Miten teillä eroaa pyhä arjesta? Vai teettekö mitään eroa muuten kuin suurien juhlapyhien osalta? Tai edes niiltä?
.
Kommentit (39)
hyvällä omalla tunnolla, kun saa hitusen pitempään nukkua lauantaina. Tosi väsyneitä ollaan viikonloppuisin.
Meilläkin muuten on " ruokasali" (kaikissa uudemmissa ok-taloissa se melkein on) ja sunnuntaisin panostetaan enemmän ruokaan ja kirkossa käynnin ja vieraiden takia pukeudutaankin paremmin, mutta olemme kyllä ihan tavallinen kolmetoista tusinassa perhe, emmekä millään tavalla " parempia."
Varsinaiseen aiheeseenhan tuossa jo tulikin vastattua eli käymme kirkossa, syömme paremmin ja käymme kylässä tai kutsumme vieraita.
Vierailija:
Taisi olla Fletchin viestin tarkoitus vain mainostaa että heillä on ruokasali, kotona sunnuntaisin hienommat ruoat ja vaatteet eli sama kaava jatkuu, Fletch jatkuvasti viesteissään tuo esille sitä kuinka heillä on tavallista " parempi" perhe.
änkin lounas ulkona, mutta illalla juodaan viiniä ja syödään hyvin. Samoin sunnuntaina on ns. parempaa ruokaa ja ulkoillaan/kyläillään, jne.
Arkisin ruoka on usein keittoa, pastaa, wokkia, jotain äkkiä toisella kädellä hoidettua, viikonloppuisin mies kokkaa ja herkut on sen mukaiset.
kangasverhoiluilla tuoleilla, joten perheen kesken syödään yleensä ihan vaan keittiön pöydän ääressä! =)
Minä olen kotona lasten kanssa ja mies 5 vuorotyössä, joten on aika usein viikonloput töissä ja viikolla vastaavasti paljon vapaata.
että mentäisiin kaupungille, ulos syömään tms. Kotiäiti kun olen kaipaan vaihtelua. Mies taas on työviikosta väsynyt eikä jaksa kuin ehkä illalla herkkuja syödessä katsoa jonkun leffan
Ihana kun on siistiä ja viikonkin aloitan siivouksella kun on koko viikonloppu kaikki kotona.
Nyt tuli vielä tyttären pojat niin saa maanantaina todella siivota.
Myös parempaa ruokaa syömme vaikka aina meillä hyvää ruokaa on.
syödään aina paremmin kuin arkena, usein kokataan koko perhe. On alkuruoka, pääruoka ja jälkkäri. Joskus on juomana viiniä ja lapsilla limua. Myös pöytä katetaan hienommin, pukeudutaan kivasti. Ei siis hienosti, mutta ei mihinkään college-housuihin.
Usein ulkoillaan koko perheellä; käydään hiihtoretkellä tai mäenlaskussa, viime sunnuntaina oltiin luistelemassa. Joskus kyläillään tai meillä käy vieraita.
Eli eroaa lähinnä ruuan puolesta ja siinä että ollaan enemmän yhdessä.
Kyläillään, syödään hiukan paremmin ja yritetään mahdollisimman paljon olla perheenä yhdessä.
Meillä siis viikonloppu eroaa selvästi arjesta, mutta ero painottuu perjantai-iltaan ja lauantaihin. Molempina iltoina syödään parempi ateria ja avataan ehkä viinipullo. Saunotaan. Lauantaihin kuuluu kyllä välillä siivousta ja kaupassakäyntiä, mutta se on ihan nautinto kun tietää että on ihana ilta edessä.
Sunnuntain ainoa hyvä puoli on se, että voi nukkua pitkään. Siitä alkaa pikkuhiljaa ahdistus alkavaan viikkoon kasvamaan ja siinä viiden aikaan ei huvita enää mikään. Pestään pyykkiä, katsotaan vaatteet valmiiksi jne.
En voisi ajatellakaan kyläileväni tai kutsuvani ihmisiä kyläilemään sunnuntaisin muuta kuin pakon edessä.
En nyt tarkoita pyhää ainoastaan sen varsinaisessa uskonnollisessa merkityksessä vaan laajemmin. Erotetaanko teillä pyhät ja arki ja millä keinoin? Ja kuinka usein ja miten vietätte " pyhää" ja onko se viikonpäiviin sidottu?
