Lapseni meinasi hukuttaa lemmikkigerbiilinsä

Otsikostasi saa käsityksen, että gerbiiliä painettiin pinnan alle ja hihkuttiin päälle. Vai yrittikö lapsi tarjota sille kylpyelämyksen, vai halusiko nähdä miten se ui?

Älkää moittiko lasta. Saatte vain syyllisyyttä aikaan, vaikka ongelma oli siinä, että lapsi on liian nuori.

Halusi varmaan vaan laittaa sen uimaan, vai oliko ihan selvää että yritti vahingoittaa? Katsokaa vanhempina peiliin, kun jätitte eläimiä pienen lapsen armoille. Nyt se gerbiili hoitoon. On varmaan jo myöhäistä, mutta olisi pitönyt äkkiä kuivata ja kääriä peitteeseen vedottomaan tilaan. Seuratkaa tilannetta, jos eläimet ovat terveet niin antakaa pois. Jos eivät, niin piikille. Siihen asti älkää nyt hyvät ihmiset päästäkö lapsia käsiksi niihin raukkoihin

[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 12:17"]

Mitä ehdotatte että tekisin? Mihin tutkimuksiin lapsen voi viedä, hankala lapsi ollut alusta alkaen, mutta ei ymmärrä tekevänsä väärin tai sitä että eläimeen sattuu niinkuin ihmiseenkin.

[/quote]

No älä sitten, herranjumala, anna sille eläintä kiusattavaksi. Ei ne mitään leikkikaluja ole.

Sinuna hommaisin makkarin oveen lukon, eihän tuosta tiedä milloinka päässä naksahtaa vielä pahemmin. Hiippailee joskus yön pimeinä tunteina testaamaan kuinka keittiöveitsi uppoaa äidin massuun.

Uitin gerbiilini "säännöllisesti" (yht.varmaan 5 krt) joskus 7v. ikäisenä... Ja kerran rakensin lumimajan niille. Ihan siis ääri-hölmöä, kuvittelin että pitäisivät. Olin tosi "lapsi" pitkään.

Nykyään pillitän, jos näen että lintu jäänyt auton alle tms. Ainakaan vielä en ole kokenut mitään haluja tehdä pahaa elollisille olennoille.

Aaa mä tunnen niin paljon vihaa kun luen näitä. Jossain päin Suomea on pieni sielu ollut peloissaan kun sitä on rääkätty vedessä :'( Samoin toi koirien kirurginen haukunesto aiheutti niin voimakasta pahoinvointia. Kunpa tää ois provo. Tunnen niin syvää vihaa teitä viattomien rääkkääjiä kohtaan. Sit sä viel kysyt, että PITÄISKÖHÄN rangaista ja PITÄISKÖHÄN viedä gerbiili turvaan uuteen kotiin, missä saisi kunnioittavaa kohtelua? NO EI TARVI kuule, vie se sun eläinrääkkääjäpsykopaattis jäätelölle ja sano, että ei haittaa vaikka kidutat pienempiäsi, on sinulla niin touhukas meininki pieni kultanuppuseni!! Vitun idiootti!! Käytä päätäs!

Eläimet ei kuulu pikkulapsiperheeseen, jollei se ole 100% aikuisen vastuulla ja eläimen kanssa toimitaan vain aikuisen valvovan silmän alla. Erityisesti koirien kanssa: niitä ei häiritä kun nukkuvat tai syövät, koira ei ole mikään lelu jota revitään, kiskotaan ja nipistellään, koiralla pitää olla oma tila missä saa olla rauhassa halutessaan ja yksin ei pikkuisetsaa lenkittää.

Näin niin punaista kun joku idiootti teinimutsi demonstroi koirapuistossa kaverilleen miten hänen mozartaukusti hienosti ratsasti kultaisennoutajan selässä. Riidaksi se meni, kun ämmä jankkasi, ettei haittaa mitään. Mä otin kuvan kun lapsi oli koko painollaan selässä ja sanoin et vien asiaaeteenpäin. Hän huusi, minä puhuin. Kaveri natkutti vieressä. Sit tää älykkyyden ruumiillistuma onnviel aloittanut lisääntymisensä ennen täysi-ikää. Hohhoijaa.

[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 12:27"]

Uitin gerbiilini "säännöllisesti" (yht.varmaan 5 krt) joskus 7v. ikäisenä... Ja kerran rakensin lumimajan niille. Ihan siis ääri-hölmöä, kuvittelin että pitäisivät. Olin tosi "lapsi" pitkään. Nykyään pillitän, jos näen että lintu jäänyt auton alle tms. Ainakaan vielä en ole kokenut mitään haluja tehdä pahaa elollisille olennoille.

[/quote]

Vanhempasi ovat idiootteja ja sä julma eläinrääkkääjä. Itse muistan kyllä ihan elävästi, miten itkin neljävuotiaana kun kastematojen päältä pyöräiltiin ja yritin pelastaa niitä. Perheeni kahta hamsteria en saanut hoitaa ikinä yksin, nutta olin aina hyvin hellä.

