Ylipainoiset ihmiset ja normaali elämä

Toisen ketjun innoittamana, jossa arveltiin, ettei sairaan ylipainoiset jaksa kävellä, avaan uuden ketjun.

Muutama vuosi sitten kirjoitin tänne lääkärikäynnistäni. BMI:ni on 50 ja lääkärin mielestä se haittasi normaalia elämää. Minulle särähti tuo korvaan, koska mielestäni elin/elän täysin normaalia elämää. Täällä ensimmäinen kommentti oli "jos BMI on 50, ei elämässä ole mitään normaalia". Sitten alettin luetella normaaliin elämään kuuluvia asioita, joita olivat mm. pillun tutkiminen ilman peiliä ja kärrynpyörien heittäminen. Jännä juttu oli se, ettei  kukaan maininnut normaaliin elämään kuuluvaksi työssä käymistä. No ei kai siinä paljon työteko muistu mieleen, jos päivät kuluvat rattoisasti kärrynpyöriä heittäen ja pillua tutkien.

Minun elämääni kuuluu työssäkäynti, monenlainen järjestötoiminta, lasten koulunkäynnin tukeminen. Mikä tässä on epänormaalia? Olen viimeksi ollut sairauslomalla 11/2009 yhden päivän flunssan vuoksi. Varmaan olisin ollut senkin päivän töissä, jos olisin normaalipainoinen. Jaksan kävellä kilometrien matkoja. Nopeuteni ei välttämättä ole huippua, mutta minulla on normaalipainoinen kaveri, joka valittaa minun kävelevän liian nopeasti.

Tuttavapiirissäni ei ole yhtään normaalipainoista, joka osaisi heittää kärrynpyöriä. Lieneekö se sitten kuitenkaan kovin normaali taito?