Sipilän yhteiskuntasopimus lisäisi työttömyyttä

Lauri Holapan asiallinen kirjoitus HS:ssä yhteiskuntasopimuksesta:

http://nyt.fi/a1305978770924

Sipilän yhteiskuntasopimus lisäisi työttömyyttä, mutta elinkeinoelämän pelureille se on takuuvarma jättipotti

Siitä lähtien, kun Juha Sipilä vaalien jälkeen julisti tavoitteekseen uuden ”yhteiskuntasopimuksen” allekirjoittamisen on mediassa jauhettu jatkuvasti siitä, syntyykö sopimusta vai ei.

Paljon olennaisempaa olisi kuitenkin keskustella siitä, kenen kannalta sopimuksessa ylipäätään on mitään järkeä. Kansantalouden kannalta yhteiskuntasopimus on hyvin riskialtis hanke, mutta elinkeinoelämälle se on takuuvarma jättipotti.

Yhteiskuntasopimuksella tarkoitetaan muualla maailmassa abstraktia sopimusta, jossa luonnontilassa elävät ihmiset päättävät organisoitua valtioksi lopettaakseen kaikkien sodan kaikkia vastaan.

Juha Sipilän yhteiskuntasopimus eroaa klassisesta yhteiskuntasopimuksesta hiukan, sillä sen tavoitteena on yksikkötyökustannusten laskeminen viidellä prosentilla. Tällä tavalla pelastettaisiin Suomen kilpailukyky, jonka heikentymisen oletetaan olevan käytännössä kaikkien Suomen talouden ja yhteiskunnan ongelmien taustalla.

Sipilä on aiemmin ehdottanut, että yhteiskuntasopimuksen tavoitteisiin voitaisiin päästä pidentämällä työaikaa ilman palkkojen vastaavaa kasvua. Käytännössä kyseessä on siis vain normaalia mutkikkaampi tapa alentaa palkkoja.

Oudoksi tavoitteen tekee se, että nykyisessä suhdannetilanteessa työajan pidentäminen johtaisi väistämättä työttömyyden lisääntymiseen. Näin ei tietenkään olisi, jos maailmantaloudessa olisi käynnissä vahva nousukausi ja Suomen vientikysyntä kasvaisi. Siinä tapauksessa yritykset saisivat myytyä yhä enemmän tavaroita ja palveluita aiemmilla palkkakustannuksilla.

Nyt kuitenkin jopa kaikki Suomen kilpailukykykriisistä saarnaavat hyväksyvät, että Suomen ongelmana on myös huono suhdannetilanne ja vähäinen vientikysyntä. Toisin sanoen yrityksillä ei oikein tahdo riittää hommia edes nykyiselle porukalle.

Työajan pidentäminen tällaisessa tilanteessa voi hyödyttää yrityksiä vain siten, että ne voivat irtisanoa osan nykyisestä työvoimastaan ja teetättää pitempää työpäivää tekevillä työntekijöillä irtisanottujen tehtävät.

Työajan pidentämisen taustalla piilevä ajatus on se, että palkanalennukset parantavat yritysten kannattavuutta pitkällä aikavälillä riittävästi, jotta tilapäinen työttömyyden kasvu lopulta kompensoituu uusilla työpaikoilla. Työttömyyden hetkellinen kasvu myös heikentää työvoiman neuvotteluasemaa, jolloin palkankorotuksetkin jäävät pienemmiksi ja hintakilpailukyky parantuu edelleen.

Kaikki työajan pidentämisestä saatavat hyödyt ovat kuitenkin spekulatiivisia.

Oletetaan, että vientikysyntä lähtee kohtuullisessa ajassa taas kasvuun.

Oletetaan, että palkkatason alentaminen ratkaisee huomattavan osan vientisektorin ongelmista.

Nämä ovat rohkeita oletuksia, sillä vientikysyntä voi pysyä tukkoisena Venäjän tilanteen, eurokriisin ja kehittyvien maiden ongelmien vuoksi vielä pitkään. Suomessa työvoimakustannukset taas ovat normaalilla länsieurooppalaisella keskitasolla, joten palkanalennukset eivät todennäköisesti tee Suomesta uutta vienti-ihmettä.

Sen sijaan varmaa on, että lyhyellä aikavälillä työajan pidentäminen lisäisi työttömyyttä.Kasvava työttömyys taas vähentäisi kulutusta ja pahentaisi kotimarkkinoiden lamaa entisestään. Onkin aikamoista riskipeliä lähteä hankkeeseen, jonka välitön varma vaikutus olisi työttömyyden kasvu, jos siitä koituvat hyödyt ovat vain spekulatiivisia ja toteutuvat jollakin epämääräisellä ”pitkällä aikavälillä”.

Elinkeinoelämälle työajan pidentämisestä seuraavat hyödyt olisivat kuitenkin varmoja– olisi sen kansantaloudellinen vaikutus sitten mikä hyvänsä. Palkkojen alentaminen johtaisi väistämättä työn ja pääoman välisen tulonjaon kääntymiseen yhä enemmän pääoman hyväksi. Se tarkoittaisi sitä, että kansantalouden kokonaiskakusta yhä suurempi osa menisi jatkossa voittoihin ja yhä vähemmän palkkoihin.

Vaikka kävisi niin, että työajan pidentäminen lopulta vain pahentaisi taantumaa, saattaisi se silti olla elinkeinoelämän isoimpien pelureiden näkökulmasta hyödyllistä. Kasvava voittojen osuus bruttokansantuotteesta kun paikkaisi talouskasvun heikentymisestä seuraavia haittoja.