Miksei Suomessa auteta silloin kun eniten tarvitsisi?

Tämä on ihan totta, olen kokenut saman.

Erityislapsemme olisi tarvinnut tukihenkilöä tms. kaveriksi, joten kysyin kotipalvelulta apua: ei saatu, mutta perheen kuopusta olisi kuulemma joku voinut tulla ulkoiluttamaan kerta viikkoon! No kiva juttu, mutta kun ei tarvittu apua tuon lapsen kanssa, vaan vanhemman esikoisen..!

Voitko tarkentaa? Mun elämässä on meinaan paska osunut tuulettimeen monen monta kertaa, ja päällimäiseksi on jäänyt yllätys siitä miten hirmu hyvin yhteiskunta auttaa kun tarvitsee.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 14:46"]

Voitko tarkentaa? Mun elämässä on meinaan paska osunut tuulettimeen monen monta kertaa, ja päällimäiseksi on jäänyt yllätys siitä miten hirmu hyvin yhteiskunta auttaa kun tarvitsee.

[/quote]Oletko kenties jonkun kunnan virkamiehen tai päättäjän sukulainen? :)

Joo itse syrjäydyin kun en saanut traumatisoitumisesta johtuviin paniikohtauksiin mitään muuta kuin jotain haistapaska lääkkeitä. Kun muutenkin pari kertaa puukutetaan selkään niin nyt se luottamus ja jaksaminen on sillä tolalla että en tiedä oliko se tässä. Mitään apua en jaksa enkä uskalla hakea. Ehkä hyvästä syystä.

Ärsyttää se ihmettely mediassa mistä syrjäytyneitä tulee kun niitä käytännössä valmistetaan liukuhihnalta. Meneeköhän ääliöillä 50 vai 100 vuotta tunnustaa omat virheet ja muuttaa käytäntöjä uskomuksiin perustuvista tieteeseen perustuviin. Se muuttuu kun ylilääkärit omaksuu uudet asenteet tai kuolee pois ja tilalle tulee uudet.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 14:49"]

Joo itse syrjäydyin kun en saanut traumatisoitumisesta johtuviin paniikohtauksiin mitään muuta kuin jotain haistapaska lääkkeitä. Kun muutenkin pari kertaa puukutetaan selkään niin nyt se luottamus ja jaksaminen on sillä tolalla että en tiedä oliko se tässä. Mitään apua en jaksa enkä uskalla hakea. Ehkä hyvästä syystä. Ärsyttää se ihmettely mediassa mistä syrjäytyneitä tulee kun niitä käytännössä valmistetaan liukuhihnalta. Meneeköhän ääliöillä 50 vai 100 vuotta tunnustaa omat virheet ja muuttaa käytäntöjä uskomuksiin perustuvista tieteeseen perustuviin. Se muuttuu kun ylilääkärit omaksuu uudet asenteet tai kuolee pois ja tilalle tulee uudet.

[/quote]Älä luota viranomaisiin. Apu tulee useimmiten lähimmäisiltä. Ja jos ei kukaan ihminen sua auta huudat Pomon puoleen= Jeesus Kristus auta minua. Sieltä se apu tulee. Et tule pettymään jos menet Jumalan eteen polvillasi ja tunnustat kaikki synnit sekä rukoilet armoa ja pelastusta. <3

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 14:48"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 14:46"]

Voitko tarkentaa? Mun elämässä on meinaan paska osunut tuulettimeen monen monta kertaa, ja päällimäiseksi on jäänyt yllätys siitä miten hirmu hyvin yhteiskunta auttaa kun tarvitsee.

[/quote]Oletko kenties jonkun kunnan virkamiehen tai päättäjän sukulainen? :)

[/quote]

En ole :)

Olen Helsinkiläinen nainen joka on nuoruutensa asunut laitoksessa. Minulla on yksi vammainen lapsi, joka on saanut apua tosi paljon, ja me hänen myötään. Minulta on kuollut puoliso, ja apua suorastaan tyrkytettiin. Minulta on kuollut yksi lapsi, ja sekä minulle, että lapsille olisi ollut apua tarjolla vaikka kuinka. 

