Miten selviää 2,5-vuotiaan ja vastasyntyneen kanssa?

Meillä nyt kuukauden ikäinen vauva ja isoveli 2v 5kk ja aika kaaosta ollut eka kuukausi, hyviä hermoja tarvitaan ja apukaan ei olisi pahitteeksi...ja nukkua kannattaa sillon kun voi eikä surffailla täällä...Taidanpa siis minäkin häippästä. Tsemppiä!

Vauva oli tosi kova nukkumana päivisin, ja yöhuudotkin lakkasi tosi nopeasti, kun vauva nukkui vieressä, eikä öisin vaan noustu ylös. Siis kun vauva aloitti itkemisen, niin nostin sen tuohon oman vatsani päälle ja hytkyttelin siinä...



Esikoinenkin on meillä aina ollut melkoisen kiltti poika, joten aika helppoa meillä kaiken kaikkiaan oli. Toki välillä saa huhkia hiki hatussa, että saa molempien tarpeet täytettyä suht rivakkaan tahtiin, mutta sekin alkaa helpottaa nyt kun vauvakin on jo vuoden.

Vauva on nyt 6kk ja esikoinen 3v.

Vastasynytynyt nukkui paljon ja söi nopeasti. Imetyssessioiden aikan luimme usein kirjoja. Mustasukkaisuutta ei vielä tuolloin ollut (nyt sitä on, kun vauva oppi konttaamaan). Otin esikoisen mukaan vauvanhoitohommiin ja korostin kuinka näytetään vauvalle mallia eri jutuissa (pukeminen, syöminen jne.)

Seisomalauta oli alkuun ahkerassa käytössä, mutta nyt esikoinen jo kävelee/pyöräilee vauhdilla (ennen vauvaa, lähes aina istui rattaissa).

Meillä isoveli oli 1v1kk, kun pikkusisko tuli taloon. Hyvin selvittiin. Ehkä 2,5-vuotiaan kanssa voi olla enemmän mustasukkaisuutta tms. mutta riittävästi huomiota hänellekin niin luultavasti hyvin menee...

Meillä tosin lasten ikäero on vähän alle 2 v. On se vähän sellaista hullunmyllyä aluksi, kun esikoinen on vauvasta aluksi innoissaan, sitten mustasukkainen. Eikä ymmärrä, että hänen on odotettava vuoroaan äidin hoitaessa vauvaa. Riippuuhan se esikoisen luonteestakin: jos hän on rauhallinen ja viihtyy leikkimässä itsekseen, ongelmia on vähemmän.



Luovuus auttaa. Minä esim. laitoin esikoisen huoneeseen sohvan, jossa oli mukava imettää ja samalla seurailla esikoisen leikkejä. Ihan alkuaikoina siirsin joskus huoneen lattialle jopa patjan, jolla saatoin lepäillä pois väsymystäni ja imetellä vauvaa. Ja kuten sanottu, nuku aina kun voit! Ja passuuta miestäsi, jos hän ei omatoimisesti hoksaa passata.

toisen ja kolmannen lapsen välillä. Kyllä se oli sellaista hässäkkää ettei paljon muista siitä ajasta mutta kyllä se meni ja selvittiin siitä ;) yritin nukkua kun lapset nukkuivat päiväunia yritin olla ottamatta stressiä siitä että koti oli epäjärjestyksessä. Sen minkä ei ehtinyt niin ei ehtinyt piti hoitaa ne tärkeimmät jutut. Sitten saatiin vielä meidän kuopus kun kolmonen oli 2v1kk......minun neuvoni on että pitää laittaa asiat tärkeysjärjestykseen..ruokaa...rakkautta..huolenpitoa..Mieheni sanoi kerran että sitten kun ollaan viisikymppisiä niin sitten voidaan pitää kodin aina siivottuna ;) Jaksamista sinulla!

se ihan normaalia elämää ole. Miksei sitä nyt kahden lapsen kanssa pärjäisi, on muutkin pärjänneet...

Meillä ainakin meni oikein hyvin alusta asti. Musta n. 2,5 vuoden ikäero on just paras; yx kerrallaan vaipoissa, molemmat nukkuu vielä päikkäreitä, vanhempi osaa jo paljon ja kommunikointi sujuu jo pelkällä puheella! Onnea, hyvin se menee!!

Jotenkin saan tosi yksinkertaisen kuvan ihmisestä, joka kyselee tollasta.

kahdella vanhimmalla ikäeroa 2v4kk ja menihän se vaikka vauva huusi yöt 3 ekaa kuukautta,mutta sellastahan elämä voi pienten lasten kanssa olla.

Eikä todellakaan tullut mieleenikään viedä esikoista hoitoon siksi kun oli " rankkaa"

Tosin ei siihen aikaan ollut tätä virikehoito mahdollisuutta vaan oli ihan luonnollista että kaikki lapset oli kotona kun äitikin oli!!

Meidänkin pihapiirissä oli n 8 perhettä joilla n2,5v ja vauva ja olis varmaan ihmetelty ja paljon jos oltas tiedetty että n 14:sta vuoden päästä esikoiset on hoidossa kun vauva syntyy!!!!

Koti on aina kaaoksessa ja elämä rajoittuu lähinnä kotiin, puistoon, lähikauppaan ja perhekerhoon, Jatkuva väsymys oli päällä, kun ei itse päässyt koskaan päikkäreitä nukkumaan, kun lapset nukkuivat eri aikaan päivällä.