Tuli tämä tässä mieleen, kun mies oli aamukahvia meille keittäessään pistänyt sekaan suklaakahvia, sitä kun meillä on tapana laittaa ainoastaan sunnuntaisin tai muusta syystä erityisenä päivänä. Nyt erityisyydeksi taisi riittää se, että on vapaapäivä koko perheellä, että mies ja pojat lähtivät päiväksi patikoimaan ja minä olen kotona sairaana. Mieheni työ vaatii välillä töissäoloa myös iltaisin, öisin tai viikonloppuisin, joten aina viikonloput tai edes sunnuntait eivät ole koko perheen yhteistä aikaa. Uskonnollisessa mielessä emme oikeastaan pyhiä juhlista, mitä nyt silloin tällöin menemme koko porukka sunnuntaiaamuna kirkkoon, mutta muuten itselle on tullut halu pitää pyhä ja arki erillään.
Ennen lapsia sunnuntai oli päivä siinä missä muutkin, opiskellessa jopa melkein samanlainen työpäivä kuin arkipäivätkin. Ja ennen sitä vuorotyötä tehdessä sunnuntai ei eronnut muista muuten kuin että töissä ollessa sai sunnuntailisät, jotka toki olivat kovin tervetulleet. Lasten kanssa sitä kuitenkin huomaa muuttuvansa poroporvarillisemmaksi ja paitsi sunnuntaiaamukahvi, päivää erottaa muista myös perinteinen sunnuntaipäivällinen, joka nykyisin toteutuu useammin kuin ei. Joskus toki mies on tosiaan töissä tai olemme kaikki harrastuksissa tai jotain muuta ja päivällinen saattaa jäädä väliin, vaihtua ulkonasyömiseksi tai siirtyä toiseen päivään, mutta tosiaan useammin kuin ei, istumme koko perhe sunnuntai-iltana tavallista siistimmissä vaatteissa keittiön sijasta ruokasaliin (no sali ja sali, saliksi sitä kiinteistövälittäjä tätä meille myydessä väitti) syömään kunnon päivällistä alkukeittoineen ja jälkiruokineen. Usein mukaan on vielä pyydetty läheisiä ystäviä. Myös aamupala on sunnuntaisin yleensä selvästi parempi kuin arkena ja se taas saatetaan syödä myös olohuoneessa. En oikeastaan itsekään tiedä, miksi näin on tullut tavaksi ja miksi juuri lasten tulon jälkeen, mutta toisaalta kyllä olen sitä mieltä, että lapsille on ihan vain hyväksi oppia erottamaan arki ja pyhä ja oppia, että kotonakin on erilaisia tilanteita ja niissä toimitaan, pukeudutaan jne. eri tavalla.
mies paljon viikonloppuisin töissä,
joten siinähän ne pyhät menee kuten muutkin päivät!!
joskus vapaapäivänä (ei su) voidaan nauttia hienompi ateria tms,
kun kaikki kotosalla...
Muuten tehdään ihan samoja juttuja kuin arkena, lauantaina ja miehen vapaapäivinä (arkena). Tosin meidän arki on monen mielestä kyllä juhlaa tai pyhää (esim se usean perheen anoppilassa syömä päivällinen on meillä usein arkenakin).
Ei olla uskonnollisia.
Sunnuntaisin on kyllä aamuisin sellainen traditio, että mies ´hoitaa´ aamun lapsia, tuo mulle aamupalan sänkyyn ja Hesarin, josta innokkaana luen syntyneet palstaa ja muutenkin koko paksun nivaskan asuntoilmoituksista kaikkeen mahdolliseen tekstinpätkään.
Kirkossakin saatetaan käydä ja ainakin ruoka on parempaa kuin arkena.
ja iltapäivällä syödään " sukupäivällinen" minun sisarusteni ja äitini kanssa.
Yritän kyllä että viikonloppuna olisi jotain parempaa ruokaa, mutta usein se on sitten lauantaina ja sunnuntaina syödään vaikka pinaattisoppaa.
Kohta alkaa pikkujoulusesonki ja olen vääjäämättä kaikki pe ja la yöt töissä, miehelläkin alkaa vuorolistassa kausi jossa on 12 viikonloppua " kiinni" . Me pidetään sitten sitä " pyhää" viikolla kun sattuu olemaan yhtäaikaa vapaata. Jos sattuu.
Rakastan kyllä viikonloppuja, saa nukkua pitkään ja valvoa pitkään, aikaa on tuhlattavaksi asti