Mutta vihjailuusi vastaten, en hyödy mitään siitä että kerron positiivisia kokemuksia :)

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 14:52"][quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 14:49"]

Joo itse syrjäydyin kun en saanut traumatisoitumisesta johtuviin paniikohtauksiin mitään muuta kuin jotain haistapaska lääkkeitä. Kun muutenkin pari kertaa puukutetaan selkään niin nyt se luottamus ja jaksaminen on sillä tolalla että en tiedä oliko se tässä. Mitään apua en jaksa enkä uskalla hakea. Ehkä hyvästä syystä. Ärsyttää se ihmettely mediassa mistä syrjäytyneitä tulee kun niitä käytännössä valmistetaan liukuhihnalta. Meneeköhän ääliöillä 50 vai 100 vuotta tunnustaa omat virheet ja muuttaa käytäntöjä uskomuksiin perustuvista tieteeseen perustuviin. Se muuttuu kun ylilääkärit omaksuu uudet asenteet tai kuolee pois ja tilalle tulee uudet.

[/quote]Älä luota viranomaisiin. Apu tulee useimmiten lähimmäisiltä. Ja jos ei kukaan ihminen sua auta huudat Pomon puoleen= Jeesus Kristus auta minua. Sieltä se apu tulee. Et tule pettymään jos menet Jumalan eteen polvillasi ja tunnustat kaikki synnit sekä rukoilet armoa ja pelastusta. <3
[/quote]
Jeesus ei auta koska en ole valmis heittämään järkeä nurkkaan.

Byrokratian kankeus.

Ihmisen paras auttaja on hän itse. Ja jos lapsia olet hankkinut et jää sängynpohjalle vaan teet mitä tahansa heidän vuokseen.

Ei ole yhteiskunnan homma huolehtia sinun ongelmistasi. Isoon osaan ongelmista pystyt myös varautumaan vakuutuksin.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 14:58"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 14:52"][quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 14:49"] Joo itse syrjäydyin kun en saanut traumatisoitumisesta johtuviin paniikohtauksiin mitään muuta kuin jotain haistapaska lääkkeitä. Kun muutenkin pari kertaa puukutetaan selkään niin nyt se luottamus ja jaksaminen on sillä tolalla että en tiedä oliko se tässä. Mitään apua en jaksa enkä uskalla hakea. Ehkä hyvästä syystä. Ärsyttää se ihmettely mediassa mistä syrjäytyneitä tulee kun niitä käytännössä valmistetaan liukuhihnalta. Meneeköhän ääliöillä 50 vai 100 vuotta tunnustaa omat virheet ja muuttaa käytäntöjä uskomuksiin perustuvista tieteeseen perustuviin. Se muuttuu kun ylilääkärit omaksuu uudet asenteet tai kuolee pois ja tilalle tulee uudet. [/quote]Älä luota viranomaisiin. Apu tulee useimmiten lähimmäisiltä. Ja jos ei kukaan ihminen sua auta huudat Pomon puoleen= Jeesus Kristus auta minua. Sieltä se apu tulee. Et tule pettymään jos menet Jumalan eteen polvillasi ja tunnustat kaikki synnit sekä rukoilet armoa ja pelastusta. <3 [/quote] Jeesus ei auta koska en ole valmis heittämään järkeä nurkkaan.

[/quote]Ei Jeesus sua väkisin autakaan, mutta jos haluat ikuisen elämän niin Hän ei sua pois työnnä.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 15:08"]

Ei ole yhteiskunnan homma huolehtia sinun ongelmistasi. Isoon osaan ongelmista pystyt myös varautumaan vakuutuksin.

[/quote]Jos ei ole muka yhteiskunnan homma niin mihin niitä ylisuuria jättiveroja joka paikassa sitten kerätään?? Verot alas sitten.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 14:52"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 14:49"]

Joo itse syrjäydyin kun en saanut traumatisoitumisesta johtuviin paniikohtauksiin mitään muuta kuin jotain haistapaska lääkkeitä. Kun muutenkin pari kertaa puukutetaan selkään niin nyt se luottamus ja jaksaminen on sillä tolalla että en tiedä oliko se tässä. Mitään apua en jaksa enkä uskalla hakea. Ehkä hyvästä syystä. Ärsyttää se ihmettely mediassa mistä syrjäytyneitä tulee kun niitä käytännössä valmistetaan liukuhihnalta. Meneeköhän ääliöillä 50 vai 100 vuotta tunnustaa omat virheet ja muuttaa käytäntöjä uskomuksiin perustuvista tieteeseen perustuviin. Se muuttuu kun ylilääkärit omaksuu uudet asenteet tai kuolee pois ja tilalle tulee uudet.

