Miksi lapsella pitäisi olla kerran viikossa herkkupäivä?

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 12:03"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 22:56"]

Koska joka päivä ei ole hyvä syödä herkkuja. Tiedätkö, mikä on päivittäinen sokerin saantisuositus?

[/quote]

Ei ole hyvä syödä sokeripaukkua joka ikinen viikkokaan, aina kerran viikossa. Ennemminkin aina joskus, mikä voi tarkoittaa kerran kuukaudessakin. Ei lapset kaipaa herkkuja, jos ei niitä opeta siihen. Lapsi voi oppia pitämään herkkuna jopa esim eksoottisia hedelmiä.

[/quote]

Tuo sisältää kyllä oletuksen, että kellään muulla kuin vanhemmilla ja kodilla ei ole kasvatuksellisia vaikutuksia lapseen. Ja niitähän on; medialla, sukulaisilla, kavereilla, koululla, päiväkodeilla, tuttavilla jne. En silti tarkoita, ettei kannattaisi yrittää kasvattaa parhaansa mukaan, mutta kyllä jokainen vanhempi voi mielestäni olla armollinen itselleen, jos 12-vuotias haluaakin mieluummin leivoksen tai karkkia, kuin eksoottisia hedelmiä.

Mutta, pakko kyllä sanoa, että maailmassa on isompiakin juttuja, kuin keskustelu karkkipäivästä viikossa. Esimerkiksi jo se pelkästään, että todella paljon reikiä omaavilla tai selvästi ylipainoisilla lapsilla on vika jossain ihan muualla kuin siellä karkkipäivässä. 

Up

Itselleni "karkkipäivä" tarkoittaa ennemmin sitä, että lapset leipovat isän tai äidin kanssa leivonnaisia.
Esim. Kakkua, mokkapaloja..
Pyrimme siihen, että se on mukavaa yhdessäoloa ja opettavaista.
Ja karkkien suhteen siihen, että ne eivät olisi täysin kielletty paha eivätkä myöskään palkinto/kiristysväline/ rakkauden osoitus.

Karkkipäivä mystifioi nämä herkut sellaisiksi, että niiden saamista alkaa odottaa, vaikkei varsinaisesti tekisi edes mielikään. Ja sitten kun tämä karkkipäivä tulee, niin sitten mässäillään sydämen kyllyydestä kaikkea mahdollista skeidaa maha turvoksiin ja taas aletaan odottaa seuraavaa kertaa.

Normaalisti ihmisellä (myöskään lapsella) ei ole jatkuvaa himoa makeisiin herkkuihin, vaan mieliteko tulee silloin tällöin. Joskus on kiva ottaa kahvin kanssa pulla, tai syödä jätski kesähelteellä ja harva aikuinen tekee tästä itselleen mitään sen suurempaa numeroa tai ongelmaa.

Tämä on vähän sama juttu, kuin että kerrottaisiin jollekin alkoholia kohtuudella nauttivalle aikuiselle, että joka kuukauden kolmas päivä on ryyppypäivä, eikä alkoholia saa milloinkaan muulloin. Luulenpa, että vaikka suhde alkoholiin ei olisi muutoin millään tavalla kieroutunut, niin suurin osa tästä porukasta vetäisi ihan järkyttävät perskännit tuona päivänä, oli sitten huomenna töitä tai ei. Ja vain siksi, että se on eräänlainen "once in the lifetime" tilaisuus tehdä se, jolloin sitten otetaan kaikki ilo irti.

En ymmärrä karkkipäivän funktiota. Jälkkäriä on joskus, makeaa tai hedelmää. Jos on leffailta voi olla sipsiä. Jos joku tulee kylään nostetaan särvintä pöydälle. Joskus leivotaan ihan huvikseen.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 22:55"]

Eikö se riitä että lounaan ja päivällisen jälkeen on jokin jälkiruoka, jolloin se makeannälkä kadonnee? Ja joku järin vastaus , miksi juuri kerran viikossa? Eikä mitään päläpälä koska niin vain on ollut tapana ja hampaat menee ja sitä rataa...

[/quote]

Mistä olet tällaisen käskyn saanut, että lapsella pitää olla kerran viikossa herkkupäivä :D

Ennemin olen kuullut suositeltavan, että herkkuja ei napsittaisi jatkuvasti. Mutta että pitää olla kerran viikossa herkkupäivä :D

Varmaan joku aaveen tietotoimisto on tällaisen tiedon levittänyt

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 23:17"]

Karkkipäivä-käytäntö tekee karkeista jotain kiellettyä ja kauan odotettua ja joillekin lapselle suorastaan pakkomielteen... Sitten kun ikää tulee karkki-päivän karkit korvataan jollakin muulla.. Se huuma pitää saada edelleen, mutta karkit ei enää riitä.. Näin on mun eksä on kuvaillut asiaa kun puhuttiin sen alkoholismista.. 