Annat gerbiilin pois. Tottakai. Eläimen ei ole hyvä olla teidän luona. Lapsen kanssa keskustelet pitkään ja syvällisti. Alat seuraamaan onko vahingollista käytöstä muutenkin. Älä jätä yksin eläinten tai pienten lasten kanssa.

Mutta anna se gerbiili pois. Älä vie piikille, jos on terve. Tosin vie heti eläinlääkäriin tarkastukseen, että on ok. Sitten annat sen pois.

[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 12:27"]

Sinuna hommaisin makkarin oveen lukon, eihän tuosta tiedä milloinka päässä naksahtaa vielä pahemmin. Hiippailee joskus yön pimeinä tunteina testaamaan kuinka keittiöveitsi uppoaa äidin massuun.

[/quote]

No olipa hauskaa. Nykyisin kun lapsia pidetään pikkuaikuisina, unohtuu lapsen todellisuus. Lapsi ymmärtää että veitset ovat vaarallisia, mutta gerbiilin uittamisen vaarallisuuteen pitäisi ymmärtää fysiikkaakin enemmän kuin moni käsittää aikuisenakaan. Silloinkin valtaosa ymmärtää korkeintaan kokemuksesta, että pieni elin kylmettyy paljon suurta nopeammin.

Aapee kasvattaa Vaahteramäen Eemeliä. Ei ollut Eemeli paha lapsi, vaan vähän turhankin aikaansaava. Oli sitä sitten kyllä myös hyvässä.

[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 12:23"]

Otsikostasi saa käsityksen, että gerbiiliä painettiin pinnan alle ja hihkuttiin päälle. Vai yrittikö lapsi tarjota sille kylpyelämyksen, vai halusiko nähdä miten se ui?

Älkää moittiko lasta. Saatte vain syyllisyyttä aikaan, vaikka ongelma oli siinä, että lapsi on liian nuori.

[/quote]

Joo älkää vaan missään nimessä moittiko lasta. Syyllisyys on kauhean traumatisoivaa. Annatte vaan olla tai vainka tappaa sen gerbiilin, mutta kunhan ette moiti. Näin niitä koulukiusaajia kasvatetaan :) Sittenkään ette moiti kun lapsestanne soitetaan, että on pitänyt koulukaverin päätä lavuaarissa väkisin, ettei tuu syyllisyyttä katos. Sitten 18-vuotiaana meidän yhteiskuntaan onkin jo valmistunut ihana jäsen, joka kortin saatuaan ensitöikseen kruisailee mummon teho-osastolle ja ajaa pakoon.

Nyt etsit ÄKKIÄ gerbiilille uuden kodin! Minkään elävän olennon ei pitäisi joutu kohtaamaan tuollaista rääkkäämistä.  Vituttaa suunnattomasti sellainen "no tuohan on vain vähäpätöistä lapsen leikkimistä, ei sitä pidä ottaa vakavasti" -asenne, sillä eläin ei ole missään tilanteessa lelu. Uskon, että lapsesi ei halunnut tahallaan vahingoittaa gerbiiliänne, mutta niin kauan kuin hän ei ymmärrä tekojensa merkitystä, ainoa asia mitä hänen pitäisi uittaa on nallet ja nuket, ei elävät olennot. 

Kaikille vähättelijöille: jos teidän kultamussukka vie vauvanne "uimaan" ja yllätätte hänet touhusta juuri ennen kuin on liian myöhäistä, pidättekö yhä tiukasti kiinni tuosta "ei saa moittia"-säännöstä?

Mä olen lapsena silloisen hyvän ystäväni kanssa hakannut puupalikalla heidän gerbiilinsä häntää niin kauan,että se kuoli. Ystävä sai idean päästää sen häkistään ja sitten teimme mitä teimme, vailla minkäänlaista ymmärrystä miksi teimme ja mitä teimme. Yhtäkkiä gerbiili vaan lakkasi liikkumasta ja me menimme paniikkiin. Jestas että oksettaa nyt ajatellakin koko tapahtumaa. Lähdimme kävellen perheeni kanssa koriin, matkalla isä taitto koivusta oksan ja tiesin mitä on tulossa. Kotona kunnon puhuttelu ja koivuniemenherraa, kyllä meni perille eikä sen jälkeen hölmöilty. Olen ihan tasapainoinen aikuinen nyt, vaikka joku olisi saattanut muuta ennustaa tuollaisen julmuuden jälkeen. Mutta nykyään kun lasta täytyy vaan lempeästi ohjata ja sanoa soo soo jos tekee pahaa, niin voi oikean ja väärän erottaminen olla haastavaa.

Antakaa se gerbiili pois, tarvitseeko tuota nyt tosissaan miettiä? Ihan jo senkin takia, että te vastuuttomat aikuiset ette ole ymmärtäneet, että kuusivuotias vaatii valvontaa lemmikkien kanssa.

Jatkossa älkää hankkiko eläviä lemmikkejä. Pehmoleluosastolta löytyy niitä joka perheeseen sopivia lasten omia lemmikkieläimiä. Ne eivät tunne tuskaa kun ne tippuvat, niitä ei voi hukuttaa, ne eivät kärsi syödessään epäsopivia ruokia ja ne voi jättää lapsen vastuulle.