[/quote]Älä luota viranomaisiin. Apu tulee useimmiten lähimmäisiltä. Ja jos ei kukaan ihminen sua auta huudat Pomon puoleen= Jeesus Kristus auta minua. Sieltä se apu tulee. Et tule pettymään jos menet Jumalan eteen polvillasi ja tunnustat kaikki synnit sekä rukoilet armoa ja pelastusta. <3

[/quote]

Poika pyysi jumalalta, että saisi kävelykykynsä takaisin. Jumala sanoi "Ei käy!"

http://www.theonion.com/article/god-answers-prayers-of-paralyzed-little-boy-475

Tässä avun hakemisessa on vielä sekin, että sairaan tai jollakin muulla tavalla pulassa olevan ihmisen oletetaan itse tappelevan byrokratian kanssa ja osaavan heti itse tietää mistä apua kannattaa hakea. Jos olisin diktaattori niin muuttaisin asian niin, että apua tarvitsevan täytyy ottaa vain yhteyttä johonkin "tukihenkilöön" joka sitten järjestäisi kaiken ja auttaisi täyttämään hakemuslomakkeet. Työttömiä voisi ihan hyvin palkata tähän hommaan.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 13:34"]

Kokemus on tällainen, että silloin kun juuri eniten tarvitsisi jotain apua se evätään tai kohdennetaan jotenkin väärin taikka riittämättömästi. Avun kanssa kitsaillaan ja sitä viivytetään. Eikä mun mielestä ole välttämättä kyse resursseista koska sitä apua saa silloin kun ei ole niin hätä.

Kyse on siis sadismista?

[/quote]Jos me hakisimme apua ajoissa jolloin tilanne ei olisi niin eskaloitunut, resurssit riittäisivät mainiosti koska apu tulisi oikeaan kohtaan. Mutta ei, suomalainen vetää hampaat irvessä miltei loppuun asti ja sitten tarvitaankin kalliita ja järeitä keinoja.

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 15:18"]

[quote author="Vierailija" time="19.08.2015 klo 13:34"]

Kokemus on tällainen, että silloin kun juuri eniten tarvitsisi jotain apua se evätään tai kohdennetaan jotenkin väärin taikka riittämättömästi. Avun kanssa kitsaillaan ja sitä viivytetään. Eikä mun mielestä ole välttämättä kyse resursseista koska sitä apua saa silloin kun ei ole niin hätä.

Kyse on siis sadismista?

[/quote]Jos me hakisimme apua ajoissa jolloin tilanne ei olisi niin eskaloitunut, resurssit riittäisivät mainiosti koska apu tulisi oikeaan kohtaan. Mutta ei, suomalainen vetää hampaat irvessä miltei loppuun asti ja sitten tarvitaankin kalliita ja järeitä keinoja.

[/quote]Totta. Esimerkiksi alkoholismi. Netti on täynnä testejä joiden avulla voi mitata riskikulutustaan mutta niille rajoille vain nauretaan "Kyllähän kaikki nyt tuon verran vetävät". Sitten kun on mennyt perhe, työ, terveys ja asunto, mennään raapimaan yhteiskunnan ovea. Se tulee hiton kalliiksi noin.

Vitun nillittäjät. Hoitakaa itse ongelmanne. Koska jos teitä yritetään yhteiskunnan puolesta auttaa, on se aina mielestänne liian vähäistä tai myöhäistä tai aikaista. Koskaan ei ole hyvin.

Mutta sehän se on, että jos menet ajoissa pyytämään apua niin ei sitä apua silloin usein saa kun "olet liian hyväkuntoinen". Tulee mieleen kun itse sairastin teini-iässä syömishäiriötä, ei hoitoon tosiaan päässyt ellet ollut jo todella luuranko.

No juurihan täällä on noussut järjetön älämölö siitä kun autetaan pahimmassa kriisissä olevia eli turvapaikanhakijoita. Yrittäkää nyt päättää.

Olen ollut pitkään pienituloinen ja sossun varassa. Lisäksi vanhempani ovat avustaneet säännöllisesti, kun ovat tietäneet tilanteeni.

Tänä kesänä sairastuin loppuelämän kestävään sairauteen. Sairastumisen vuoksi jäi ajoissa toimittamatta toimeentulotukihakemus ja jäin ilman sen kuun rahaa. Myös vanhempani lopettivat avustamisen samaan aikaan. En ole katkera siitä, etteivät enää avusta, koska aikuisena ihmisenä minun pitäisi toki jo itse pärjätä. Olisin kuitenkin toivonut, että olisivat ilmoittaneet hyvissä ajoin etukäteen, kun ovat tähän saakka säännöllisesti tukeneet. Olisin osannut varautua edes vähän, vaikka pienistä tuloista onkin vaikea varautua.

Vielä on muutakin, josta en jaksa kirjoittaa, mutta todeksi olen siis minäkin kokenut tuon, että silloin kun hätä on suurin, on apu kaukana.