Oletteko jättäneet jotain isoa asiaa kertomatta terapiassa?

Voi, ei se terapeutti ole ketään moralisoimassa vaan tutkimassa kanssasi sielusi maisemaa, ja juuri niitä pimeitä kohtia, joita et ehkä itse näe. Juuri se asia itsessään, että haluat jättää tuon asian kertomatta on merkittävää, ei niinkään se, mikä asia on. Joten ehdottomasti kannatan asian kertomista. Ei terapiaa tehdä terapeutin vuoksi, ei ihmisen mieltä voi "parantaa" vain osittain. Terve mieli on avoin ja rehellinen, ja hyväksyy itsensä virheistä ja omituisuuksistaan huolimatta.

Tiedän kyllä itsekin, että pakenen todellisuutta. Tavallaan niin häpeällinen asia, että en voinut tuosta puhua. Ap

Olen jättänyt useitakin asioita kertomatta. Ne asiat kun eivät mielestäni vaikuta omaan hyvinvointiini ja vaikka vaikuttaisivatkin, ne ovat niin henk. kohtaisia asioita että kenenkään muun kuin minun itse ei niistä kuulu eikä tarvitse tietää.

Olen, pari asiaa. Se on tavallaan ahdistavaa ja raskasta, kun pelkään koko ajan, että lipsautan :/ En kuitenkaan halua kertoa, koska koen etteivät ne sinänsä vaikuta nykyhetkeen ja haluan pitää ne täysin omana tietonani.

Minä en myöskään ole kertonut terapeutille sivusuhteestani, joka on myös henkireikäni erittäin vaikeassa elämäntilanteessani. Päätin aikanaan, etten kerro suhteestani kenellekään koskaan ja se pitää.

Olen kokenut kuitenkin, että terapiasta on ollut apua, vaikka en ole tätä yhtä asiaa kertonutkaan.

Toisaalta tuottaako sivusuhde sinulle jotain ongelmia? Siis tuleeko siitä huonoa omatuntoa, murheita, jotain ylimääräistä draamaa elämääsi tmv? Vai onko se vain yhdentyyppinen henkireikä, jonka kanssa olet itse sinut? Jos terapiassa käydään läpi ihan toisentyyppisiä asioita, niin eihän se välttämättä ole niin tärkeää, että juuri tämä asia tulee kerrottua. Tai sitten kerrot siitä, jos joskus tunnet olosi valmiiksi.