Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten muuttaa suhtautumista ihmisiin
24.08.2015 |
En ikinä ystävysty kenenkään kanssa esim. koulussa tai työpaikalla. Jotenkin alusta asti minulla on sellainen tunne, että lähes kaikki on kuitenkin mulkkuja enkä tule heidän kanssaan toimeen. Suurin osa ihmisistä vaan ärsyttävät minua. Jotkut ovat sellaisia ärsyttäviä koko ajan äänessä olevia ihmisiä, joiden jutut ovat tylsiä enkä kestä tuollaista itsensä korostamista. Sitten taas osa on sellaisia sovinisteja, osa kauheita kissatappelijoita. Tuntuu vain, etten oikein tykkää kenestäkään. Ne, joista tykkään, heidän kanssaan ei muuten vain ole mitään yhteistä, että tulisi mitään syvempää kaveruutta.
Haluaisin päästä tästä asenteestani eroon. On ikävää olla työpaikalla aina se ainut, joka ei tule oikein kenenkään kanssa toimeen vaan on vaan yksinään, kun muut hauskuuttavat toisinaan jutuillaan. Koen itseni niin erakoksi. Olen kauhean negatiivinen ihminen enkä kykene ajattelemaan ihmisistä hyvää. Miten voisin parantaa tätä asennetta? Miten kestäisin myös ne kauheat ihmiset ja pystyisin oikeasti hymyilemään heidän jutuilleen enkä vai tekohymyä vetämään samalla ajatellen "vittu mikä pelle, pitäisi turpansa tukossa"?
Kommentit (13)
Minä asennoidun aina uusiin ihmisiin niin, että tämä on mielenkiintoinen, hänellä on paljon tietoa mitä minulla ei ole, ja hän on ystävällinen.
Jostain kumman syystä 99 % tapaamisistani ihmisistä ovat ystävällisiä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 23:35"]
Mutta onko kenelläkään keinoa yrittää edes ajatella positiivisemman ja olla ärsyyntymättä niistä, jotka ärsyttävät?
[/quote]
Huomaa, että ihmisen pimeä kollektiivi on pintapuolinen, sotaisakin käsitys elämästä, vaikka kaikki ovat oikeasti jotain muuta. Tämä toimii sen, että reaaliajassa kaivat muista sellaisia (positiivisia) juttuja, mitä he eivät itsekään tajua. Vaatii tietysti vähän suurempaa munaa, koska ihmiset on egonsa puolesta hampaisiin saakka aseistautuneita ja tottuneet puolustamaan omia peräilmojaan. Mutta kusipäissä ja mulkuissa, sekä kusipää-mulkuissa on aina mahdollista nähdä jotain hyvääkin. Mutta ei kuitenkaan auta kieltää sitä, että maailmamme on vähän sellainen ja tällainen ja ihmiset sen mukaisia.
Pessimisti ei pety. Olin koulukiusattu koko peruskoulun ajan (pitkä ja ujo tyttö), vanhempiani ei kiinnostanut, opettajia ei kiinnostanut ja menetin luottamuksen ihmisiin. Suhtaudun todella varauksella uusiin ihmisiin vaikka en sitä ulospäin näytä. Mieheni aina narisee kun en ole supersosiaalinen ja tykkää kaikista hänen kavereidensa tyttöystävistä ja vaimoista automaattisesti (tiesi kyllä kenet nai, joten turha valittaa enää). Mä en usko, että musta koskaan tulee tämän sosiaalisempaa tai lakkaisin olemasta negatiivinen, niin syvät haavat ja arvet kiusaaminen muhun jätti, pilalla mikä pilalla.
Se onko koulukiusattu vai ei - ei kuitenkaan suoranaisesti vaikuta siihen mitä ihmiset edustavat ja kokevat olevansa. Ihmistuntija ei voi vedota omiin kiusaamis tai ylistyskokemuksiinsa kovin paljon, vaan niitä on tarkasteltava osana kokonaispalettia.
Uh, kuulostaa tutulta. Juuri totesin ettei musta taida olla normaaleihin ihmissuhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 23:19"]
Uh, kuulostaa tutulta. Juuri totesin ettei musta taida olla normaaleihin ihmissuhteisiin.
[/quote]
Kiva (tai no kiva ja kiva) kuulla, että muutkin kärsivät tästä! Luulin oikeasti olevani ainoa, joka vaan vihaa kaikkia eikä kykene ystävystymään :( - AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen todennut, että ihmiset on yleensä mulkvisteja. Hyvääkin ihmisistä löytyy, mutta se ei riitä kantamaan niin pitkälle kuin haluaisin. Joitain poikkeuksia on toki ollut ja heidän kanssa paljonkin aikaa vietettyä. Mutta noin vinkkinä... kun huomaan jonkun tärkeilevän pösilön, joka ottaa minut silmätikuksi ryhdyn itse käyttäytymään yhtä "kunniakkaasti", siten että kyseinen henkilö voi kokea oikein suuren kunnian kohdatessaan minut. Se usein vetää koko homman läskiksi ja suuremmat jännitteet katoavat. Mutta ei ihmissuhteista oikein mitään tule, jos ei ole itse samanlainen. Sen huomaa viimeistään siinä vaiheessa kun kokee mikä on aito itselle toimiva ihmissuhde.
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 23:23"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 23:19"]
Uh, kuulostaa tutulta. Juuri totesin ettei musta taida olla normaaleihin ihmissuhteisiin.
[/quote]
Kiva (tai no kiva ja kiva) kuulla, että muutkin kärsivät tästä! Luulin oikeasti olevani ainoa, joka vaan vihaa kaikkia eikä kykene ystävystymään :( - AP
[/quote]
En voi ymmärtää, miksi niillä kaikkein typerimillä, lapsellisimmilla, kaksinaamaisimmilla ja ärsyttävimmillä ihmisillä on aina eniten ystäviä. Hämmentää. Mulla ei kai ole ystäviä juuri siksi, että en jaksa teeskennellä tykkääväni tuollaisista ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki me ollaan samanlaisia. :-D
Mutta onko kenelläkään keinoa yrittää edes ajatella positiivisemman ja olla ärsyyntymättä niistä, jotka ärsyttävät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 23:25"]
[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 23:23"][quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 23:19"] Uh, kuulostaa tutulta. Juuri totesin ettei musta taida olla normaaleihin ihmissuhteisiin. [/quote] Kiva (tai no kiva ja kiva) kuulla, että muutkin kärsivät tästä! Luulin oikeasti olevani ainoa, joka vaan vihaa kaikkia eikä kykene ystävystymään :( - AP [/quote] En voi ymmärtää, miksi niillä kaikkein typerimillä, lapsellisimmilla, kaksinaamaisimmilla ja ärsyttävimmillä ihmisillä on aina eniten ystäviä. Hämmentää. Mulla ei kai ole ystäviä juuri siksi, että en jaksa teeskennellä tykkääväni tuollaisista ihmisistä.
[/quote]
Epäaitojen pelaajien seurassa on kai monien helpompi olla, voi itsekin pelata vain tuttua peliä, ja hauskaa läppää riittää kaiken todellisen avautumisen korvaamiseksi.