Lempioopperasi?

Wagnerit uppoaa kyllä. Samoin Verdi, en osaa yhtä tiettyä nimetä ylitse muiden. Mozart iloiseen iltaan, hyviä hetkiä on ollut senkin parissa. Nyt on pieniä lapsia niin harvoin tulee käytyä.

T. Palstapersu (piti vielä lisätä kun kaikki on nykyisin niin politisoitunutta)

Tosca

Tosca, Turandot, Taikahuilu, Don Giovanni...

Robin hood

Olen käynyt ihan liian vähän oopperassa, mutta nyt yritän pikkuhiljaa sivistää itseäni. Odotan innolla kohta kohta kansallisoopperaan tulevaa Oopperan kummitusta. Rakastan kyseisen oopperan elokuvaversiotakin.

Verdiltä kävin joskus katsomassa jonkun oopperan, mutta se ei ihastuttanut.

Tchaikovsky Eugene Onegin. Kun näin sen, se oli jotenkin taianomainen, lavastuksiltaan ja kokonaisuudeltaan. Kosketti todella syvästi, vaikka olen paljon nähnyt oopperoita. En sano että olisi musiikillisesti yli muiden, mutta se tunnelma ja kokonaiselämys teki siitä minulle unohtumattoman.

Nämä kaksi ovat syvimmin kolahtaneet:

Puccinin La Boheme ja Aulis Sallisen Punainen viiva

La Traviata, Aida, Tannhäuser. 

Olin niin iloinen, kun tajusin että tänä syksynä meillä on lapset, jotka voi ottaa molemmat oopperaan mukaan. (Tosin baleteilla aloitetaan). 

Verbin ooppera Aita

Aidasta pidän - ehkä siksi että näin sen Veronassa. Upea tunnelma vanhassa arenassa pimeässä ja lämpimässä kesäillassa oli huikea kokemus.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 23:54"]Olen käynyt ihan liian vähän oopperassa, mutta nyt yritän pikkuhiljaa sivistää itseäni. Odotan innolla kohta kohta kansallisoopperaan tulevaa Oopperan kummitusta. Rakastan kyseisen oopperan elokuvaversiotakin.

Verdiltä kävin joskus katsomassa jonkun oopperan, mutta se ei ihastuttanut.
[/quote]

Oopperan kummitus on musiikaali joka kertoo oopperasta, ei ooppera.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 00:05"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 23:54"]Olen käynyt ihan liian vähän oopperassa, mutta nyt yritän pikkuhiljaa sivistää itseäni. Odotan innolla kohta kohta kansallisoopperaan tulevaa Oopperan kummitusta. Rakastan kyseisen oopperan elokuvaversiotakin. Verdiltä kävin joskus katsomassa jonkun oopperan, mutta se ei ihastuttanut. [/quote] Oopperan kummitus on musiikaali joka kertoo oopperasta, ei ooppera.

[/quote]

Siitä on myös oopperasovitus. Lontoon sovitus on yleisin, mutta Helsingissä kansallisoopperassa alkaa kohta pyörimään joku ihan oma uusi sovitus.

Nainen vailla varjoa ja Taikahuilu. Ensimmäinen kolahti todella syvältä henkilökohtaisista syistä ja jälkimmäinen nyt vaan on mestariteos -viihdyttävä sellainen. Molemmat olen nähnyt monta kertaa.

Wagner, esimerkiksi klassikko alkusoitto Lentävästä hollantilaisesta. Se tietty ylväys ja mahtipontisuus vetoaa, myönnettävä on.

Tosca

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 00:28"]Wagner, esimerkiksi klassikko alkusoitto Lentävästä hollantilaisesta. Se tietty ylväys ja mahtipontisuus vetoaa, myönnettävä on.
[/quote]
Itse olin tulossa vastaamaan Wagner ja Reininkullan alkusoitto :)

Mulle on jäänyt mieleen sellainen lyhytooppera telkkarissa, missä mies ja nais lauloivat jotain sellaista kuin are we really going to split over toothpaste? Se oli mahtava. Hah, löytyi, sen nimi oli tosiaan Toothpaste.

Taikahuilu, Aida ja Tosca, kaikki ikisuosikkeja <3 Boris Godunov vaikuttava, mutta raskas kuten Wagneritkin.

La Traviata, tänä kesänä oopperajuhlilla nousi uudeksi suosikiksi!

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 00:04"]

Aidasta pidän - ehkä siksi että näin sen Veronassa. Upea tunnelma vanhassa arenassa pimeässä ja lämpimässä kesäillassa oli huikea kokemus.

[/quote]

Hei, mä näin siellä Nabuccon. Ei unohdu ikinä!