Harmittaako, kun odotit lastenhankintaa niin kauan, etkä hankkinut aiemmin?

Odotin 35-vuotiaaksi, joka oli oma takarajani. Tulin ensiyrittämällä raskaaksi ja koen että tämä oli paras aika elämässäni lapselle ja perhe-elämälle. Eli ei harmita.

Tämän takia lapsia ei koskaan tullut. Olisin halunnut.

Harmittaa, että hankin niin aikaisin. Olisi pitänyt malttaa etsiä kunnon mies.

Ei miten, mutta siinä mielessä, että toista lasta en saamut enää.

Harmittaa että en hankkinut aikaisin, mutta mies pelasi ”parin vuoden päästä vasta” -peliä, ja sitten ei meinannutkaan millään napata. Lapsiluku jäi yhteen, olisin halunnut useamman.

Ei harmita, piti odottaa siihen asti että löytyi rinnalle luotettava mies, jonka kelpuutin isäksi. Meni siinä omat ikävuodet jo kolmosella alkavaksi, mutta nyt kun ikä alkaa viitosella, on lapsetkin jo maailmalla. 

Ei harmita. Odotin ensin, että mulla on asiat elämässä mallillaan eli koulutus hankittuna, vakityö ja sit se mieskin löytyy. Neljä vuotta oltiin yhdessä ja sit päätettiin, et nyt on lasten aika. Kaksi lasta syntyi ja molemmat heti ensimmäisestä yrityskerrasta.

Jotenkin olen elänyt niin sokeasti luottaen siihen, että asiat järjestyy, miten niiden kuuluukin mennä. Näin jälkikäteen olen vasta tajunnut, et ei se raskautuminen niin itsestään selvää ole. Mullakin oli lasten syntyessä ikää 32 ja 35 ja lisäksi painoa liikaa. En silti olis halunnut lapsia yhtään aiemmin, koska elämäntilanne ei ollut siihen otollinen.

Ei kaduta. Huokaisen helpotuksesta kun en saanut lapsia. Oma ja maailman tilanne syynä. Vähemmän huolia ja vähät rahani voin käyttää itseeni.

Ei harmita. 40-vuotiaana oli hyvä aika. On hyvä mies ja omakotitalo, johon lapset mahtuvat. Elämä hymyilee. On ollut aikaa puuhata omia juttuja ja viettää vuosia ihan kahdestaan miehen kanssa ennen lapsia.

Odotin sitä oikeaa, oikeaa avioliittoa ja sain sen liian myöhään. Emme saaneet lasta, jäimme lapsettomiksi. Kannattaa siis kokeilla naisena ensimmäisen kerran jo n. 25 v.

Sain kaksi lasta aika nuorena, mutta haaveilin kolmannesta vähän myöhemmin. Sitten tilanne oli vähän huono ja aika meni ohi. Ikää nyt 40 vuotta, joten ihan mahdotonta se ei välttämättä olisi vieläkään...

Vierailija kirjoitti:

Odotin sitä oikeaa, oikeaa avioliittoa ja sain sen liian myöhään. Emme saaneet lasta, jäimme lapsettomiksi. Kannattaa siis kokeilla naisena ensimmäisen kerran jo n. 25 v.[/quote

Jos ei 25-vuotiaana onnistu parissa kuukaudessa, tietää, että on kiire, eikä aikaa ole tuhlattavana halutessaan lapsia.

Jään kohta eläkkeelle, eikä harmita vielä. Ehkä sitten 90-vuotiaana tulen tänne kiukuttelemaan.

Olen nyt 48, ainakaan vielä ei ole tullut sellaista oloa että haluaisin lapsia. Eli yhdyn edelliseen kommentoijaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaduta. Huokaisen helpotuksesta kun en saanut lapsia. Oma ja maailman tilanne syynä. Vähemmän huolia ja vähät rahani voin käyttää itseeni.

Kauhea jännitys koko elämän, että tuleeko niitä lapsia, ja sitten kun tulee menopaussi, voi huokaista helpotuksesta?

En pätkääkään. Olisi pitänyt odottaa vielä muutama vuosi.

Nimittäin meillä seksi loppui vuosi kuopuksen syntymän jälkeen. Jos olisi tehty lapset aiemmin, olisi seksikin loppunut aiemmin.

Sain kuopuksen 37-vuotiaana ja tuli joka kerran helposti raskaaksi.