En tiedä onko yhteyttä, mutta kun itse olen saanut herkkuja silloin tällöin ilman mitään syytä, ei palkontona, ei lahjontana, vaan ihan vain silloin tällöin saatavana herkkuna, niin edelleen ei mitään sokerihimoja eikä muitakaan kummallisuuksia asian suhteen..

[/quote]

Olen 60-luvun lapsi, eli niitä, joilla oli karkkipäivä. Näin omaa ikäluokkaani ajatellen, väitteesi kuulostaa aika erikoiselta. Meille viisikymppisille ei karkit ole mikään kielletty hedelmä, mitä olisimme alkaneet ahtamaan, kun muutimme kotoa pois. Ikäluokallamme on hyväkuntoiset hampaat ja suurin osa hallitsee makean syömisen.

Enemmän taitaa nykynuorisolla hampaat hajota ja ylipainoakin on nykyään enemmän, kuin 70-80 luvulla, jolloin oli karkkipäivä. Nykyäänhän irtsareita syödään joka päivä ja sipsejä yms. napsitaan usein.

Karkkipäivä opetti minusta siihen, että voi odottaa ihan hyvin täyttääkseen makeanhimonsa. Jokaista makeantuskaansa ja himoaan ei tarvitse tyydyttää ihan just nyt ja heti. Herkut kuuluvat vain "spessuhetkiin", ei jokapäiväiseen mussuttamiseen

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 06:41"]

Karkkipäivä mystifioi nämä herkut sellaisiksi, että niiden saamista alkaa odottaa, vaikkei varsinaisesti tekisi edes mielikään. Ja sitten kun tämä karkkipäivä tulee, niin sitten mässäillään sydämen kyllyydestä kaikkea mahdollista skeidaa maha turvoksiin ja taas aletaan odottaa seuraavaa kertaa.

Normaalisti ihmisellä (myöskään lapsella) ei ole jatkuvaa himoa makeisiin herkkuihin, vaan mieliteko tulee silloin tällöin. Joskus on kiva ottaa kahvin kanssa pulla, tai syödä jätski kesähelteellä ja harva aikuinen tekee tästä itselleen mitään sen suurempaa numeroa tai ongelmaa.

Tämä on vähän sama juttu, kuin että kerrottaisiin jollekin alkoholia kohtuudella nauttivalle aikuiselle, että joka kuukauden kolmas päivä on ryyppypäivä, eikä alkoholia saa milloinkaan muulloin. Luulenpa, että vaikka suhde alkoholiin ei olisi muutoin millään tavalla kieroutunut, niin suurin osa tästä porukasta vetäisi ihan järkyttävät perskännit tuona päivänä, oli sitten huomenna töitä tai ei. Ja vain siksi, että se on eräänlainen "once in the lifetime" tilaisuus tehdä se, jolloin sitten otetaan kaikki ilo irti.

[/quote]

Tähänkö perustuu nykyinen ajatus tissuttaa viiniäkin joka päivä? Ei enää odoteta viikonloppua, että voi ottaa alkoholia, vaan sitä juodaan nyt joka päivä muutama pullo ja tölkkivinkkua muutama lasillinen, ettei vain alkoholista tule mitään mystistä juomaa, mitä alkaa haluttaa.

Silläkö alkoholismi Suomesta lopetetaan, että sitä juodaan nykyään joka päivä?

