Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu se että ei osaa ilmehtiä ja näyttää tunteita kasvojen ilmeillään?
Kommentit (25)
Sivistynyt ihminen ei anna kasvojensa paljastaa muille todellisia tunteitaan ja ajatuksiaan, vaan säilyttää tyyneyden.
Esim. flirttailu tosin voi tällaiselle ihmiselle olla haaste, jos ilmeet joutuu erikseen miettimään ja jopa peilin edessä opettelemaan, kuten joku vastikään kirjoitti.
Mutta kadehdin sinua. T. Kuminaama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pidän hiukan tyhmänä ihmistä joka ei osaa peitellä ilmeitään.
Jossain tilanteissa vaan on noloa kun inho, ällistys tai muu paistaa suoraan kasvoista ja suu selittää muuta.
Vierailija kirjoitti:
Hieno sisäinen itsehillintä. Arvostan.
Juuri näin. Ihan kiusallaan. Varsinkin jos on mukana jossain gang stalking operaatiossa. Vettä myllyyn!
Vierailija kirjoitti:
Itse pidän hiukan tyhmänä ihmistä joka ei osaa peitellä ilmeitään.
Jossain tilanteissa vaan on noloa kun inho, ällistys tai muu paistaa suoraan kasvoista ja suu selittää muuta.
Tämä! Se on kummallista, kuinka joidenkin kasvot ja keho paljastavat täysin hänen mielipiteensä. Kun seuraa vaikka palaverissa muita. Jollain saattaa suu aueta, toisella posket punehtuvat raivosta (ja se on eri näköinen punastuminen kuin muissa tapauksissa), toinen vääntää kasvonsa yäk-ilmeeseen, yksi pyörittelee silmiään, samassa jengissä olevat katsovat toisiaan merkitsevästi ja nostelevat kulmakarvoja suu vinossa hymyssä jne.
Mutta jos jollain on todella liikkumaton kasvo kyse voi olla myös autismista tms tai esim. alkavasta parkinsonista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan silläkin viestii jotain. Esim. jos on hillitty olemus, mutta siitä huokuu sellanen "haista v" niin ihan tarkoituksella ehkä se näytetään niin, että sen voi aistia kuitenkin jotenkin.
Joissain tapauksissa vastaanottaja varmaan tietääkin, miksi toisella on sellainen olemus. Tai pitäisi tietää, jos on ollut mukana jossain asiattomuuksissa tai tietää niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse pidän hiukan tyhmänä ihmistä joka ei osaa peitellä ilmeitään.
Jossain tilanteissa vaan on noloa kun inho, ällistys tai muu paistaa suoraan kasvoista ja suu selittää muuta.
Se on vähän niin tai näin. Joskus ehkä olisi hyvä, jos voi peittää todelliset tuntemukset, mutta toisaalta eikö hyvä jos ei mennä teeskentelyn pohjalta. Riippuu mitä henkilö itse haluaa näyttää ja mitä ei. Se, että näkyy läpi joku ei tarkoita sitä, että ei osaisi olla kivikasvo.
Tärkeintä on mielestäni, että ei mene yli esim. jos suuttuu ihan ok on suuttua (monesti voi olla aihettakin) kunhan ei mene överiksi.
Rageeminen julkisella paikalla on hyvä esimerkki yli menemisestä.
Jos itse pitää hirveän tärkeänä sitä, että ei näy jos on suuttunut, sitten harjoittelee sellaisen olotilan, että se ei näy.
Riippuu vähän tilanteesta ja henkilöstö onko siitä haittaa tai ei.
Joskus on parempi, että ei sen erityisemmin sano mitään, vaikka toinen huomaisi, että suu ja ilmeet ei sovi yhteen. Ottakoon vastaanottaja sen miten haluaa.
Joitain ilmiselvästi häiritsee, jos joku ei "sano mitään" vaikka pitäisi. Itse vaan naureskelen tuollaiselle. Jos ei sano, niin ei sano. Oma valinta, mistä sanoo ja mitä ja milöä tavalla.
Mikset itse sano, jos huomaat, että jollekin on tehty törkeästi. Ihmettelet vaan miksei se itse sano.
Jotkut ei tykkää selvitellä asioita tai kerjätä ymmärrystä. Äänestävät jaloillaan tai antavat asian olla. Se saattaa ärsyttää joitain suunnattomasti.
Tuollaisia ilmeilyjä ja reaktioita voi harjoitella vaikka sairaissa gang stalking operaatioissa. Siinähän mimiikka on huipussaan. Monesti alkaa olemaan jo farssin piirteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hieno sisäinen itsehillintä. Arvostan.
Niin tuohan ei ole sama asia kun että ihminen olisi tunteeton.
Jotkut eivät halua esim. julkisella paikalla sen kummemmin tunteilla.
Se ei tarkoita, että ei omaisi normaaleja tunteita ihmisiä kohtaan noin yleensä. Tai ei välittäisi kenestäkään.
Kannattaa myös pitää mielessä, että jos se kivikasvous on näyteltyä, se ei kuvasta yhtään mitään.
Esim. mä kuulin kerran yhdestä psykologisesta kokeesta, jossa pyydettiin ihmisiä tarkkailemaan toisia ja niiden olemusta, tunnetiloja ja ilmeitä. Huomioitavaa on että etukäteen oli kerrottu tarkkailtavista ihmisistä jotain ennakkoluuloja herättäviä liioiteltuja huhuja.
