Lue keskustelun säännöt.
Ylireagoinko?
19.03.2022 |
Olemme eronneet muutama vuosi sitten ja lapsen isä ollut ja mennyt miten sattuu. Viimeisen puolen vuoden aikana alkanut näkemään lasta (4v) säännöllisesti ja tullut muutamiin perheneuvola tapaamisiin ja suostunut jopa vastaamaan puhelimeen, kun olen halunnut keskustella lapsen hyvinvointiin liittyvissä asioissa . Meidän välimme siis muuten todella tulehtuneet.
Lapsen käytös muuttunut tässä kuukauden sisään. Hyvin agressiivinen, lyö ja potkii, puree. Päiväkodissa huomattu asia myös, kun lapsi tekee kiusaa muille ja lyö nyrkillä. Asiasta keskusteltu ja itse olen aika lopussa tilanteen kanssa.
Olen ollut yhteydessä isään ja toivonut, että hänkin keskustelisi lapsen kanssa; onko joku hätänä, miksi lyö yms. Hän luvannut niin tehdä.
Keskiviikkona päiväkodin hoitaja kertoi, että lapsi kiusannut taas koko päivän ja olivat lapselta saanut vastauksen kiusaamisen syyhyn, kun on kuulemma oppinut, kun isä kiusaa äitiä. (Mies ei ole koskaan lyönyt, mutta siis esim. Ei vastaa puheluihin, lyö luuria korvaan, valehdellut, manipuloinut yms. (Näistä en ole Lapselle puhunut)).
Laitoin miehelle sähköpostia torstaina, että meidän varmaan olisi hyvä keskustella asiasta keskenämme ja yrittää miettiä mitä teemme (haemmeko esim. Jotain apua) ja olisi hyvä, että keskustelemme niin, ettei lapsi ole läsnä. Pe iltaan mennessä, 24h myöhemmin mies ei ollut vastannut. Edelleen tähän aamuun menneessä mies ei ole vastannut mutta tiedän hänen olevan juhlimassa syntymäpäiviään, nähtävästi koko viikonlopun.
Ylireagoinko, kun minusta on väärin laittaa toinen odottamaan näin monta päivää ilman minkäänlaista vastausta, kun kuitenkin kyse lapsen hyvinvoinnista. Tämä ei siis ole ensimmäinen kerta, vaan tätä jatkunut vuosia. Joskus ei vaan vastaa ollenkaan. Perheneuvolaan esim. Ei vaan ilmestynyt eikä ilmoittanut miksi ei tullut. Viime viikolla löi Lapselle luurin korvaan (videopuhelu), kun oli jokin tietokone peli kesken.
Jonkun mielestä pitäisi saada varmasti olla lupa viettää koko viikonlopun kestäviä juhlia eikä tarvetta vastailla viesteihin, mutta minusta sen verran edes voisi laittaa, että ilmoittaa myöhemmin. Kyse kuitenkin omasta lapsesta.
Olenko minä nyt vaan taas väärässä?
Kommentit (18)
Sä edelleen elättelet toivoa, että mies lakkaa olemasta se mikä on ja muuttuu siksi mikä hänen olisi pitänyt olla. Millä todennäköisyydellä ajattelet toiveesi toteutuvan?
Hän ei ole luotettava, älä toimi niinkuin hänen pitäisi olla koska se vain nostaa omaa pulssiasi turhaan. Luo oma turvallisuudentunteesi hänestä riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sä edelleen elättelet toivoa, että mies lakkaa olemasta se mikä on ja muuttuu siksi mikä hänen olisi pitänyt olla. Millä todennäköisyydellä ajattelet toiveesi toteutuvan?
Hän ei ole luotettava, älä toimi niinkuin hänen pitäisi olla koska se vain nostaa omaa pulssiasi turhaan. Luo oma turvallisuudentunteesi hänestä riippumatta.
Tuo varmaan totta. Hetken taas uskoin, että ehkä hän nyt on ryhdistäytynyt.
Olen sanonut miehelle, että en halua häntä nähdä enkä halua häntä kotiimme. En halua että hän esim. Hakee lapsen meiltä. Olen luvannut itse viedä lapsen esim. Miehen äidille, josta mies voi hakea tai äiti voi hakea täältä (asumme lähekkäin). Ja nyt mies viime viikolla oli todella ystävällinen ja laittoi lapsesta kuvia kun oli siellä viikonlopun ja puhui kuinka tulevaisuudessa olisi hyvä, jos hän pystyisi hakemaan lapsen meiltä, tekisi varmasti hyvää.
