Puntari mäkeen!

Vuosien päivittäisen neuroottisen puntarilla ravaamisen ja painosta angstaamisen jälkeen tajusin vihdoin heittää koko kapistuksen helvettiin. Tai no, komeroon. Olo on vapautunut! Mitä väliä jollakin lukemalla, jos oma peilikuva miellyttää ja vaatteet sopivat päälle? Kun lopetin painon kyttäämisen, mieliteotkin ovat asettuneet, syön nälän mukaan, herkuttelen silloin kun sille tuntuu mutta kohtuullisemmin. Treenaan kovaa joten puntarilukemat ahdistivat aiemmin, kun kovan punttitreenin jälkeen lihakset olivat minta päivää turvoksissa ja kipeät, keräsivät nestettä. Painoa on tullut pari kiloa mutta vyötärö on kaventunut ja lihasta tullut. Punrarilla en tee enää mitään. Joskus voin tarkistaa tilanteen, vaikkapa parin kk kuluttua mutta muuten pysykööt mokoma poissa silmistä. Ah, suosittelen samaa.