Mies kotiutui baarista, nukkuu nyt terassilla

Avauksen kellonajan mukaan ap:n mies oli ehtinyt juoda itsensä tajuttomaan tilaan jo n. klo 22 mennessä. Aloin heti miettiä, että mihin aikaan oli aloittanut, kuinka paljon juonut, missä ajassa ja jos mies tulee  nopeasti noin humalaan on alkoholismi jo pitkälle edennyt.

Mun mielestä ap toimi ihan oikein ja järkevästi. Humalaista on turha ruveta potkimaan, hänelle on turha puhua tai rähjätä. Lisäksi, jos halua todella selvittaa juopon miehen kanssa juoppouden haittoja parisuhteelle, kannattaa  odottaa että krapulakin on hellittänyt. Ei se ole paapomista, vaan aikuisuutta. Jos haluaa vain riidellä ja sen jälkeen jatkaa kuin ennenkin, voi tietysti rähjätä ja kostaa mielin määrin, mutta se on lapsellista. 

Eniten ihmettelen tuota korttien kuolletusta. En todellakaan olisi tehty niin, en ole mieheni äiti.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 05:44"]

Eniten ihmettelen tuota korttien kuolletusta. En todellakaan olisi tehty niin, en ole mieheni äiti.

[/quote]

Sillä on kouluttava vaikutus.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 05:43"]

Avauksen kellonajan mukaan ap:n mies oli ehtinyt juoda itsensä tajuttomaan tilaan jo n. klo 22 mennessä. Aloin heti miettiä, että mihin aikaan oli aloittanut, kuinka paljon juonut, missä ajassa ja jos mies tulee  nopeasti noin humalaan on alkoholismi jo pitkälle edennyt.

Mun mielestä ap toimi ihan oikein ja järkevästi. Humalaista on turha ruveta potkimaan, hänelle on turha puhua tai rähjätä. Lisäksi, jos halua todella selvittaa juopon miehen kanssa juoppouden haittoja parisuhteelle, kannattaa  odottaa että krapulakin on hellittänyt. Ei se ole paapomista, vaan aikuisuutta. Jos haluaa vain riidellä ja sen jälkeen jatkaa kuin ennenkin, voi tietysti rähjätä ja kostaa mielin määrin, mutta se on lapsellista. 

[/quote]

Ohis, mutta mites tää ny menee. On alkoholisti, jos humaltuu nopeasti ja/vai on alkoholisti, jos on korkea sietokyky ja isotkaan määrät ei tunnu missään? Vai käyttää alkoholia ihan miten vain (no, sisäisesti)  tai puhuu siitä = alkoholisti? Saa täsmentää.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 05:44"]

Eniten ihmettelen tuota korttien kuolletusta. En todellakaan olisi tehty niin, en ole mieheni äiti.

[/quote]

Ap mainitsi heillä olevan yhteisen tilin. Ehkä miehen korttimaksut veloitetaan tältä tililt ja pahimmillaan, jos joku urkki tunnusluvut ja salasanat, tyhjentämään koko tilin. Itse kyllä vastaavassa tolanteessa toimisin ap:n tavalla.

Onko imatralla?
kaveri oli keväällä sammunut oven eteen ja muija myöhästyi töistä kun ei saanut ovea auki.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 06:04"]

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 05:43"]

Avauksen kellonajan mukaan ap:n mies oli ehtinyt juoda itsensä tajuttomaan tilaan jo n. klo 22 mennessä. Aloin heti miettiä, että mihin aikaan oli aloittanut, kuinka paljon juonut, missä ajassa ja jos mies tulee  nopeasti noin humalaan on alkoholismi jo pitkälle edennyt.

Mun mielestä ap toimi ihan oikein ja järkevästi. Humalaista on turha ruveta potkimaan, hänelle on turha puhua tai rähjätä. Lisäksi, jos halua todella selvittaa juopon miehen kanssa juoppouden haittoja parisuhteelle, kannattaa  odottaa että krapulakin on hellittänyt. Ei se ole paapomista, vaan aikuisuutta. Jos haluaa vain riidellä ja sen jälkeen jatkaa kuin ennenkin, voi tietysti rähjätä ja kostaa mielin määrin, mutta se on lapsellista. 

[/quote]

Ohis, mutta mites tää ny menee. On alkoholisti, jos humaltuu nopeasti ja/vai on alkoholisti, jos on korkea sietokyky ja isotkaan määrät ei tunnu missään? Vai käyttää alkoholia ihan miten vain (no, sisäisesti)  tai puhuu siitä = alkoholisti? Saa täsmentää.

[/quote]

Yritän täsmentää. :)

Juoppo exäni saattoi vetää vaikka kuinka paljon viinaa ja pysyi henkevänä, hauskana, kivana. Sitten hän otti yhden keskikaljapullon tai yhden snapsin ja se romahdutti hänet sönkkääväksi apinaksi (anteeksi, apinat!). Silloin hän oli tavoitteessaan. Hän joi mekaanisesti ja humalahakuisesti, ei pitääkseen hauskaa ystävien kanssa. Me muut olimme vain rekvisiittaa hänen juomiselleen. 

