Jos eteeni sattuisi joku joka myöntää olleensa koulukiusaaja

Minua on kiustattu 9 vuotta, itse kiusasin 13-vuotiaana (oman kiusaamiseni ollessa pahimmillaan) kuukauden yhtä tyttöä, lopetin kun koulu puuttui. Tappaisitko minut?

up

No en minä omaa kiusaajaani haluaisi tappaa. Ihan normaali perheenisä siitä on tullut, käy töissä yms. Mulle riitti anteeksipyynnöksi se, kun jo 18-vuotiaana katsoi katuvaisena alaspäin vastaantullessa, eli järkiintyi aika nuorena. Eikä tämä kiusannut koskaan yksinään. Tällä raukalla oli aivan onnettomat kotiolot. 

Tosin pakko myöntää, että yhden tuohon porukkaan laajasti muitakin kiusanneen itsemurha ei hetkauttanut. Tämä ei järkiintynyt ja hän on tyyppi, josta en usko, että olisi kunnollista tullutkaan. En hänellekään kuolemaa toivonut, mutta itsemurhasta kun sain kuulla, ensimmäinen ajatus oli eipähän ainakaan lisäänny. 

Sittenhän et ole yhtään parempi kuin se kiusaaja

Minä olen entinen koulukiusaaja. Olin kyllä kiusattukin, niinhän se on, että kiusaajat usein kiusaavat myös "omiaan". 

Nykyään työskentelen lastensuojelussa.

Olin kiusaaja, koska en osannut olla mitään muutakaan. Kotona minua hakattiin lähes päivittäin, koin henkistä ja fyysistä väkivaltaa, nöyryytystä ja pelkoa, minua on lyöty, potkittu, kuristettu, tukehdutettu, heitetty alas portaita, pidetty nälässä, riisuttu alasti ja naurettu alkavalle murrosiälle jne.

Vasta päästyäni muuttamaan pois kotoa 16-vuotiaana, aloin oppia elämää, ihmisyyttä ja ystävyyttä. Kesti monta vuotta, että sain kasvatettua itseni uudeleen, korjattua kaikki vanhempieni rikkomat asiat itsessäni. 

Sain pahan kierteen katkaistua, enkä ikinä satuttaisi lapsiani, eivätkä minun lapseni todellakaan ole kiusaajia. Tein kokemuksistani elämäntyöni ja pyrin omalta osaltani ehkäisemään sellaisia perhetilanteita ja lasten kohtaloita, joita itse koin.

Luuletko, että kaikki kiusaajat ovat yksinomaan pahoja? Sen verran mitä tiedän muiden koulukiusaajien historiasta ja lapsuudesta, voin sanoa että suurimmalla osalla on todella vaikeita ongelmia kotona, väkivaltaa, alkoholismia ym. Ei tietenkään se oikeuta kiusaamista, mutta helpottaa ehkä kiusatun vihaa ja katkeruutta, jos edes yrittää antaa anteeksi. Anteeksianto on tärkeintä antajalle itselleen, koska sisällä kannettu viha ja katkeruus pilaavat koko elämän.

Itse olen pyytänyt aikuisena anteeksi niiltä, joita kiusasin. Tosin en tainnut olla pahimmasta päästä kiusaajia, koska pari on sanonut, etteivät edes muista minun kiusanneen.

Mun mielestä jokainen joka kokee oikeudekseen tappaa jonkun pitäisi sulkea jonnekkin pitkäksi aikaa. Olet huonompi ihminen kun yksikään (lapsi) kiusaaja jos todella ajattelet noin.

No minä menettäisin aviomiehen ja lapset isän. Noin aluksi.

Olen itse ollut rankasti koulukiusattu ja kun miehen tausta paljastui meidän jo ollessa naimisissa, olin järkyttynyt. Olihan sitä vaikea sulattaa ja varsinkin kun oma historiani on mitä on. Kovin vaikea on uskoa, että tuo ylikiltti mies on joskus kiusannut. Puhuttiin asiasta aika paljon ja mies katuu kiusaamista. Sanoi, ettei ymmärrä miksi teki niin.

2, eikö pelota että lapsesi perivät isänsä sadistisuuden? Hyi hitto!