Mies ei koskaan iltaisin kotona, kaljottelee.
Haluisin puhua ennemmin kasvotusten jonkun kanssa mutten pysty. Enkä oo pystyny ottaa puheeksi miehekkään kanssa kun en jaksa riitaa. Oon aivan loppusuoralla raskaana ja aluks kaikki meni hienosti, mies auttoi ja huomioi ja oltiin yhdessä. Kävin töissä, mies ei. Nyt kotityöt kaikki mun niskassa vaikka oon tosi kipee raskauden tuomien vaivojen vuoksi. Eipä siinä, hoidan kyllä mutta ennen miest todella osallistui. Kaverit vie voiton, lähtee illalla ja tulee yöllä kännissä vaikka sanojensa mukaan ei ole paljoa juonut eikä se määrä tuo känniä. Pitää myös mua sillon hereillä ja puhuu toitottaa samaa asiaa kauan. Ja miksen enää rakasta ja halua.. Jonkinlaista seksiä lähes jokapäivä, yhdyntä jääny vähemmälle kun asentoo ei enää löydy. Mä oon ihan täysin kakkonen. Se nukkuu 13 saakka päivällä ja lähtee 19 maissa. Tulee n. 02 ei kuitenkaan baarissa kun harvoin ja n. Tunnin. Ymmärrän että varmaan on tylsää kun en enää pysty asioihin miten ennen ja oon poikki, mutta oon ihan ulkopuolinen sen elämässä. Laittelee viestejä että on ikävä ja rakastaa.. No ei ne viestit lämmitä. Jos mulla päivällä menoa ni on myrtsi, vaikka mun menot ei kestä paria tuntia kauempaa. Kiva että muuttui tuollaiseksi vasta tässäkohtaa. On se kalja ennenku maistunu mutta ei jokapäivä. Ja siis 12-24 kaljaa menee illassa. Vauva tulis viikon päästä n. Arvaten.. Tuskin tää seinään loppuu. Entiedä miksen oo saanu suutani auki. En oo enää onnellinen, vastaan kyl viesteihin ja sanoihin mitä kännissä hölisee, mutta oon huomannu etten tarkoita enää. Kännissä puhuu naimisiin menosta, ei kiinnosta enää. Taas yhden valvotun yön jälkeen oon päättäny että otan asian puheeksi sen suuttumisenkin uhalla, pitäs vaan osata vedota sen tunteisiin ja puhua miestä niin ettei se ota nalkutuksena. Tulee varmaan kaikki pötköön kun kännykällä kirjoittaa, ja sori sekavuus muutenkin.
Ja joo, on tullu epäiltyä toista naistakin ja jossain kohtaa olin hajota epäilyksiin. Onhan toi känny kourassa usein. Mua on syytelly kyllä että mulla ois joku muu (oon aina kotona..) joten se sai mut ekaks miettii sellaisia. Oon yksinäinen. Ja mä haluan erota jos tää jatkuu. Musta vaan on tullu nössö enkä saa enää suutani auki.
Kommentit (9)
Meillä sama, pienemmässä mittakaavassa. Ei muutu. Joko sitä oppii sietämään tai lähtee :p meillä ehdoton sääntö, että lapsen kanssa ei juo. Tästä vedämme johtopäätöksen, kuinka usein käyn jossain..
Kyllähän tuota kahtellee. Minä vielä rakastan, mutta kuinka kauan, tiedä häntä.
Kyllä ootte sitkeitä sissejä. Mä olisin lähtenyt jo aikapäiviä sitten.
Erottiin jo joskus alkuraskaudessa mutta oli muutakin. Sanoi itse että alko jää kokonaan kunnes minäkin pääsen ja että vain saunakalja. Kesti sitä hetken. Vittuako luotin, oma vika. Tästä oon maininnut ja vastauksena ettei absolutistia hänestä saa. On mulla tunteita mutta suurimmat on kuollu enkä tiedä onko tehtävissä enää mitää vaikka oikeasti kalja jäiskin pois. Mä pelkään puhua sille, se osaa syyllistää kyllä ja riidan ainakin aikaan jos avaan suuni. Koska hän ei virheitä tee. Kännissä suuttuneena kamala, anteeks jollain tapaa pyytää jälkeenpäin. Sekin vähän jääny kun ei tajua että oon loukkaantunu. Mun pitäs vaan hymyillä. Vittu mitä paskaa. Pärjäisin paremmin yksin, vaan tiedän että erossa se tekis kaiken että kaikki kärsii. Ja asunto mun nimissä, silti. Ap
Ootteko te noin riippuvaisia henkisesti? Ainakaan ap:n työttömästä bilehileestä tuskin on edes rahallista turvaa. En jaksais tollasta katsoa, koska mulla on oikeus parempaan elämään.
En tiedä mistä ja miten riippuvainen vai pelkäänkö vaan sitä paskaa mitä se suoltaa kun kerron että tää loppu ny. Ei siitä turvaa ole rahallistakaan. Tiedän nyt että oli virhe ottaa takaisin ja ettei se muutu. Jälkiviisas on hyvä olla. En osais sanoa mitää hyvää puolta hänestä enää, valehtelen kun kuka tahansa kysyy miten menee. Siis loppuhan tästä on tultava, en vaan halua sitä sotaa. Ap
Tee nyt hyvä ihminen loppu tuosta vihdoin. Mies ei todellakaan muutu jos tuossa vaiheessa on asiat jo noin pielessä. Tulet loppuelämäsi viettämään alkoholistin kanssa jos et lopeta suhdetta. Mieti mitä positiivista suhteessa on ja sitten listaat kaiken negatiivisen. Huomaat että voit paljon paremmin ilman tätä totaaliluuseria. Tsemppiä irtiottoon, hetken se kirpaisee mutta elät paljon onnellisempana ilman kuluttavaa suhdetta.
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 09:09"]En tiedä mistä ja miten riippuvainen vai pelkäänkö vaan sitä paskaa mitä se suoltaa kun kerron että tää loppu ny. Ei siitä turvaa ole rahallistakaan. Tiedän nyt että oli virhe ottaa takaisin ja ettei se muutu. Jälkiviisas on hyvä olla. En osais sanoa mitää hyvää puolta hänestä enää, valehtelen kun kuka tahansa kysyy miten menee. Siis loppuhan tästä on tultava, en vaan halua sitä sotaa. Ap
[/quote]
Sanot sille, et biletys loppu nyt tai tää oli tässä. Ja sit alat heti elää sitä eroa todeksi ettekä jää huopaamaan.
Lisään, oon nyt kahden viikon aikana saanut yhden illan miehen aikaa. Varmaan sitä vitutti kun oli menny sen mulle lupaan. Sillä on nuppi aika kireellä kyllä jos asiat ei mee niinkun haluaa.
Muistaa aina kertoa miten ei viihdy tässä asunnossa, eikä kai koko kaupungissa. Haluaa muuttaa, yhdessä kyllä, mutta onneks se tapaa lapsiaan niin usein ettei onnistu kun yks eskarissa. Nukkuu siihen 13 vaikka lapset täällä. Ja lähtee vaikka lapset täällä. Enää ei ees kysele voiko mennä. Ei taida arvostaa enää mua tai meitä. Ja tylsyyden ymmärtää kun ei töissä, sairauden vuoksi jäi pois eikä oo ny kokenu halua mennä.. Edellee saikkua. En mäkää nii pirtee oo ä.lomalla kun sillon kun sain olla vielä töissä.
Ja siis mä en voi muuttaa koska mulla myös lapsia ja vieressä koulussa, en revi niitä pois. Täällä ei tapella joten lapset ei kärsi eikä nää.