Sanoin, että en sellaista voi luvata, kun en tiedä pystynkö siihen (taustalla liikaa valheita, manipulointia ja syyllistämistä miehen suunnalta), mutta hetken. Hetken jo sitä harkitsin, kun kuvittelin miehen muuttuneen. Niin ei taidakaan olla.
Mutta miten toimia. Hän edelleen huoltaja ja hän minulle sitten tiuskii, että hänelle huoltajan oikeudet ja häneltä pitää kysyä ja konsultoida. Olen niin loppu. Haluaisin vain yksinhuoltajuuden, niin voisin pestä käteni koko äijästä. Voisi edelleen tavata kuten haluaa, mutta minulla ei olisi mitään velvollisuutta infota tai konsultoida häntä lasta koskevissa asioissa. Aloittaja
Mutta miten tässä pitää siis toimia? Apua.
En kestä, että lapselle niin paha olo, että muuttunut aggressiiviseksi ja lyö. Lyö siis minuakin ja kaikki keinot kokeiltu ja selvästi paha olla isänsä ja minun tilanteen takia. Aloittaja
Pitäisikö sun jutella vaikka päiväkodissa tuosta ja kysyä mitä he suosittelevat, koska olet neuvoton tilanteessa. Perheneuvolaan yhteys? Tavallisen neuvolan kautta jos ei muuten järjesty? Ja odotellessa, älä hyväksy että lapsi lyö. Irtauta itsesi tilanteen syistä, koska ne ruokkivat neuvottomuuttasi, miehellä on sinuun edelleen jonkinlainen ote. Älä antaudu siihen tunteeseen koko ajan vaan puhu tilanteesta mahdollisimman monen kanssa, rentouta itsesi miettimään muuta. Ja käsittele lasta ikään kuin koko tilannetta ei olisikaan, koska sinun ahdistuksesi ja neuvottomuutesi provosoi lastakin. Leiki, että olette vain joku ihan toinen äiti ja lapsi, ja että se mikä tuntuu nyt härkäseltä muuttuu ajan kanssa kärpäseksi, kun aikaa kuluu. Aika on puolellasi. Vaikka nyt ei tunnu vahvalta, löydät sen kyllä. Et vain heti kaikkea ja kerralla.
Jos mies tuntuu manipuloivalta ja tarvitset etäisyyttä, älä tosiaan suostu minkäänlaiseen kanssakäymiseen. Pidä kiinni siitä minkä tunnet oikeaksi, kunhan et pidä kiinni haaveistasi miehen kunnollistumisesta. Olisi ihanaa jos hän muuttuisi sammakosta prinssiksi, mutta sen toivominen on myrkyllinen pikalääke. Sure surusi ja etsi tukea itsellesi, ettet jää tuohon puristukseen yksin.
Uhma ikä! Ikäivöi isää kun on sinun luonna.Onko sinä huushollissa sinulla uusi miesytävä käymässä tai asumassa? Turha syylistää isää!Sumessa on hyvä neuvolatoiminta saat sieltä kaiken tiedon ja avun miten tilanteessa toimia? Mutta ota ex mies eli isä mukaan .On reilumpaa häntä ja lasta kohtaan.Sinulla kun oma tarina tilanteesta ja hänellä kenties omansa.Yritäkää eroista huolimatta puhaltaa hten hileen lapsen edun mukaisesti! SILLÄ LAPSI EI OLE ERONUT KUMASTAKAAN VANHEMASTA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uhma ikä! Ikäivöi isää kun on sinun luonna.Onko sinä huushollissa sinulla uusi miesytävä käymässä tai asumassa? Turha syylistää isää!Sumessa on hyvä neuvolatoiminta saat sieltä kaiken tiedon ja avun miten tilanteessa toimia? Mutta ota ex mies eli isä mukaan .On reilumpaa häntä ja lasta kohtaan.Sinulla kun oma tarina tilanteesta ja hänellä kenties omansa.Yritäkää eroista huolimatta puhaltaa hten hileen lapsen edun mukaisesti! SILLÄ LAPSI EI OLE ERONUT KUMASTAKAAN VANHEMASTA!
Ei ole uutta miestä, eikö tulekaan. Miehellä naisia ollut jo muutama.
