Lue keskustelun säännöt.
pelkään helvetisti ihastumista.
15.08.2015 |
Takana 3 surkeaa seurustelusuhdetta, joista jokaisessa luulin seurustelevani maailman kilteimmän miehen kanssa. Inhoan "pahoja poikia" ja siksi ihastun vain kilteiksi luulemiini miehiin. Yksi kiristeli tappavansa itsensä jos jätän, yksi käytti nukkuessani hyväkseen ja yksi petti ja tartutti sukupuolitaudin ja häipyi mitään puhumatta.
Nyt olen tavannut miehen johon olen ihastunut, kohtelee minua hyvin ja on hauska ja kaikin puolin ihana.
Olemme tapailleet satunnaisesti. Heti jos mies viittaa olevansa seksuaalisesti kiinnostunut minusta tai kehuu ulkonäköäni, iskee heti jarrut minulla pohjaan. Samoin jokaisen viestin laitettuani olen varma ettei mies enää vastaa.
Olemme tapailleet vasta niin vähän aikaa että olisi aikaista ottaa esille aihe "mitä sinä tästä tapailusta haluat".
Tekisi kokoajan mieli pilata juttu jollain ja antaa olla.
Kaipaan rakkautta todella paljon mutta en uskalla enää rakastua koska pelkään niin paljon että minuun sattuu. Kokoajan mietin ettei kukaan voi minusta haluta muuta kuin seksiä.
Lisäksi tuntuu että takerrun heti liikaa tapailun alussa, koska pelkään että mies löytää jonkun paremman.
Asiaa mutkistaa se että minulla on lapsi. Pelkään että jos saan näpeilleni niin se vaikuttaa myös lapseen. En haluaisi että lapseni näkee minua allapäin. Lapsi siis 4 vuotta. Itse olen 28.
Kertokaa mitä teen?? Kuinka pääsen tästä pelosta eroon? Nytkin itkettää koska kokoajan kuvittelen että ihastus on jossain paneskelemassa ties ketä. Ja vapaahan hän siihen on, vaikka pahalta tuntuu..
Kommentit (4)
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 23:49"][quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 23:40"]
Takana 3 surkeaa seurustelusuhdetta, joista jokaisessa luulin seurustelevani maailman kilteimmän miehen kanssa. Inhoan "pahoja poikia" ja siksi ihastun vain kilteiksi luulemiini miehiin. Yksi kiristeli tappavansa itsensä jos jätän, yksi käytti nukkuessani hyväkseen ja yksi petti ja tartutti sukupuolitaudin ja häipyi mitään puhumatta. Nyt olen tavannut miehen johon olen ihastunut, kohtelee minua hyvin ja on hauska ja kaikin puolin ihana. Olemme tapailleet satunnaisesti. Heti jos mies viittaa olevansa seksuaalisesti kiinnostunut minusta tai kehuu ulkonäköäni, iskee heti jarrut minulla pohjaan. Samoin jokaisen viestin laitettuani olen varma ettei mies enää vastaa. Olemme tapailleet vasta niin vähän aikaa että olisi aikaista ottaa esille aihe "mitä sinä tästä tapailusta haluat". Tekisi kokoajan mieli pilata juttu jollain ja antaa olla. Kaipaan rakkautta todella paljon mutta en uskalla enää rakastua koska pelkään niin paljon että minuun sattuu. Kokoajan mietin ettei kukaan voi minusta haluta muuta kuin seksiä. Lisäksi tuntuu että takerrun heti liikaa tapailun alussa, koska pelkään että mies löytää jonkun paremman. Asiaa mutkistaa se että minulla on lapsi. Pelkään että jos saan näpeilleni niin se vaikuttaa myös lapseen. En haluaisi että lapseni näkee minua allapäin. Lapsi siis 4 vuotta. Itse olen 28. Kertokaa mitä teen?? Kuinka pääsen tästä pelosta eroon? Nytkin itkettää koska kokoajan kuvittelen että ihastus on jossain paneskelemassa ties ketä. Ja vapaahan hän siihen on, vaikka pahalta tuntuu..
[/quote]Sori, repesin täysin spontaaniin hysteeriseen naurukohtaukseen tässä kohtaa.
T: mies
[/quote]
Noh, voin sanoa että itseäni ei kauheasti naurattanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen on monimutkainen kokonaisuus ja kilteissäkin on ne huonot puolet. On vaikea sanoa mitä tarkalleen pitäisi ajatella kun ei ole kuullut miesten versioita noista tapahtumista. Esim.hyväksikäyttäminen voi tarkoittaa montaa eri asiaa ja minä voisin kuvitella sen olevan ainakin joissakin tapauksissa soviteltava ja anteeksi annettava asia, jos on kyse muuten mukavasta ihmisestä. Itsemurhalla kiristäminen on toki ikävää, vaikka se on eri asia kuin rehellinen tunteista kertominen ja jotkut voivat mennä niin sekaisin, että sitten ihan oikeasti tappavatkin itsensä. Mielestäni se ei välttämättä tee heistä ei-kilttejä ihmisiä, vaan enemmänkin elämänhallinnan täysin menettäneitä ja silloin itse parisuhteen aikanahan tämä henkilö oli kuitenkin ilmeisesti täydellisen kiltti? Eli mikä johti siihen, että hän omasta mielestään joutui uhkailemaan itsemurhalla?
Sukupuolitaudin tartuttaminen on sitten jo selvästi väärin.
-Mies 29v + 1v-
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 23:40"]
Takana 3 surkeaa seurustelusuhdetta, joista jokaisessa luulin seurustelevani maailman kilteimmän miehen kanssa. Inhoan "pahoja poikia" ja siksi ihastun vain kilteiksi luulemiini miehiin. Yksi kiristeli tappavansa itsensä jos jätän, yksi käytti nukkuessani hyväkseen ja yksi petti ja tartutti sukupuolitaudin ja häipyi mitään puhumatta. Nyt olen tavannut miehen johon olen ihastunut, kohtelee minua hyvin ja on hauska ja kaikin puolin ihana. Olemme tapailleet satunnaisesti. Heti jos mies viittaa olevansa seksuaalisesti kiinnostunut minusta tai kehuu ulkonäköäni, iskee heti jarrut minulla pohjaan. Samoin jokaisen viestin laitettuani olen varma ettei mies enää vastaa. Olemme tapailleet vasta niin vähän aikaa että olisi aikaista ottaa esille aihe "mitä sinä tästä tapailusta haluat". Tekisi kokoajan mieli pilata juttu jollain ja antaa olla. Kaipaan rakkautta todella paljon mutta en uskalla enää rakastua koska pelkään niin paljon että minuun sattuu. Kokoajan mietin ettei kukaan voi minusta haluta muuta kuin seksiä. Lisäksi tuntuu että takerrun heti liikaa tapailun alussa, koska pelkään että mies löytää jonkun paremman. Asiaa mutkistaa se että minulla on lapsi. Pelkään että jos saan näpeilleni niin se vaikuttaa myös lapseen. En haluaisi että lapseni näkee minua allapäin. Lapsi siis 4 vuotta. Itse olen 28. Kertokaa mitä teen?? Kuinka pääsen tästä pelosta eroon? Nytkin itkettää koska kokoajan kuvittelen että ihastus on jossain paneskelemassa ties ketä. Ja vapaahan hän siihen on, vaikka pahalta tuntuu..
[/quote]Sori, repesin täysin spontaaniin hysteeriseen naurukohtaukseen tässä kohtaa.
T: mies