Lue keskustelun säännöt.
Huoh :( Asunto...
20.08.2015 |
Olen ihan heittämällä yli vuoden ollut turhautunut asuntooni (pieni yksiö), vihannut mölyäviä ja kyttääviä naapureitani, vihannut vuokra-asumista ja kaivannut tilaa ympärilleni. Nyt olen vihdoin pääsemässä pois täältä, mutta kuinka yllättävää, tälläkin hetkellä kirjoitan kyyneleet silmissä tätä. Kaikesta huolimatta tämä on ollut kotini pitkään ja olen tottunut kaikkeen täällä. Tulee niin ikävä, vaikka en voikaan elää unelmaani täällä :( Inhoan olla näin herkkä. Minähän halusin muuttaa!
Kommentit (9)
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 22:36"]Muutto, häät, uusi ihana työpaikka jne. hyvät muutokset aiheuttavat ihan yhtä lailla stressiä ja mielialan vaihteluja kuin oikeasti huonot muutokset. Ihan normaalia, menee kyllä ohi.
[/quote]
Niin menee, nyt ei vain tunnu siltä :( Tuntuu kamalalta ajatella kuinka "kiittämätön" olen ollut yksiöstäni, vaikka itsehän olen tätä maksanut eikä kukaan muu. Kivaa sitten pillittää muuttopäivänäkin kaikkien edessä ;(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni oli myös vaikea ajatella, että nyt joku muu asuu "mun kodissa". Ei silti yhtään kaduta muutto.
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 22:40"]Itselleni oli myös vaikea ajatella, että nyt joku muu asuu "mun kodissa". Ei silti yhtään kaduta muutto.
[/quote]
Minulle tuli uudessa kodissa heti koti-fiilis ja uskon että tulen rakastamaan sitä rauhaa ja kaikkea siellä enkä kadu pätkääkään, mutta tämä luopuminen on aina niin raskasta ;(
Hävettääjo etukäteen muuttopäivänä itkeminen :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen itkenyt jokaista asuntoa, josta olen muuttanut pois. Ensimmäinen oma vuokra-asunto kirpaisi eniten, ja pelkäsin, etten tulisi olemaan yhtä onnellinen uudessa asunnossa. Toisin kävi: jokainen asunto on ollut edellistä mieluisampi ja vanha on unohtunut heti kun olen astunut uuteen sisään. Vain yksi asunto on jäänyt sydämeeni erityisenä, mutten siltikään vaihtaisi nykyistä siihen! Ota valokuvia yksiöstäsi muistoksi. Mutta ikävöimään et sitä jää kun uuteen kotiudut:)
Mä myös kiinnyn paikkoihin ja paikat muhun, koska vetävät mua puoleensa uudestaan ja uudestaan. Jokainen uusi asunto on kuitenkin ollut entistä parempi, kuten edellinen kertoi. Muuttaminen on ihanaa! Tosin on myös kiva sitoutua vähän pidemmäksi aikaa yhteen paikkaan. Kumpikin jees!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olin ihan liikuttuneessa mielentilassa entisen kodin vuoksi. Se oli meidän ensimmäinen perheasunto, jonne muutettiin 2-kuisen vauvan kanssa ja asuttiin 12,5 vuotta. Kyllä tuntui haikealta sen kodin siivoaminen myyntikuntoon, kun ikkunasta katsoessa mietti, että tuolla se lapsi pienenä taapersi ja vähän isompana meni rohkeasti naapuritalon lasten leikkeihin mukaan.
Ja se, kun tosiaan puunattiin se kämppä. Me ollaan sotkuinen perhe eikä ketään oikein kiinnosta siivoaminen. Ei pystytty myymään kämppää ennen muuttoa juuri sen vuoksi, kun se siivoaminen on meille sellainen kompastuskivi. Kun sen asunnon hinkkasi kunnolla puhtaaksi, paikkasi seinässä olevat reiät ja maalasi ne, niin ai että siitä tuli hienon näköinen! Haikealta tuntui luopua siitä. Ja kun olin ajatellut, että me miehen kanssa muutettaisiin siitä pienempään ja jätettäisiin se koti lapselle. Nyyh. Mutta kun siitä saatiin vihdoin kaupat sovittua ja päästiin maksamasta kahden asunnon lainoja ja kuluja, niin kyllä se hyvitti kaiken sen luopumisen tuskan!
Muutto, häät, uusi ihana työpaikka jne. hyvät muutokset aiheuttavat ihan yhtä lailla stressiä ja mielialan vaihteluja kuin oikeasti huonot muutokset. Ihan normaalia, menee kyllä ohi.