Meillä ei ole leivokset ym. mitenkään kiellettyjä, jos esimerkiksi kaverilla niitä tarjotaan keskellä viikkoa, ja välillä itsekin tuon leipomosta pullaa töiden jälkeen tai teen kotona vanukasta. Harvemmin kyllä. Mutta kerran viikossa lapset saa valita kaupassa itselle yhdet herkut, koska a.) mielestäni olisi tekopyhää sanoa lapsille että heillä ei ole koskaan oikeutta valita omia herkkujaan samalla kun nukkumaanmennessä aikuisilla alkaa karkkipussi rapista b.) se nyt vaan on kiva tapa poiketa arjesta. Herkuttelu on ollut kautta aikojen ihmisten tapa poikeita arjesta (pois lukien pula-ajat, toki sillonkin lapsille pullaa leivottiin ja lettuja paistettiin välillä), enkä usko että se enteilee samantien lapsille epätervettä suhdetta herkkuihin. Ja siis monille se herkkupäivä on ihan vaan tapa, ja meillä ihmisillä on paljon tapoja jotka ei käy järkeen. Tapa se on sekin, että juodaan viinilasi ruuan kanssa, tai poltetaan sikari juhlissa. Toisilla tuo tapa tapahtuu useammin, toisilla ei koskaan. Mä en henkilökohtaisesti näe mitään pahaa siinä, että lapset saa lauantaina valita kaupasta ottavat puoliksi karkkipussin, molemmille suklaapatukat vai jätskit. Mutta mitenkään kiellettyjä meillä ei herkut muutenkaan ole, emme vain itse niitä ostele kovinkaan arkena.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2015 klo 23:08"]Ei meillä ole karkkipäivää, eikä kyllä syödä jälkiruokia pääruokien jälkeen, kuin erikoistapauksissa.
.
Ymmärrän karkkipäivän, jos se on ainoa keino estää herkkujen mättäminen päivittäin tai useasti viikossa. Jotenkin kuitenkin häiritsee, että miksi niitä herkkuja täytyy edes saada vähintään kerran viikossa ja miksi lapsi opetetaan siihen?
.
Meillä syödään herkkuja silloin jos tuntuu siltä tai ollaan reissussa, kylässä tms. Voi mennä usea viikko ilman tai jonain viikkona tulee herkuteltua useammin. Ei karkkipäivää, eikä jälkiruokia arkiruokien kanssa. Mennään fiiliksen mukaan.
[/quote]

Tää on hei hyvä! Taidankin ite tehä tän 1v lapsrn kanssa! Thanks

Meillä ei ole herkkupäivää, koska herkkuja tulee muutenkin. Pelkästään omia ja lähisukulaisten, kummilasten ja kavereiden synttäreitä tulee lähes joka viikolle. Siihen sitten joulut ja pääsiäiset ja juhannukset, reissut, kyläilyt jne. Joka viikko lapset syövät useamman kerran herkkuja (eli asioita jotka sisältävät runsaasti sokeria). Minusta on mukava retkeillä lasten kanssa, ja kerran viikossa yleensä tehdään retki jonnekin,  ja aina on eväänä myös jotain herkkua, kuten keksiä. Se jotenkin kuuluu siihen, että perillä kaivetaan repusta esille hyvät eväät.

 Jos siihen vielä lisättäisiin herkkupäivä, olisi vuodessa 52 herkuttelukertaa enemmän. 

Itse en näe ongelmaa siinä että on karkkipäivä kerran viikossa.

Mukava tapa päättää arki ja herkutella yhdessä.

Mutta jokaisella meillä on omat ongelmansa.. ;)

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 07:38"]

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 06:41"]

Karkkipäivä mystifioi nämä herkut sellaisiksi, että niiden saamista alkaa odottaa, vaikkei varsinaisesti tekisi edes mielikään. Ja sitten kun tämä karkkipäivä tulee, niin sitten mässäillään sydämen kyllyydestä kaikkea mahdollista skeidaa maha turvoksiin ja taas aletaan odottaa seuraavaa kertaa.

Normaalisti ihmisellä (myöskään lapsella) ei ole jatkuvaa himoa makeisiin herkkuihin, vaan mieliteko tulee silloin tällöin. Joskus on kiva ottaa kahvin kanssa pulla, tai syödä jätski kesähelteellä ja harva aikuinen tekee tästä itselleen mitään sen suurempaa numeroa tai ongelmaa.

Tämä on vähän sama juttu, kuin että kerrottaisiin jollekin alkoholia kohtuudella nauttivalle aikuiselle, että joka kuukauden kolmas päivä on ryyppypäivä, eikä alkoholia saa milloinkaan muulloin. Luulenpa, että vaikka suhde alkoholiin ei olisi muutoin millään tavalla kieroutunut, niin suurin osa tästä porukasta vetäisi ihan järkyttävät perskännit tuona päivänä, oli sitten huomenna töitä tai ei. Ja vain siksi, että se on eräänlainen "once in the lifetime" tilaisuus tehdä se, jolloin sitten otetaan kaikki ilo irti.

[/quote]

Tähänkö perustuu nykyinen ajatus tissuttaa viiniäkin joka päivä? Ei enää odoteta viikonloppua, että voi ottaa alkoholia, vaan sitä juodaan nyt joka päivä muutama pullo ja tölkkivinkkua muutama lasillinen, ettei vain alkoholista tule mitään mystistä juomaa, mitä alkaa haluttaa.

