Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö erota? Rakastan miestäni paljon mutta
13.03.2022 |
Minusta tuntuu etten saa suhteelta enää läheskään niin paljoa kuin alkuvaiheessa. Ihan kuin minun alkuhuumani vielä olisi säilynyt, mutta mieheltä kokonaan loppunut. Vahingossa myönsi ettei kuulemma enää nauti esim yhteisistä ravintolaillallisista, vaikka ennen suhdetta tykkäsi käydä kavereidensakin kanssa syömässä välillä. Eikä pitäisi olla kyse siitä, että käydään liian usein koska viime kerrasta jo yli kuukausi aikaa.
En kuitenkaan halua erota koska rakastan häntä niin paljon, eikä suhteessa sinänsä ole mitään vikaa paitsi se että mies viihtyy parhaiten tehden omia juttujaan. Myös yhteinen harrastuksemme minkä aloitimme muutama kuukausi sitten on kuulemma ”minun juttuni” eikä hän halua osallistua siihen millään lailla, koska se aiheuttaa vain riitoja (koska minä haluan yhteistä aikaa ja hän ei halua osallistua).
Onko eron paikka? Pelkkä ajatuskin ahdistaa ja eron sanominen ääneen. Mutta surullisinta on että en haluaisi puhua tästä miehelle koska pelkään että hän ajattelee eron olevan hyvä idea.
Kommentit (25)
Ystävällinen neuvo toiselta naiselta: muista että mies on luonnostaan saalistaja. Ihan totta. Yritä muuttua varmasta tapauksesta saalistamisen arvoiseksi. Älä enää vaadi ja ruikuta. Hanki ystäviä tai harrastus jossa käyt yksin. Uhku iloa ja onnea jonka näyt saavan muualta. Älä kerro kaikkea, pidä hymyilevästi "salaisuuksia", ala meikata ja pukeutua näyttävästi. Jos mies alkaa kysellä, hymyile itsevarmasti ja sano "Enpä kerro!"
Jos mies vihdoin kiinnostuu niin paljon että tahtoo treffeille tjms kanssasi, älä lähde heti. Et nyt ehdi kun on sitä muuta menoa. Muista pitää pokkasi! Älä murru, koska tämä on pitkä näytelmä.
Uskon että ennen pitkää saat kiinnostuksen takaisin.
Terv. Kokenut ja testannut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkai vain roiku ja tukahduta toista osapuolta? Toisella täytyy myös olla omaa tilaa, siis lupaa touhuta omia kiinnostuksen kohteitaan ilman seurustelukumppania.
Varmaan sitten tukahdutan. Mutta olisi kiva jos mies nauttisi minun seurastani niin kuin minäkin nautin hänen seurastaan
Onko tämä liikaa toivottu parisuhteessa? Viimeinen lomapäivä yhdessä, eikä miestä tunnu haittaavan
Jos miestäsi ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta niin turha vaatia häntä nauttimaan seurastasi
Vai kannattaako vaihtaa mieheen jota seura kiinnostaa?
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi pitää väkisin keksiä yhdessä tekemistä. Minä olen ollut saman naisen kanssa jo pitkään ja esim eilisillan hän katseli läppäriltä olohuoneessa omia juttujaan ja minä omassa huoneessani tein tietokoneen äärellä omia juttujani. Välillä juotiin kahvit ja poristiin niitä näitä, mutta pääsääntöjään ilta meni eri huoneissa ja molemmilla oli mielekästä tekemistä. Hyvin tyypillinen ilta meillä. Ei olla vielä kriisiä saatu aiheesta.
Sama juttu meillä. Onpa lohduttavaa kuulla että ei ehkä ollakaan kummallinen pariskunta kun ei tehdä mitään yhdessä. Molemmilla ihan omat jutut, just noin että molemmat ovat omissa huoneissaan tietokoneella, minä käyn lenkillä koirien kanssa mihin miestä ei saisi ikinä mukaan. On päiviä ettei juuri puhuta mitään, ollaan vaan omissa oloissamme. Molemmat kuitenkin tietää että just tässä suhteessa on hyvä eikä kumpikaan halua mitään muuta ja sanomattakin molemmille selvää että toinen rakastaa. Yhdessä oltu pian 18v joista 8v naimisissa. Ollaan molemmat tosi yksinäisiä, ei kavereita eikä kenelle soittaa mutta ollaan totuttu tähän että näin meni asiat meillä. Meillä on vain toisemme. Naiset yleensä tekee tästä ongelman kun "mitään ei tehdä yhdesssä". N38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jääkö sinulla huomaamatta ne arjen pienet teot joita teette yhdessä? Teette esim yhdessä ruokaa?
Teemme yhdessä ruokaa ja siivotaan mutta parisuhteen kuuluisi mielestäni erota suhteesta kämppikseen muutenkin kuin sillä että on seksiä. Miehen mielestä näköjään ei.
Näköjään kaikki täällä ovat kyllä sitä mieltä että minä olen väärässä vaatiessani yhteistä aikaa
Parisuhteesta nyt vaan tulee vuosien mittaan "kämppissuhde". Toki sillä erolla, että maksetaan yhteistä kotia ja yhdessä hommataan asioita jne, mutta pointti on siinä, että ei suhde ole sitä, mitä se oli alussa. Eikä sen kuulukaan olla. Suhde on kuvainnollisesti kuin kasvava puun taimi. Alussa tuore ja siro. Sitten jo kasvanut kovakuorinen mötkylä. Lopussa kuolee pois. Jokaiselle vaiheelle on paikkansa, eikä puu ole ikuisesti taimi.
Eli minun pitäisi vain odottaa, kunnes suhde tuntuu minustakin ”kämppissuhteelta”? Ja sitten on kaikki hyvin
Pakkohan tässä maailmassa ei ole kuin kuolla. Aina voit erota ja toivoa löytäväsi sen omaan makuun paremman. Ei vain kannata ladata liikaa odotuksia onnistumiselle pitkällä tähtäimellä. Haaveet ja realistinen totuus kun eivät useinkaan kohtaa.
Jos miestäsi ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta niin turha vaatia häntä nauttimaan seurastasi