Silloin hän oli nuori mies ja fysiikka kesti, nykyään, viisikymppisenä, hänellä kuulemma on lukuisia alkoholiperäisiä sairauksia (emme ole enää yhteydessä, mutta yhteisiä kavereita on). 

En suhtaudu juomiseen mitenkään nirppanokkaisesti, juonhan itsekin. Alkoholi on yksi elämän pienistä kivoista lisistä.  

Korkea sietokyky on vaaratekijä. Iän karttuessa sietokyky usein heikkenee, mutta juomatavat pysyvät samoina ja juomisesta tulee alkoholistista tai se paljastuu sellaiseksi. Alkaa ottaa krapularyyppyjä, jotta selviäisi ja sitten se viina jo hallitseekin elämää. On vaikka päivällä juomatta, mutta ajattelee koko ajan iltaa, jolloin "saa" juoda. Tai on viikon juomatta, keskittyy vain viikonlopun miettimiseen ja siihen kun saa vetää ne viikonloppulärvit. 

Ap:n miehellä ei ole korkeaa sietokykyä jos hän jo iltakymmeneltä on niin humalassa, ettei saa ovea auki ja sammuu terassille. Ellei hän sitten ole tissutellut ensin aamusta iltapäivään ja vasta sitten aloittanut juomisen tosissaan. Ja unohtanut syödä välillä. 

Mun käsityksen mukaan se, että tulee hyvin nopeasti kaatokänniin kertoo joko siitä, että on tottumaton alkoholiin (mistä ei ap:n miehen tapauksessa ole kyse) tai että juo liikaa. Etanoli on kuitenkin myrkky. On aika ravisuttavaa jos näkee magneettikuvan alkoholistin aivoista: valkoisia, "kuolleita" lämpäreitä eri puolilla aivoja. 

Alkoholismi, niinkuin muutkin riippuvuudet, on monimutkainen juttu. Mulla on siitä vain kokemusta, joitakin tutkimuksia luin kun seurustelin tuon yllämainitun juopon kanssa. Riippuvuudet vaikuttavat laajasti ympäristöön, aiheuttavat häpeää, raivoa, ylimielisyyttä, rahavaikeuksia, noloutta, valehtelua, eroja, surua, väkivaltaa. Ja sammumisia terasseille, kakkaamista ja pissaamista housuun ja kaikenlaista muutakin tuskastuttavaa. 

33

Tässä alkoholistin näkökulma asiaan, Juha Vuorisen kirjoitus ylen sivuilla:

Mietin moneen kertaan lähdenkö omalla juoppohullun maineellani kirjoittamaan alkoholismista ja sen vaikutuksesta läheisiin, sillä moni kuvittelee, että olen seurannut lajia vain yhdeltä kanavalta. Totuuden nimissä olen nähnyt järjetöntä juomista sekä kirkkain lapsen että omin kirkkaiden samentamin silmin. Se ei muuten ole mikään tavaton yhtälö, ettei se omenaviinipullo kauas puusta putoa.

Mieleeni on jäänyt tatuoituna jo edesmenneen tätini sanat, kun ollessani vielä pikkupoika kävelin hänen kanssaan heinäpellolta ja hän vakavoitui: ”Älä sitten Juha koskaan ala sen viinan kanssa kaveerata.” Isäni kuolemasta oli kulunut tuolloin vain muutama vuosi ja lapsen mielessänikin oli kytenyt aavistus, että isäni kuolemaan liittyi välillisesti alkoholi, vaikka itse kuolema tapaturmainen olikin.

Äitini ehti elää leskenä lähes neljäkymmentä vuotta, ja koko tuon ajan uteluyritykseni isäni alkoholismista aiheutti hänessä samanlaisen räjähdyksen kuin joku olisi unohtanut pontikkapannun tulelle. Vakioärähdys kuului: ”Mitä siitäkin olisi seurannut, jos olisin jättänyt sairaan miehen?” Nyt kun olen itse jo vuosia lipittänyt arkea ilman alkoholia, olen alkanut paremmin ymmärtää äitini älähdysten rosoisia reunoja. Uskoakseni häntä oli joko hoputettu pelastamaan itsensä ja pienet lapsensa jättämällä raivoisasti juova miehensä tai hän oli sitä itse miettinyt. Kirjailijan näkökulmasta tarkasteltuna miestään hoivaavasta äidistäni saisi kirjoitettua kirjastollisen verran Harlekiini-tyyppistä nyyhkyproosaa, mutta sekä alkoholistin läheisenä että omassa elämässäni viinapirun kanssa sekoilleena olen vahvasti sitä mieltä, että äitini teki miehelleen karhuemomaisen palveluksen. Hänen olisi pitänyt antaa isälleni ja perheellemme mahdollisuus jättämällä hänet oman onnensa nojaan painon ollessa sanalla onni. Se oli nimittäin aikanaan suurin motiivi itselleni tipauttaa alkoholi elämästäni. Halusin onnellisen elämän, ja siihen ei minun tapauksessani sopinut viina, kuten ei moni muukaan entisistä elämäni kulmakiviksi luulemistani kivistä kengässä.

