Kieltäkää lapsiltanne älyluurit liikkuessa...
Eivät valitettavast näe eivätkä kuule mitään, kun musiikit soi ja napit korvilla. Ajellaan pyörällä yllättäen tielle tai kävellään sivuille vilkaisematta tielle vauhdilla ja samalla näpytetään luuria. Monta läheltä piti tilannetta yllättäen. Vaikka on kuinka valppaana itse auton ratissa, niin kaikkea ei voi ennakoida.
Kommentit (23)
Ala-asteella luin paljon. Melkein päivittäin lainasin koulun kirjastosta kirjan, ja aloitin lukemisen heti koulun jälkeen. Luin siis kirjaa samalla kun kävelin.
Jäin sitten kiinni kun eräänä päivänä oli mennyt housut rikki polven kohdalta, olin kävellyt ojaan.
Äitini sai hepulin, aika paljon autoja koulumatkalla...
En saanut enää lainata kirjoja koulusta, vain kirjastosta jonne mentiin autolla. Ja äiti valvoi aamuisin ettei minulla ollut muuta kuin koulukirjoja repussa...
Vierailija kirjoitti:
Tässä syksyllä yksi teini käveli suoraan mun autoa päin. Olin siis pysähtynyt suojatien eteen päästämään jalankulkijoita ja olin jo lähdössä liikkeelle. Onneksi en ehtinyt, kun auton oikealta puolelta paukkasi nuori puhelin kädessä ja napit korvissa ja tömäsi mun auton etukulmaan. Paukkasi siis ihan yhtäkkiä siihen suojatielle eikä katsonut yhtään sivuilleen. Onneksi oli pysähdyksissä.
Toinen mitä todistin yliopiston luona, oli kun kaksi nuorta miestä törmäsi toisiinsa ja kaatuivat aika pahasti. Olin odottelemassa kyytiä ja sen tilanteen vaan niin näki tulevan, kuin hidastetussa filmissä, kun ne ajoivat ihan toisiaan kohti. Mutta ei siinä mitään olis ehtinyt tehdä eivätkä he varmaan olis kuulleetkaan, kun oli luurit korvilla ainakin sillä toisella. onneksi siinä ei lopulta käynyt pieniä naarmuja pahemmin. Mutta luulen, että oli opetus.
Nyt kun on tosi pimeää ja sataa vettä melkein jatkuvasti, kammottaa myös nää valottomat pyöräilijät. Kun ei edes autoilija näe heitä kunnolla ja poukkoillaan ihan päättömästi musiikkia kuunnellen ja puhelinta rämpäten.
Minun autoani päin on kävelty kolme kertaa. Kaksi kertaa, kun seisoin liikennevaloissa toisena autona ja kerran ollessani kolmantena.
Sitten aikana ennen kännyköitä, olin kauniina kesäpäivänä kaupungilla kävelemässä ja näin kadun toisella puolella jumalaisen kauniin naisen. Katse häneen liimautuneena kävelin päin vastaantulevaa miestä. No, pyysin sitten anteeksi kömpelyyttäni. Siihen tämä mies vastasi, ei se mitään hänkin katsoi samaa naista.
Mennyt ihan sairaaksi tuo puhelinten räplääminen.