Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millainen ihminen on syrjäytynyt?
15.03.2022 |
Mikä se kriteeri on? Jos olet tyytyväinen vaikka työttömyyteesi ja nautit ajastasi ja vapaudestasi. Tykkäät olla yksiksesi ja harrastat monia juttuja yksin. Oletko silloin muiden mielestä syrjäytynyt?
Kommentit (28)
Mä koen olevani; kavereita viimeksi 18-vuotiaana (ikää nyt 33), töissä käyn mutta sanon kaksi päivää työpäivän aikana (aamulla "moi" ja työpäivän päätteeksi "moikka"). Olen kaiken vapaa-aikani yksin. Luonani ei koskaan käy kukaan ja itse käyn korkeintaan vanhempien luona (harvoin). Suhteessa en ole ollut koskaan. En ole somessa koska ei mua kukaan seuraisi. Puhelimessa alle 10 puhelinnumeroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä koen olevani; kavereita viimeksi 18-vuotiaana (ikää nyt 33), töissä käyn mutta sanon kaksi päivää työpäivän aikana (aamulla "moi" ja työpäivän päätteeksi "moikka"). Olen kaiken vapaa-aikani yksin. Luonani ei koskaan käy kukaan ja itse käyn korkeintaan vanhempien luona (harvoin). Suhteessa en ole ollut koskaan. En ole somessa koska ei mua kukaan seuraisi. Puhelimessa alle 10 puhelinnumeroa.
Mutta jos omasta halustaan on yksin, Onko silloin syrjäytynyt muiden mielestä?
Eipä työtön ole osallinen tässä yhteiskunnassa. Tekeminen ei tuota mitään yhteiseenhyvään ja elatuskin on muiden varassa. Jos on vielä erilaisten aktivointien kohde eikä tekijä, niin ihan selvästi syrjäytyneestä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Eipä työtön ole osallinen tässä yhteiskunnassa. Tekeminen ei tuota mitään yhteiseenhyvään ja elatuskin on muiden varassa. Jos on vielä erilaisten aktivointien kohde eikä tekijä, niin ihan selvästi syrjäytyneestä on kyse.
Häh?
Vierailija kirjoitti:
Eipä työtön ole osallinen tässä yhteiskunnassa. Tekeminen ei tuota mitään yhteiseenhyvään ja elatuskin on muiden varassa. Jos on vielä erilaisten aktivointien kohde eikä tekijä, niin ihan selvästi syrjäytyneestä on kyse.
Mielestäsikö vain työssäkäyvä voi tuoda jtk yhteiseen hyvään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen voi olla syrjässä olematta syrjäytynyt.
Sellainen, jonka elämä ei kestä päivänvaloa. Ei esimerkiksi saa asioitaan hoidettua tai ei ole työkykyinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käy töissä tai kouluissa muta käyn ulkona ja kaupoilla enkä mielestäni ole syrjäytynyt . Kavereita on netissä.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen voi olla syrjässä olematta syrjäytynyt.
Hienoa, tätä mieltä olen itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellainen, jonka elämä ei kestä päivänvaloa. Ei esimerkiksi saa asioitaan hoidettua tai ei ole työkykyinen.
Työkykyinen? Eli työkyvyttömyyseläkeläiset ovat syrjäytyneitä?
Vierailija kirjoitti:
Käy töissä, ja on kaiken vapaa ajan yksin.
mä en sitte ole syrjäytynyt, koska olen aina työtön enkä koskaan yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Termi on poliitikkojenkin hoennasta poistunut ja jo vähän 'passé',eli eiköhän nyt vaan riitä tuo termi 'työttömät'.
Itse koen olevani syrjäytynyt. On velaton omistusasunto (ei todellakaan mikään hieno, hirveä läävä, en kehtaisi koskaan kutsua ketään kylään, mutta onpahan katto pään päällä), säästöjä jonkin verran, olen työtön mutta käyn osa-aikatyössä. Olen yksinäinen, ainoastana puoliso on. Olemme molemmta mielestäni vähän syrjäytyneitä vaikka mieskin käy kokoaikatyössä mutta kummallakaan meistä ei ole kavereita tai sosiaalista elämää, meillä on vain toisemme ja se pelottaa jos mies kuolee ensin, sitä en halua, haluan kuolla ensimmäisenä ksoka mies vahvempana pärjää yksinkin, minä en tässä julmassa maailmassa. En varma haluaisiko mies edes enää kavereita mutta itse kärsin yksinäisyydestä koska olosuhteiden pakosta elämästä oli pakko jättää ne viimeiset huonotkin tuttava/kaverisuhteet, en osaa ylläpitää ystävyyssuhteita epävakauteni vuoksi. Elämä mennyt alamäkeä sairauteni vuoksi oikeastaan koko elämän, mm.lapsi huostaanotettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koin ensimmäisen kerran olevani syrjäytynyt ala-asteikäisenä kun minua kiusattiin niin koulussa kuin kotona. Menestyin tuolloin koulussa vielä ihan hyvin, vaikka olinkin hyvin ahdistunut ja masentunut muiden mieliksi tekohymyilevä miniaikuinen. Nykyään olen sitten "oikeasti" syrjäytynyt keski-ikäistyvä mielenterveyseläkeläinen.
