Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu, että pilasin tulevaisuuteni
28.08.2015 |
Eli yliopisto on alkamassa ihan juuri ja väännän melkeenpä itkua, että miten mä sain asiat menemään näin pieleen. Tai ei nyt mitään peruuttamatonta, mutta hautasin yläasteelta asti olleen haaveen rimakauhun takia ja olen menossa opiskelemaan alaa, joka ei nyt "selkein silmin" katsottuna näytäkään niin mielenkiintoiselta.
Alkuperäinen tavoitteeni ja haaveni oli hakea oikeustieteelliseen, puhuin yläasteelta asti kaikille, kuinka joskus istun Euroopan tuomioistuimessa jne. jne. ja kuinka haluan hakeutua Harvardiin vaihto-opiskelijaksi opiskeluaikana. Siis hyvin korkealiitoisia tavoitteita, tiedän, haluan tällä nyt lähinnä alleviivata sitä, että oikeustieteiden lukeminen on ollut tavoitteena kauan. No, laitoinkin hakupapereissa oikeustieteellisen ekaksi vaihtoehdoksi, maksoin valmennuskurssin ja tajusin siellä viikon istuttuani, että ei saakeli, en mä tuu ikinä pääsemään, nää muut on niin paljon motivoituneimpia kuin minä jne. ja sitten haun vikana päivänä lisäsin hatusta sosiaalipuolen koulutusohjelman hakuun oikiksen jälkeen. Luin sitten kaksiin pääsykokeisiin, oikiksen unohdin, kun olin niin siinä hetkessä, että en mä pääsis kuitenkaan ja ei se oo mua varten. Voi vittu nyt ihan suoraan, nyt hoksaan, että mä en voinut vaan uskaltanut ottaa riskiä, että jos yritänkin täysillä ja joudun pettymään (taustatietona: olen hyvin kilpailuhenkinen ja mulla on hyvät yo-paperit, olen aina ollut luokan priimuksia). En tosiaankaan ollut priimus enää kurssilla, siellä oli monet ihan omassa luokassaan osaamisensa kanssa.
Nyt sitten harmittaa. Ei se auta kuin ensi keväänä yrittää tosissaan oikikseen ja muistella rimakauhun iskiessä tätä kamalaa fiilistä, kun tuntuu, että on pilannut oman tulevaisuutensa ennen kuin se on alkanutkaan. Onko muille käynyt näin? Vertaistukea?
Kommentit (20)
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 03:57"]
Et kuulu enää ensi keväänä ensikertalaisten kiintiöön, koska otit tämän paikan vastaan. Eli kannattaa olla tuplasti motivoitunut sitten
[/quote]
Tiedän ja siksi tilanne ahdistaakin. Ilman kiintiöitä ja tiukkaan rajattuja tukikuukausien määrää ei tässä näin kova ahdistus olisikaan iskenyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverini on oikeustieteellisessä ja aika hullua ulkolukua siellä se opiskelu ja kaverini on valitellut usein stressiä. Itse en menisi sinne opiskelemaan vaikka maksettaisiin. Mutta jokaisella on omat arvostuksensa toki
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 04:03"]
Kaverini on oikeustieteellisessä ja aika hullua ulkolukua siellä se opiskelu ja kaverini on valitellut usein stressiä. Itse en menisi sinne opiskelemaan vaikka maksettaisiin. Mutta jokaisella on omat arvostuksensa toki
[/quote]
Niin, oikis on omanlaisensa paikka. :) Ja minäkin olen kuullut alan opiskelijoilta juurikin esim. stressistä ja valtavista lukupinoista, mutta haluan sinne edelleen. AP
kyllä sullekin löytyy joku virka missä voit hallita ja tuhota muiden ihmisten elämiä, vaikka et pärjännyt niiden parhaiden psykopaattien kanssa.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 04:04"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 04:03"]
Kaverini on oikeustieteellisessä ja aika hullua ulkolukua siellä se opiskelu ja kaverini on valitellut usein stressiä. Itse en menisi sinne opiskelemaan vaikka maksettaisiin. Mutta jokaisella on omat arvostuksensa toki
[/quote]
Niin, oikis on omanlaisensa paikka. :) Ja minäkin olen kuullut alan opiskelijoilta juurikin esim. stressistä ja valtavista lukupinoista, mutta haluan sinne edelleen. AP
[/quote]
miksi kummassa? Juristeria on tylsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 04:04"][quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 04:03"]
Kaverini on oikeustieteellisessä ja aika hullua ulkolukua siellä se opiskelu ja kaverini on valitellut usein stressiä. Itse en menisi sinne opiskelemaan vaikka maksettaisiin. Mutta jokaisella on omat arvostuksensa toki
[/quote]
Niin, oikis on omanlaisensa paikka. :) Ja minäkin olen kuullut alan opiskelijoilta juurikin esim. stressistä ja valtavista lukupinoista, mutta haluan sinne edelleen. AP
[/quote]
Hän on kertonut myös, ettei ole oikein sopeutunut, koska siellä on oikeastikin sellaisia "snobeja", siis rikkaiden sukujen kasvatteja, joilla on kovat arvot. Mun kaveri onkin enemmän sellainen hippi arvoiltaan niin kuin minäkin :) Tietty jos koet sulautuvasi, niin hae vaan. T.nro 4
Ota pää pois perseestä, työttömäks työnhakijaks sinäkin valmistut.. vähän liikaa on elokuvia katsottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voithan ruveta vaiks oikeuslääkäriks?
