta notiivista?
Sen tiedän, että hänellä ei ollut juurikaan kipuja liittyen sairauteen.
Ap
En ole varma, mutta olisin yllättynyt, jos hän olisi toivonut kuolevansa, sillä ilmaisi aivan päinvastaista.
Ap