Minä varmaan täytän speksin. Ihmiset eivät halua pitää minuun yhteyttä, edes oma sisko.
Tekstariin ja puheluun vastataan kyllä, mutta koskaan, koskaan kukaan ei lähesty jollen minä ensin.
Jos en pidä yhteyttä muihin, niin minuun ei pidetä yhteyttä. Saa mennä vaikka vuosikymmeniä.
syrjäytynyt on sellainen, joka ei ole yhtään radalla maailman tilan suhteen.
Ei ole kykyä tai taitoa seurata tapahtumia, ei ole kykyä hakea itselleen sitä mitä tarjolla on, ei ole kykyä, ei ole taitoa, on täysin ulalla.
Sellainen on syrjäytynyt.
Alun alkaen ei ehkä ole ollut mitään vikaa kognitiivisissa taidoissa, mutt sitten se vaan alkaa se alamäki, ja kukaan ei piittaa... tietysti aikuista ihmistä ei voi pakolla auttaa, mutta ei sitä kenenkään pidä ihmistä ihan tahallisesti sinne syrjäytymiskierteeseen tuuppiakaan!
Viisastelua, sitä kyllä osataan, vaikkei olis ikääkään kuin reilu 10 v.
Vierailija kirjoitti:
syrjäytynyt on sellainen, joka ei ole yhtään radalla maailman tilan suhteen.
Ei ole kykyä tai taitoa seurata tapahtumia, ei ole kykyä hakea itselleen sitä mitä tarjolla on, ei ole kykyä, ei ole taitoa, on täysin ulalla.
Sellainen on syrjäytynyt.
Alun alkaen ei ehkä ole ollut mitään vikaa kognitiivisissa taidoissa, mutt sitten se vaan alkaa se alamäki, ja kukaan ei piittaa... tietysti aikuista ihmistä ei voi pakolla auttaa, mutta ei sitä kenenkään pidä ihmistä ihan tahallisesti sinne syrjäytymiskierteeseen tuuppiakaan!
Viisastelua, sitä kyllä osataan, vaikkei olis ikääkään kuin reilu 10 v.
Eli sinun määritelmäsi mukaan dementoituneet tai vaikeasti kehitysvammaiset palvelutalojen asukit ovat pahimpia syrjäytyneitä.
Vierailija kirjoitti:
Mä koen olevani; kavereita viimeksi 18-vuotiaana (ikää nyt 33), töissä käyn mutta sanon kaksi päivää työpäivän aikana (aamulla "moi" ja työpäivän päätteeksi "moikka"). Olen kaiken vapaa-aikani yksin. Luonani ei koskaan käy kukaan ja itse käyn korkeintaan vanhempien luona (harvoin). Suhteessa en ole ollut koskaan. En ole somessa koska ei mua kukaan seuraisi. Puhelimessa alle 10 puhelinnumeroa.
Miksi olet valinnut elää näin?
Et puhu työkavereille, olet vapaa-ajat yksin vaikka voisit valita monenlaisista menoista ja harrastuksista mieleisen missä tapaisit ihmisiä.
Ymmärrän ettei luonasi kukaan käy koska selvästi näytät signaalia että pysykää kaukana.
Miksi et tapaa vanhempiasi? Onko sinua kielletty?
Valintaa valintaa ja valintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä koen olevani; kavereita viimeksi 18-vuotiaana (ikää nyt 33), töissä käyn mutta sanon kaksi päivää työpäivän aikana (aamulla "moi" ja työpäivän päätteeksi "moikka"). Olen kaiken vapaa-aikani yksin. Luonani ei koskaan käy kukaan ja itse käyn korkeintaan vanhempien luona (harvoin). Suhteessa en ole ollut koskaan. En ole somessa koska ei mua kukaan seuraisi. Puhelimessa alle 10 puhelinnumeroa.
Miksi olet valinnut elää näin?
Et puhu työkavereille, olet vapaa-ajat yksin vaikka voisit valita monenlaisista menoista ja harrastuksista mieleisen missä tapaisit ihmisiä.
Ymmärrän ettei luonasi kukaan käy koska selvästi näytät signaalia että pysykää kaukana.
Miksi et tapaa vanhempiasi? Onko sinua kielletty?
Valintaa valintaa ja valintaa.
Vanhempien tapaaminen voi olla mahdotonat esim. pienten tulojen kanssa jis he asuavat kaukana ja matkoihin menisi liikaa rahaa. Mulla ei tämän vuoksi ole mahd nähdä sukulaisiani kun kaikki asuvat kaukana.
Alue: Aihe vapaa
Käy töissä, ja on kaiken vapaa ajan yksin.