Miehen olen aina yrittänyt ottaa mukaan ja antanut kaikki mahdollisuudet. Olen yrittänyt tukea heidän suhdettaan kaikilla mahdollisilla tavoilla, mutta mies on useaan kertaan hävinnyt lapsen elämästä kuukausiksi.
Minä yritän puhaltaa yhteen hiileen, mutta hankalaa se on, jos toinen ei vastaa sähköposteihin, lyö luuria korvaan tai jättää tulematta perheneuvolaan.
Tiedän, että lapsella ikävä isäänsä, mutta en minä voi sitä isää pakottaa lasta näkemään, kun kaksi kertaa kuukaudessa (eli joka toinen viikonloppu la-ma(aamu) on se mitä enempää hän ei suostu. Ja lapsi itkee, ettei halua mennä isälle ja isältä tullessa kivaa ei kuulemma ollut.
Minä en vain itse kykene olemaan hänen kanssaan tekemissä, vaikka lapsen takia tekisin mitä tahansa. Oma pääni ei vain kestä enää koko ihmistä. Monesti yritin, että voimme nähdä ja lapsen takia viettää aikaa, mutta aina ne päättyivät huonosti ja me lapsen kanssa kärsimme. En vain enää jaksa antaa siimaa ihmiselle, joka ei sitä koskaan arvostanut ja nyt sitten yhä odottaa sitä saavansa. Aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö sun jutella vaikka päiväkodissa tuosta ja kysyä mitä he suosittelevat, koska olet neuvoton tilanteessa. Perheneuvolaan yhteys? Tavallisen neuvolan kautta jos ei muuten järjesty? Ja odotellessa, älä hyväksy että lapsi lyö. Irtauta itsesi tilanteen syistä, koska ne ruokkivat neuvottomuuttasi, miehellä on sinuun edelleen jonkinlainen ote. Älä antaudu siihen tunteeseen koko ajan vaan puhu tilanteesta mahdollisimman monen kanssa, rentouta itsesi miettimään muuta. Ja käsittele lasta ikään kuin koko tilannetta ei olisikaan, koska sinun ahdistuksesi ja neuvottomuutesi provosoi lastakin. Leiki, että olette vain joku ihan toinen äiti ja lapsi, ja että se mikä tuntuu nyt härkäseltä muuttuu ajan kanssa kärpäseksi, kun aikaa kuluu. Aika on puolellasi. Vaikka nyt ei tunnu vahvalta, löydät sen kyllä. Et vain heti kaikkea ja kerralla.
Jos mies tuntuu manipuloivalta ja tarvitset etäisyyttä, älä tosiaan suostu minkäänlaiseen kanssakäymiseen. Pidä kiinni siitä minkä tunnet oikeaksi, kunhan et pidä kiinni haaveistasi miehen kunnollistumisesta. Olisi ihanaa jos hän muuttuisi sammakosta prinssiksi, mutta sen toivominen on myrkyllinen pikalääke. Sure surusi ja etsi tukea itsellesi, ettet jää tuohon puristukseen yksin.
Päiväkodissa on juteltu ja olen antanut heille vapaat kädet, jos lyömistä esiintyy. Itse pyrin aina siihen, että lapsi ei löisi ja jos lyömässä niin pyrin ottamaan kiinni ja saada rauhoittumaan, mutta välillä omakin pinna niin kireällä, että en vain toimi oikein.
Jos on tullut tilanne ja lapsi lyönyt, niin käymme asian aina läpi, nietitään miksi lyönyt, onko ollut paha mieli yms., mutta tuntuu, että kaikista keskusteluista ja rauhoitteluista huolimatta asia ei vain helpota.
Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milloin muksu lyö?
Miksi lapsi ei viihdy isän luona? Puhuuko isä paskaa äidistä lapselle ja kenties lapsi tarkoittaa sitä, kun sanoo isän kiusaavan äitiä?
Harrastat miesvihaa kotona ja nyt näät tulokset. Lapsestasi tulee sinipäinen mt ongelmia täynnä oleva feeministi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sä edelleen elättelet toivoa, että mies lakkaa olemasta se mikä on ja muuttuu siksi mikä hänen olisi pitänyt olla. Millä todennäköisyydellä ajattelet toiveesi toteutuvan?
Hän ei ole luotettava, älä toimi niinkuin hänen pitäisi olla koska se vain nostaa omaa pulssiasi turhaan. Luo oma turvallisuudentunteesi hänestä riippumatta.