Jotain kertoo vanhempien vastuullisuudesta sekin, että gerbiilejä on ilmeisesti yksi. Gerbiili on laumaeläin, joten sillä tulisi olla aina vähintään yksi lajitoveri, mielellään vähän isompikin lauma.

[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 12:58"]

Mä olen lapsena silloisen hyvän ystäväni kanssa hakannut puupalikalla heidän gerbiilinsä häntää niin kauan,että se kuoli. Ystävä sai idean päästää sen häkistään ja sitten teimme mitä teimme, vailla minkäänlaista ymmärrystä miksi teimme ja mitä teimme. Yhtäkkiä gerbiili vaan lakkasi liikkumasta ja me menimme paniikkiin. Jestas että oksettaa nyt ajatellakin koko tapahtumaa. Lähdimme kävellen perheeni kanssa koriin, matkalla isä taitto koivusta oksan ja tiesin mitä on tulossa. Kotona kunnon puhuttelu ja koivuniemenherraa, kyllä meni perille eikä sen jälkeen hölmöilty. Olen ihan tasapainoinen aikuinen nyt, vaikka joku olisi saattanut muuta ennustaa tuollaisen julmuuden jälkeen. Mutta nykyään kun lasta täytyy vaan lempeästi ohjata ja sanoa soo soo jos tekee pahaa, niin voi oikean ja väärän erottaminen olla haastavaa.

[/quote]Jotain vikaa on ihmisessä joka pystyy tekemään noin eläimelle. Mun serkku oli kakarana sellainen joka kiskoi perhosilta siivet ja veti hämähäkeiltä jalat irti. Hulluhan siitä kasvoi. 

Normaali lapsi ymmärtää milloin toiseen sattuu. Sairas yksilö ei. 

Kertoisin että teki väärin, eikä niin saa tehdä. Jos huomaisin muuta huolestuttavaa lapsen käytöksessä niin mentäis juttelemaan psykologille. Jos teillä on gerbiilin häkki pojan huoneessa, niin oisko se mahollista siirtää paikkaan jossa kaikki näkevät sen? Jos poika saisi lisää virikkeitä, niin voisiko se ehkäistä? Jos ilmenee lisää tällästä gerbiilin tai jonkun muun kanssa niin lemmikeistähän voi luopua jos on pakko.

[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 12:43"] 

[quote author="Vierailija" time="23.08.2015 klo 12:27"]

Uitin gerbiilini "säännöllisesti" (yht.varmaan 5 krt) joskus 7v. ikäisenä... Ja kerran rakensin lumimajan niille. Ihan siis ääri-hölmöä, kuvittelin että pitäisivät. Olin tosi "lapsi" pitkään. Nykyään pillitän, jos näen että lintu jäänyt auton alle tms. Ainakaan vielä en ole kokenut mitään haluja tehdä pahaa elollisille olennoille.

[/quote]

Vanhempasi ovat idiootteja ja sä julma eläinrääkkääjä. Itse muistan kyllä ihan elävästi, miten itkin neljävuotiaana kun kastematojen päältä pyöräiltiin ja yritin pelastaa niitä. Perheeni kahta hamsteria en saanut hoitaa ikinä yksin, nutta olin aina hyvin hellä.
[/quote]

Minä myös kannoin kotiloita ja kastematoja suojaan murskautumiselta. Itkin kun linnut lähtivät pois lintulaudalta ja etsin kirjastosta tietoa, että mitä ruokaa voi jättää siileille. Samalla kuitenkin myös vangitsin perhosia lemmikiksi rei'itettyyn pakasterasiaan, johon tein niille kodin ruohosta, oksista yms ja annoin sokerivesisekoitusta. Itkin kun ne kuolivat sinne vankilaansa ja hautasin. Aika ristiriitaista siis tämä lasten toiminnan analysointi

Nyt puhutaan 6-vuotiaasta! Jos lapsi itse pitää uimaleikeistä niin millä logiikalla gerbiilin uittaminen on tarkoituksellista kiduttamista. Jos yritti hukuttaa niin sitten voi miettiä psykopaattijuttuja. Halusi varmaan ilahduttaa eläintä.

Minä olen 8-vuotiaana melkein syöttänyt gerbiilini koiralle. Ajattelin, että jos ne haistelevat toisiaan niin niistä voi tulla kavereita ajan kanssa niin kuin Lemmikki-lehden söpöissä postereissa. Koira vaan oli eri mieltä ja meinasi louskaista jyrsijän yhtenä suupalana. Naarmut tuli käteen, mutta gerbiili selvisi turkin kuolaantumisella. Sillä sekunnilla tajusin kuinka idiootti olin. Vuosien tunnontuskia olisi varmaan keventänytkin kivasti, jos vanhemmat olisivat syyttäneet psykopaatiksi. Mutta joo, ei lemmikkien jättämistä ilman valvontaa  pienten lasten kanssa!