Lyhyeksi jäävä ketju parisuhdeseksistä

UP

oho, olipa "suosittu"

Mä olen kanssa uupunut. En tosin seksin vähyyteen, vaan siihen, että aina, aivan aina, on joku vaatimassa jotain.  laita ruokaa keitä kahvia tee mulle voileipä siivoa sukat missä on mun kalsarit kuka on vienyt kaikki kynät ja paperit pue tuo vie hae laita kerää ja jos johonkin meinaa jäädä lepohetki itselleni tai vaikka nukkumiseen niin seksiä pitäisi harrastaa. Ja kummallisinta on se oletus, että jos on liian väsynyt maatakseen selällään jalat levällään, jaksaisi jotenkin helpommin runkkta toista, ottaa suihin, harrastaa akrobatiaa jne. MÄ HALUUN VAIN NUKKUA, EIKÖ SE PERKELE MENE PERILLE!

Ootko koittanut ehdottaa jotain vähemmän yksipuolista seksiä? Ehkä vaimokin on kyllästynyt samaan vanhaan, mutta ei keksi mitään uutta tai ei uskalla ehdottaa. Jos taas seksi on aina ollut vähäistä, niin määrän lisääminen nyt voi olla vaikeampi juttu.

kun on vähän seksiä, niin keho kaipaa vähemmän seksiä ja menee lepotilaan. väsyttää henkisesti ja fyysisesti mikä johtaa siihen että on vielä vähemmän seksiä. koskaan ei ole liian myöhäistä herättää kipinää takaisin. paitsi kuolema.. ellei oo nekrofiili..

Mun mies antaa mun nukkua kaikkina viikonloppu ja loma-aamuina häpeällisen pitkään. Ja ottaa päiväunet tarvittaessa. Osallistuu myös kaikkiin kotitöihin. Seksiä on meillä melkein joka päivä.

T: Onnellinen vaimo

Minulla on ollut koko 15 vuoden yhdessäolon aikana samanlaisia seksiongelmia. Vaimo on hyvin vähähaluinen ja estoinen tapaus. Alussa se aikaansai jonkinlaista ahdistusksen ja masennuksen tunnetta. Elämä tuntui turhalta ja tyhjältä, koska ei kuitenkaan saa sitä mitä eniten haluaa. Siihen kuitenkin tottui ja pariterapia auttoi käsittelemään tilannetta. Viime vuodet ovat menneet paremmin. Minun halut onneksi vähenevät. En ole koskaan kärsinyt pahaa määrällistä puutetta, aina meillä on ollut muutama kerta viikossa, mutta enemmän laadullista puutetta. Olen kokenut, että vaimo vain antaa.

Miksi sitten en ole eronnut. Olemme muuten melko täydellinen pari ja onnellisia yhdessä. Voin arvata, että jos saisin tarpeeksi seksiä, se kävisi pian tylsäksi kun olisin kokeillut kaikki temput ja silloin ongelmat muilla alueilla tuntuisivat sietämättömiltä. Ja sekin vaikuttaa, että edes saamaseksiä on tarjolla jokseenkin säännöllisesti.

Olemme kokeilleet kaikkea mahdollista. Mutta mikään ei tee halukkaasta halutonta eikä haluttomasta halukasta. Se on kuitenkin auttanut meitä ymmärtämään sen valinnan, mikä tilanteeseen liittyy. Voin saada pitää vaimon, jos tingin seksistä tai ehkä saan halujeni mukaan seksiä, mutta jonkun muun ja muiden ongelmien kanssa. Ja vaimo on ymmärtänyt, että seksi on minulle tarve siinä missä syöminen. Jos en saa seksiä, tulen ärtyneeksi ja ahdistuneeksi enkä voi sille mitään.

^ Vau, ihailtavan järkiperäinen lähestymistapa asiaan sekä sinulta, että vaimoltasi. Suuri kunnioitukseni teille. :)

Itse ajattelen niin, että kun on vain yksi ainokainen ja kallisarvoinen elämä, jonka parhaimpia asioita seksi on, niin on hullua tyytyä tuollaiseen. Suhdetta en kehota heivaamaan, mutta onko se nyt niin ihmeellinen suhde ihan oikeasti jos asioita ei saa ratkaistua ja puitua selväksi yhdessä? Se, että toinen kärsii vuodesta toiseen on sellainen asia, että en nimittäisi edes melkein ihannevaimoksi naista, jolle asia on yhdentekevä ja joka ei halua tehdä sille yhtikäs mitään. Oikeus haluttomuuten toki on, mutta pitäisi kyllä on tahtoa korjata tilanne tavalla tai toisella ja kertoa miten siitä solmusta päästään. Ja jos kyse vain on siitä, että enempää ei kiinnosta, niin pakkohan se on jokin kompromissi löytää, ei se niin sovi olla, että parisuhde ja elämä on hyvä vain toiselle.