Syntymäpäivä on kuitenkin vain kerran vuodessa, mutta lapsen asioista voi keskustella 364 päivää vuodessa.
Elä sinä nyt omaa elämääsi äläkä enää takerru lapsen isään, josta ei ole muuta kuin harmia. Sinä lapsen huoltajana selvität asiat ja haet tarvittaessa apua.
Unohda isä. Joku muu pitää häneen yhteyttä jos on pakko. Hän ei halua olla sossujen kanssa tekemisissä tai perheneuvolan, se on rasite ilmeisesti. Aiheuttaako isän kanssa tapaamiset lapselle ongelmia ja lyömistä? Mitä isä on tehnyt? Olisiko lapsen turvallisempaa asua luonasi ja ei mennä yksin isän luo. Koska tilanne alkoi sen jälkeen kun tapasi isää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harrastat miesvihaa kotona ja nyt näät tulokset. Lapsestasi tulee sinipäinen mt ongelmia täynnä oleva feeministi.
Miesvihaa en harrasta, kiitos vain. Kotona jutellaan lapsen kanssa isästä vapaasti, katsellaan kuvia ja kerron lapselle esim. Asioita, joissa muistuttaa isää, oli kyseessä ulkonäkö tai maneeri. Ikinä en hauku ja olen pyrkinyt siihen, että isä ei ole meillä tabu.
Aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä edelleen elättelet toivoa, että mies lakkaa olemasta se mikä on ja muuttuu siksi mikä hänen olisi pitänyt olla. Millä todennäköisyydellä ajattelet toiveesi toteutuvan?
Hän ei ole luotettava, älä toimi niinkuin hänen pitäisi olla koska se vain nostaa omaa pulssiasi turhaan. Luo oma turvallisuudentunteesi hänestä riippumatta.
Syntymäpäivä on kuitenkin vain kerran vuodessa, mutta lapsen asioista voi keskustella 364 päivää vuodessa.
Elä sinä nyt omaa elämääsi äläkä enää takerru lapsen isään, josta ei ole muuta kuin harmia. Sinä lapsen huoltajana selvität asiat ja haet tarvittaessa apua.
Olen ehdottomasti samaa mieltä, ja tuo on varmasti se mitä isäkin sanoisi, jos jotain vastaisi.
Minusta vaan olisi asiallista vastata, että keskustellaan ja ehdottaa itse jotain aikaa, jos nyt ei sovi, mutta ei vastaa mitään.
Ja haluaisin keskustella asiasta, niin, ettei lapsi olisi paikalla ja vasta, kun olemme yhdessä asiasta keskustelleet, niin jutella lapsen kanssa.
Valitettavasti arjet ei käy, koska meillä molemmilla työt ja joka toinen vkl lapsi joko kotona tai isällään, joten harvassa olisi hetket, kun lapsi ei olisi lähellä ja juuri nyt olisi sellainen hetki.
Ja minä yritän elää omaa elämääni, mutta lapsen isä on myös huoltaja ja antaa minun kyllä kuulla asiasta, jos teen lasta koskevia päätöksiä ilman häntä tai syyllistää minua huonoksi äidiksi.
Yritän tehdä yhteistyötä, vaikka todellakaan en haluaisi.
Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Milloin muksu lyö?
Miksi lapsi ei viihdy isän luona? Puhuuko isä paskaa äidistä lapselle ja kenties lapsi tarkoittaa sitä, kun sanoo isän kiusaavan äitiä?
Kun suuttuu esimerkiksi tai on pettynyt.
En usko, että isä puhuu minusta pahaa, on vain ollut suuremman osan lapsen elämästä poissa kuin paikalla. Uskon, että lapsen vaikea luottaa isään.
Lapsi tietää, että isä ja minä emme ole tekemisissä ja olen kertonut, että emme voi viettää aikaa enää yhdessä ja se on selvästi lapselle surullista.
Toivoisin,kovasti, että isä puhuisi kanssani lapselle yhdessä, niitä, että emme ole enää perhe ja emme voi viettää enää aikaa yhdessä, mutta rakastamme häntä ja hän saa viettää meidän kanssa erikseen aikaa edelleen. Toivon, että silloin lapsi ei ehkä kohdistaisi kiukkuaan vain toiseen ja se auttaisi häntä ymmärtämään, että tämä on molempien vanhempien päätös eikä johdu hänestä. Aloittaja
Eikö kukaan osaisi neuvoa?