Silläkö alkoholismi Suomesta lopetetaan, että sitä juodaan nykyään joka päivä?

[/quote]

Jos ollaan aamulla töihinlähtökondiksessa ilman pahempia darroja, niin entäs sitten? Muutama olut vaikka joka päivä ei ketään tapa kuitenkaan, kunhan ajokunnosta ym. pidetään huoli.

[quote author="Vierailija" time="25.08.2015 klo 08:42"]

Meillä ei ole herkkupäivää, koska herkkuja tulee muutenkin. Pelkästään omia ja lähisukulaisten, kummilasten ja kavereiden synttäreitä tulee lähes joka viikolle. Siihen sitten joulut ja pääsiäiset ja juhannukset, reissut, kyläilyt jne. Joka viikko lapset syövät useamman kerran herkkuja (eli asioita jotka sisältävät runsaasti sokeria). Minusta on mukava retkeillä lasten kanssa, ja kerran viikossa yleensä tehdään retki jonnekin,  ja aina on eväänä myös jotain herkkua, kuten keksiä. Se jotenkin kuuluu siihen, että perillä kaivetaan repusta esille hyvät eväät.

 Jos siihen vielä lisättäisiin herkkupäivä, olisi vuodessa 52 herkuttelukertaa enemmän. 

[/quote]

Meillä oli karkkipäivä lapsilla. Mutta ei varmaan tarvitse rautalangasta vääntää, että se ei meinaa sitä, että heti pienestä tungetaan lauantaina pussi karkkia lapsen käteen.

Totta ihmeessä meilläkin se aloitettiin vasta isompana. Pieniä kun olivat, niin mitään karkkia tms. syötiin todella, todella harvoin, koska me aikuiset emme siitä välitä (ja hei, me olemme sitä parjattua karkkipäiväsukupolvea ja silti emme ahmi karkkia missään kielletyn hedelmän tuskassa). 

Kun menivät kouluun, huomasivat, että kavereilla oli koko ajan karkkia repussa ja söivät välitunnilla salaa ja kylään tullessa oli jatkuvasti megajättipussit matkassa.

Silloin vasta aloitimme karkkipäivän, koska emme halunneet opettaa lapsia siihen, että joka päivä pitää saada se jättijumbopussi ja kaikki rahat menisi siihen, että joka päivä käytäisiin kaupasta ostamassa patukkaa ja jätskiä.

Perjantaina, kun tulivat koulusta, käytiin hakemassa kaupasta hyvää ja siinä oli kivaa juhlantuntuakin, kun tuli odotettu viikonloppu ja ei tarvinnut tehdä läksyjä ja sai lojua sohvalla ja lukea karsupussin kanssa. 

Pullaa ja piirakoita ja muuta meillä on yleensäkin aika vähän, koska kukaan meistä ei ole erityisen perso makealle ja pullalle.

Nosto

Nimenomaan. Herkut kuuluvat joka päivään.

Meillä tyttö (nyt jo 13 v.) on saanut joka päivä pienen annoksen jotain herkkua esim. jätskiä, kun itsekin syödään niin.

Kotonakin on aina suklaata kaapissa, eikä kukaan syö sitä liikaa. Ollaan kaikki normaalipainoisia, tytöllä ja miehellä ei ole reikiäkään. 

Ei meillä lapset edes halua karkkia. Enkä minäkään. Herkutellaan mustikkapiirakalla, pannarilla tai muulla jälkiruoalla pari kertaa viikossa.

Karkkipäivästä perjantaipulloon jne...

Karkkipäiväksi ostetaan karkkia, lauantaisaunaan saa pienen pullon limua. ... niitä ei syödä muina päivinä koska ovat ihan turhaa lisäaine-glukoosisiirappi-mössöä.

Herkkuja taas.... voi olla milloin vain: pala tummaa suklaata ja mehu iltakahvilla, marjarahkaa väli- tai iltapalalla, itsetehtyä jäätelöä kesäkuumalla muuten vain (ja joskus se kioskista ostettu tötterökin), leivoskahvit kakkosluokan alkua juhlistamaan, kylässä saa syödä mitä tarjotaan...

Siihen pyrin ettei iltakahvia kummempaa ole kuitenkaan ihan joka päivä.

Jäliruokia me ei käytetä, syömme mieluummin navan täyteen sitä oikeaa ruokaa.