Itse olen naisena samankaltainen ja edellisessä suhteessani jouduin kärsimään puutteessa paljon. Olo on aivan kauhea, kaltoinkohdeltu, hylätty, masentunut ja yleisesti surkea kun joutuu kituuttamaan ilman, tuntui etten ole oikein nainen ja seksuaalinen olentokaan enää. Se suhde sortuikin omaan mahdottomuuteensa ja viisastuin vahingosta. Onneksi olen niin jääräpää, että selvitän asiat vaikka väkisin ja siksi ei tarvitse enää kärvistellä ollenkaan, vaan meidän avioliitossa seksiä on monta kertaa viikossa, joskus useampikin kerta päivässä. Ja toki itseni kun tunnen, niin valitsin puolisokseni seksuaalisen ja viirilin miehen ja teimme molemmat pelisäännöt heti alussa selväksi, että tämä on meille tärkeää ja mitään kuivia kausia meille ei sitten tule ja kaikki seksiongelmat puidaan ja korjataan aivan heti.

Minulle on aivan absurdia että eläisin tuolla tavalla kituuttaen ja kutsuisin elämääni onnelliseksi silloin. Huomionarvoista on se, että kun seksiin panostaa niin koko muukin suhde on aivan erilaisella pohjalla ja liitto on todella paljon lujempi ja vahvempi kun makkarissa on kaikki kunnossa, hellyyttä ja rakkautta, alkuhuumaakin vielä vuosien jälkeen, on todella paljon. Ja luottamus on aivan ehdoton ja harrastellaankin vaikka mitä villiä ja kokeilullista. En kestäisi myöskään tylsää seksikumppania, jonka kanssa ei voisi kokeilla vaikka mitä pähkähullua tai umpipervoa. Kaikista parasta on silti se, että kun homma toimii niin seksi ei edes ole oikeasti niin tärkeää kun tästä saisi käsityksen, vain itsestäänselvä sivujuonne onnellisessa suhteessa.

Parisuhdeseksi... sitä ei ole, eikä tule. Mies ei halua kuin harvoin (kerran kahdessa kuukaudessa) ja lyhyesti ilman esileikkiä, pussailuja tai mitään. Mitään uutta ei halua kokeilla, ei eri asentoja lähestyssaarnaajan lisäksi, ei suuseksiä, hyvin harvoin edes alastomana. Ei tykkää vihjailevista viesteistä, ei tykkää pornosta, ei kiihotu seksikkäistä alusvaatteista tai paljastavista vaatteista kotona, ei huomioi merkkipäivinä, ei halua lähteä yhteisille hotelli- tai mökkilomille... listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Itse olen ihan nätti, reilu 40-kymppinen nainen. Ajattelin ottaa rakastajan... tai olihan minulla jo yksi...

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 19:06"]

Mä olen kanssa uupunut. En tosin seksin vähyyteen, vaan siihen, että aina, aivan aina, on joku vaatimassa jotain.  laita ruokaa keitä kahvia tee mulle voileipä siivoa sukat missä on mun kalsarit kuka on vienyt kaikki kynät ja paperit pue tuo vie hae laita kerää ja jos johonkin meinaa jäädä lepohetki itselleni tai vaikka nukkumiseen niin seksiä pitäisi harrastaa. Ja kummallisinta on se oletus, että jos on liian väsynyt maatakseen selällään jalat levällään, jaksaisi jotenkin helpommin runkkta toista, ottaa suihin, harrastaa akrobatiaa jne.[/quote]

No niin. Harmi, että sinulla on kurja parisuhde ja kumppani joka ei kanna avstuuta kodista. 

nyt sitten me muut voimme jatkaa keskustelua, jonka ydin ei ole ne kotityöt vaikka ne AINA pitääkin tänne sotkea mukaan. Haluttomuus on (varmaan 20-30% ongelmatapauksista) myös miehillä esiintyvä ongelma. Ei silloinkaan ensimmäiseksi esiin nosteta ruohonleikkuuta, auton katsastusta tms. 

Ihan oikeasti ihan normaalit, vastuunsa kantavat miehetkin voivat olla AP:n tilanteessa ja on TODELLA rasittavaa että järkevän keskustelun sijaan aina pitää ensin käydä läpi:
-et tee kotitöitä
-sillä on rakastaja
-olet huono sängyssä
-et anna muuta hellyyttä kuin seksiin johtavaa

Nämä ongelmat kun on olemassa usein vaikka kaikkiin ylläoleviin väittämiin vataus olisi kielteinen. 

Ja on se ihan perseestä kun tulee rotjutuksi eikä ole haluttu olo eikä saa läheisyyden tarpeelleen vastakaikua. Eikä sitä helpommaksi tee se, että ennen asiat oli paremmin. 

up

Tässä myös yksi, joka vuosikaudet yrittänyt saada seksinkin sujumaan. Ei vaan suju.
Muuten suhde ja perhe-elämä on lähes täydellistä. En voi moittia.
Osallistun arkeen enemmän, kuin varmaan olisi edes tarve. Hoidan ruuat, siivoamiset, pyykkiäkin suurimnalta osalta.. Yritän tehdä kaikkeni, että kaikki olisi hyvin ja ei olisi mitään "esteitä" seksille ja läheisyydelle.
.
Monesti miettinyt, että mitä hlvettiä tässä teen. Seksi, rakastelu, hellyys jne ovat minusta kuitenkin parisuhteen ydin ja perusta, jonka päälle rakentuu perhe ja muu yhteinen elo. Muutenhan yhteiselo ei kaverisuhteesta tai kämppiksenä olosta eroa?
M35v