Miksi viiltelet? Mitä " saat " siitä?

Itse viiltelen, jotta tuntisin jotain. Vaikka sitten kipua. Ja jotta näkisin verta - se kertoo siitä, että jotain sentään on mussa elossa. Viiltelen kyllä harvoin, mutta silti.

Mulle se oli kivun siirtoa. Fyysistä kipua kesti paremmin kuin henkistä.

Voisin kertoa miksi teininä viiltelin. Oli henkisesti paha olla ja tunsin henkistä kipua. Henkinen kipu on jotenkin helpompi kestää kun sen muuttaa fyysiseksi. Fyysinen kipu on konkreettisempaa.

Itse olen viillellyt vuosia. Aluksi se rentoutti. Toi lämpimän tunteen kehoon. Sitten se "katkaisi" pahan olon. Oli joku johon keskittyä 100%. Veri huumasi. Sitten se alkoi pyöriä ajatuksissa jatkuvasti. Se oli ratkaisu "kaikkeen". Ahdistukseen, rankaisu, tylsyyteen, todisteluun omasta pahasta olosta, jne. Siitä alkoi tulla rutiini. Nyt en tahtoisi enää viiltää. Se sattuu taas. Mutta minun on "pakko". Ajatus ei jätä rauhaan. Se on myös todiste omasta huonista olosta. Kun viillän, koen että minut otetaan hoidon piirissä tosissaan. Osittais huomiota siis, vaikken asiaa esittelekään. Se tuntuu "saavutukselta". Minulla on oikeus voida huonosti. "Onnistunut" haava tuo hyvän olon "epäonnistunut" vain pahemman.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 18:38"]

Itse viiltelen, jotta tuntisin jotain. Vaikka sitten kipua. Ja jotta näkisin verta - se kertoo siitä, että jotain sentään on mussa elossa. Viiltelen kyllä harvoin, mutta silti.

[/quote]

Samoista syistä minäkin viiltelin. Kun joka päivä tuntui siltä kuin olisin kuollut, toi kipu helpotusta. Sain todisteen siitä että olen elossa ja tunnen edelleen kun henkisesti olin ihan turta.

Rauhottaa silloin ku aivot käy ylikierroksilla ja tuntuu että pää räjähtää. Jotenki "purkaa" tilanteen ja olo on ku puhjenneella ilmapallolla, helpottunu ja aggressiosta tyhjentynyt.