Hullaantunut puertoricolaiseen mieheen. Lähteäkö?

Vähän taustatietoa: Olen 19v nainen ja olimme perheeni ( äiti, isäpuoli, pikkuveli ) kanssa lomalla Puerto Ricossa. Tapahtui jotain mitä voi kai sanoa loma-romanssiksi. En olisi ikinä uskonut itsestäni, että lankeaisin sellaiseen ja miesmakunikin on aina edustanut enemmän norjalaista viikinkiä kuin mitään tummaa ja tulista latinorakastajaa. En ole koskaan kuvitellut että seurustelisin ulkomaalaisen kanssa.

Mutta nyt huokailen täällä koti-Suomessa ja näppis palaa kun jutellaan Skypessä sen miehen kanssa.

Hän tulee kuitenkin vieraasta maasta, saarelta kaukaa täältä. Hänen kaikki liikkeensä ja siirtonsa kiehtoo mua. Olen koko ajan ihan hengästynyt, avuton eikä pokka pidä. Hän varasti sydämeni kun otti mua kädestä ja tanssittiin bändin rytmiin. Tunnen hänen sormenpäänsä lanteillani ja retkahdin kun vajottiin harvinaisentuntuiseen onneen yhdessä.

Äiti aina varoitti mua noista latinorakastajista. Hän sanoi antaneensa itse sydämensä liian äkkiä ja tuli äidiksi. Mä sanoin että hei äiti en nyt vielä ole rakastunut, ei mua millään lepertelyllä voiteta puolelleen mutta tajusin että nuo ruskeat silmät voivat hypnotisoida kun hän sanoi:

Olen täysverinen puertoricolainen, sitä tarkoittaa ” borecua ” hänen käsivarsitatskassaan. Hän sanoo sillee kornilla tavalla mutta ihanasti: Mami, I need you ja mun sydän alkaa hakata niin kovaa.

Oon hukannut itseni sen rytmiin kun hän kuiskaa te quiero, te quiero ja alan kohta antaa periksi empimiseni suhteen. En voi tälle hullaantumiselle mitään! Tää on niin puhdasta ihastusta.

Ihonväri kuin kanelia, hänen silmänsä syttyvät ja sulan niihin. Tuntuu niin syntisen hyvältä. En voi lopettaa mitä aloitin, annan periksi. Hän tuo eloa fantasioihini, sytyttää kipinän intohimoon sisälläni. Hän löytää aina sanat kun menen sanattomaksi ja hänen sydämensä lyönnit pimeässä olivat kuin musiikkia minulle.

Äiti aina varoitti etten syöksyisi suin päin rakkauteen kenenkään kanssa. Hän sanoi ettei tarkoita saarnata, välittää vain tyttärestään. Sanoin että taisit unohtaa etten ikinä antaisi miehen kontrolloida tunteitani. Mutta täällä voin myöntää että kun hän hymyilee tunnen itseni pikkulapseksi.

Oon joutunut äitini sanojen ja omien tunteideni väliin. Haluaisin oppia sen miehen maailmaa mutta osa musta haluaa piiloutua. Pitäiskö riskeerata? En voi vastustaa. Tää on yllättänyt mut niin täysin. Pitäiskö mun antaa hänen viedä mut Puerto Ricoon? Kohta en voi enää pidätellä, tekee mieli huutaa lähdetään jo tänään!

Hän palvoo mua enkä ikinä enää olisi yksinäinen. En voi mun tunteille mitään. Oon hullaantunut...