Miten tästä eroon?

Elän yksin pääsääntöisesti ihan tyytyväisenä, enkä erikoisemmin halua parisuhdetta. Mutta heti kun joku mukava ihminen kertoo olevansa minusta kiinnostunut, saan sellaisen oudon tyytymättömyyden tuskan josta en itsekään ota oikein selkoa. Tavallaan haluaisin hänen kanssaan suhteeseen mutta sitten toisaalta en kuitenkaan. Ajaudun johonkin henkiseen kriisiin eikä auta sitten muu kuin peruutella pois tilanteesta jotta toipuisin ennalleni. Mitä tämä tällainen oikein on? Olen melko miellyttämishaluinen ihminen joten onko tämä suhteeseen "haluaminen" sitten jotain miellyttämishalua joka sotii sitä aitoa haluani, eli yksinoloa vastaan?