Tulos oli se, että koska tarkkailijat eivät käyttäytyneet normaalisti, myöskään tarkkailtavat eivät käyttäytyneet normaalisti. Joillekin tarkkailtaville oli annettu ohjeeksi olla mahdollisimman kivikasvo, ei luoda katsekontaktia, ja mielenkiinnolla odotettiin tarkkailijoiden raportteja tarkkailtavien käyttäytymisestä.
Ja ajattele jos joku ei tietäisi olevansa jonkun tarkkailun kohteena. Vähän oudot fiilikset varmaan tulisi. Onhan se varsin kummallista jo sinänsä se henkilön maalittaminen tai tarkkailu.
Sinun gang stalking juttusi menevät nyt vähän yli ja harakoille. Lähdepä ulos kävelylle, siellä paistaa aurinko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neurotyypillisen ihmisen ilmeet voivat olla hyvinkin hillittyjä. Jos analysoit jonkin ihmisen kaikkia tunteita kasvojen ilmeistä, et niitä siellä näe. Ainoa tapa on kysyä. Silloinkin toisella ihmisellä on oikeus olla vastaamatta.
Vierailija kirjoitti:
Itse pidän hiukan tyhmänä ihmistä joka ei osaa peitellä ilmeitään.
Jossain tilanteissa vaan on noloa kun inho, ällistys tai muu paistaa suoraan kasvoista ja suu selittää muuta.
Jotkut on parempia näyttelijöitä kun toiset, jotkut tunteellisempia kun toiset, jotkut hillittyjä perusluonteeltaan ja jotkut jotain muuta. Ja sama henkilö voi olla erilainen eri tilanteissa riippuen vähän nyt kaikesta. Esim. väsyneenä erilainen reagointi kun virkeänä.
Toisaalta ei se niin tärkeää pitäisi olla muille, pystyykö joku peittelemään tai ei todellisia tunteita. Pääasia että käyttäytyy asiallisesti, eikä mene överiksi, vaikka ne todelliset tuntemukset näkyisi läpi. Joskushan on erittäin hyvä, että ne vähän näkyy läpi ja oikeasti ihan inhimillistäkin.
Liian hyvä näyttely voi johtaa väärinkäsityksiin tai outoihon tilanteisiin.
Vai onko se sitten hyvä, että aina näyttää täysillä inhon ilman peittelyä tai sitten pitäisi osata peitellä niin hyvin, että ei näy mitään.
Passiivis aggressiivisuuskin on joskus ihan paikallaan. Hieman sarkastinenkin huumori joskus paikallaan. Valitettavasti aina ei voi "jutella" suoraan asioista niin kuin ne ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse pidän hiukan tyhmänä ihmistä joka ei osaa peitellä ilmeitään.
Jossain tilanteissa vaan on noloa kun inho, ällistys tai muu paistaa suoraan kasvoista ja suu selittää muuta.Tämä! Se on kummallista, kuinka joidenkin kasvot ja keho paljastavat täysin hänen mielipiteensä. Kun seuraa vaikka palaverissa muita. Jollain saattaa suu aueta, toisella posket punehtuvat raivosta (ja se on eri näköinen punastuminen kuin muissa tapauksissa), toinen vääntää kasvonsa yäk-ilmeeseen, yksi pyörittelee silmiään, samassa jengissä olevat katsovat toisiaan merkitsevästi ja nostelevat kulmakarvoja suu vinossa hymyssä jne.
Mutta jos jollain on todella liikkumaton kasvo kyse voi olla myös autismista tms tai esim. alkavasta parkinsonista.
En ole itse osallistunut dramaattisiin palavereihin, suorittavan työni kuvaan ei kuulu. Mutta merkitsevät katseet, silmienpyörittely ym. ovat mielestäni vain lapsellista ja huonoa käytöstä, ja siis eri asia, kuin tahattomat tunteenilmaisut ilmeillä.
Jälkimmäisten suhteen ja pidättyvyyden, itsensä hillinnän ja ilmeettömyyden suhteen suomalaiset keskimäärin eivät paljon tarvitse lisää kannustusta. Emmeköhän ole jo ihan tarpeeksi ujoja ja möllejä muutenkin.
Autismikirjoon voi kuulua ilmeettömyys
Olen saanut add diagnoosin, kuuluuko tuo ilmeettömyys siihen? Ap
Itsehän olen kivikasvo mutta näen ja tiedostan jokaisen mikroilmeenkin kasvoiltanne.
Vierailija kirjoitti:
Neurotyypillisen ihmisen ilmeet voivat olla hyvinkin hillittyjä. Jos analysoit jonkin ihmisen kaikkia tunteita kasvojen ilmeistä, et niitä siellä näe. Ainoa tapa on kysyä. Silloinkin toisella ihmisellä on oikeus olla vastaamatta.
Mä taas otin itselleni haasteen näytellä mahdollisimman hillittyä ja ilmeetöntä tietyistä syistä. En sitten tiedä kuinka hyvin osaisin esittää neurotyypillistä. Oikeasti se on ollut hauskaa, se näytelty ilmeettömyys. Tietenkn vähän valikoidusti. Mielenkiintoista olisi kuulla tulokset: ennen näyttelemistä vs. näyttelemisen kanssa. Kyllä mä sanon niissä on eroa, vaikka hyvä näyttelijä en ole.
Hieno sisäinen itsehillintä. Arvostan.