Opinnot jäihin ja vuodeksi töihin vaikka kassalle. Lue sinne pääsykokeisiin ja älä tuhlaa opintotukea turhaan nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aapee, mun mielestä toii sun stressireaktio kertoo, että et oikeasti ole oikikseen sopivaa tyyppiä. Siellähän kilpailuja pitää pystyä häviämään pari kertaa päivässä ilman sen suurempia ongelmia, vartin tauko ja taas jatketaan.
En mä kyllä tiedä, millä alalla tuolla stressisiedolla selviää, ehkä opettajana? Nehän eivät ole koskaan itse syyllisiä tappioinsa... Kielenkääntäjänä? dippainssinä?
Luovutti siis. Totu siihen, että enää et oo pikkukuntiin priimus. On oikeasti kilpailtava ja muut on todella osaavia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Onko muille käynyt näin? Vertaistukea?" Et enää pääse sisään ensikertalaiskiintiössä, koska otit paikan vastaan..Mutta jos olet motivoitunut ja valmis tekemään töitä, ei sisään pääsy ole mahdotonta. It's up to you.
Mulle kävi noin. Olisin halunnut lääketieteelliseen ja harmittaa vielä näin 36-vuotiaanakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääsit siis lukemaan sosiaalityötä? Voit ottaa avoimme lisää sosiaalioikeudenkursseja, ja onhan niitä sinunkin opinnoissasi. Lapseni haluaisi juristisksi ja toivon todella, että lukisi mielummin vaikka sosiaalialaa, kilpailu ja stressi vasta alkaa kun oikiksen paperit on kädessä.
Ihan off topic, mutta mun on toddela vaikefa mieltää, että joku oikeasti haluaa juristiksi tai lääkäriksi. Mulle ne ovat ammatteja, joihin ajautuvat varmanpäälle pelaavat tylsät tyypit keskiluokkaisen "hyvän ammatin" toivossa. Ja oikeasti ihmisten intohimot ovat jossain muualla kuin sääntökirjojen ja farmakopeijojen selaamisessa. Kaikki mun tuntemat lakimiehet on jotenkin keskinkertaisia ja mielikuvituksettomia - ja kun tutkijoita ollaan kaikki, niin niiden tutkimukset ei juuri koskaan tuota itään uutta ja innovoivaa havaintoa. Mutta epäilemättä he ovat omasta mielestään täydellisiä ja pitävät varmaan meikäläisen pyrkimystä uuttaluovaan tieteeseen eluotettavana häröilynä...
Itse olin aikonaan 3 vuotta töissä ennen kuin lähdin eli pääsin opiskelemaan. Syy: halusin nimenomaan tietylle alalle enkä halunut tuhlata tukikuukausia väärällä alalla. Sukulaiset piti hulluna ja minä pidin pääni. Oikea päätös. Ei pidä koskaan luovuttaa on minun neuvoni.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2015 klo 03:57"]Et kuulu enää ensi keväänä ensikertalaisten kiintiöön, koska otit tämän paikan vastaan. Eli kannattaa olla tuplasti motivoitunut sitten
[/quote]
No entä sitten? Onpa niitä muitakin aloja, johon ei esim. kaikki pääse ensiyrittämällä. Ensi vuonna uusiksi. Itse olin samassa tilanteessa ja päätin, että seuraavana vuonna teen kaikkeni, että pääsen sisään. En päässyt, mutta seuraavana vuonna pääsin parhailla pisteillä. Vuosi kaksi sinne tänne ei loppupeleissä ole maailman loppu, vaikka se siltä nyt tuntuu. Kaikella on tarkoituksensa ja huomaat sen myöhemmin. Tsemppiä unelmien toteuttamiseen.
Lähdet opiskelemaan ja hyödynnät nyt suoritettavia kursseja sitten oikiksessa.
Aika ihmelapsi olisit saanut olla, jos ensimmäisellä kerralla olisit sisään päässyt.
Terv. Neljännellä kerralla onnisti
Et kuulu enää ensi keväänä ensikertalaisten kiintiöön, koska otit tämän paikan vastaan. Eli kannattaa olla tuplasti motivoitunut sitten