Olen seurannut läheltä myös sellaisia juoppoja ihmiskohtaloita, joille perhe on ymmärtänyt kääntää selkänsä. En yritäkään kieltää, etteikö osalla alkoholisteista ollut lopulta selkärankaa vain oikaistavaksi se entistä rajummin juomalla arkun pohjalle. Minua voi syyttää sydämettömäksi mulkuksi kun sanon, että hyvä niin. Jos oma perhe ei mene pullon edelle, miksi panna paha kiertämään sellaisten ihmisten elämässä, joilla ei ole siihen osaa eikä arpaa. Paitsi niissä perheissä, joissa asia salataan ja pidetään kulisseja pystyssä niin pitkään, että lopulta niiden mukana kippaa koko perhe.

Tiedän olevani monelle alkoholistille tai sellaisen läheiselle julma keskustelukumppani, koska minulla ei ole tarjota kuin yhtä lääkettä. Anna juovan juoda elämänsä sellaiseen kuntoon kuin hän itse haluaa, mutta älä anna hänen liuottaa omaa elämääsi juomiseensa. Minulla on nimittäin molemmista kokemusta. Äitini mahdollisti isäni juomisen kotona, ja sen seurauksena hän oli tuhkausta vaille valmis jo 41-vuotiaana. Oma vaimoni sen sijaan käänsi selkänsä juomiselleni ollessani 40-vuotias. Se pelasti minut, se pelasti avioliittomme, ja se pelasti perheeni. Kummassakin tapauksessa nainen antoi miehelleen taatusti kaiken rakkautensa, mutta vain toinen näistä minulle rakkaista naisista ymmärsi kuunnella myös sydäntään, ja toimia sen mukaan.

Juha Vuorinen

Huomenta! Kuulostaa niin tutulta EX-MIEHENI meiningiltä. Ihanaa että ei tarvitse enää alkoholistia paapoa. Jos päädyt eroon valmistele kaikki äärimmilleen sekä henkisesti että taloudellisesti ennen kuin toimit. Miehesi on tottunut käyttämään hyväkseen äidillisiä emon vaistojasi. Mietipä minkälainen herätys olisi ollut miehellesi nousta aamulla terassilta ja kömpiä sisään kun sinä oletkin pakannut kimpsusi, lapsesi ja kampsusi ja lähtenyt pikku lomaselle viikonlopuksi ja palaat vasta sunnuntai-iltana - tai et lainkaan. Jollain tavalla varmasti haluat viestittää puolisollesi että tässä on nyt tosi kyseessä. Viimeinen mahdollisuus muuttaa elämäntyyliä tai sitten sinä haluat eron ja uuden paremman arjen ja elämän.

Jos valmistelet ja säästät rahaa tulevaan muutaman kuukauden, voit olla valmis muuttamaan jo esim vuoden alussa. Suunnittelu on tärkeää jotta kaikki sujuu nice& smoothly!!!

Lopettakaa höösäsys ja hankkikaa omat pankkitilinne. mitä te miehen tileistä olette huolissanne tai kännyköistä.  Jos paskantaa, yrjöää tai kusee huosuihinsa, huolehtikoon paremmassa kunnossa sotkut pois. Juuri kuvailemillanne toiminnoilla ylläpidätte kuviota, jossa mies ei ota vastuuta teoistaan, vaan saa käyttäytyä kuin pieni lapsi. Todellisuudessa en katsoisi kuin yhden kerran tuollaista örvellystä. Mieluummin eläisin yksin kuin viinamiehen kanssa.

Onkohan itsellänikin syytä huoleen? Seurustelen miehen kanssa, jolle ilmeisesti alkoholi on tärkeä osa elämää tai ainakin muuttumassa siksi. Kaveriporukkansa on kaljaan menevää ja juhlat ovat alkoholipainoitteisia. Olihan minustakin alussa mukava käydä ravintoloissa syömässä ja juoda viiniä ruuan kanssa tai ottaa lonkero saunan jälkeen. Tuskin on yhtään viikonloppua neljän vuoden aikana ollut ilman alkoholia. Ainakin muutama kalja menee viikonlopussa. Jos avaa kotona ruualle viinin, otan lasillisen, mies juo loppupullon yksin. Jos käymme baarissa yksillä kaljoilla, kuuluu miehelle siihen 2-3 kaljaa ja ainakin yksi terävä. Mies ei ole koskaan kuskina, ei kuulema ole kivaa. Omissa sukujuhlissa on alkanut hävettää miehen juominen, sillä muut ottavat korkeintaan lasillisen, mies vetää moninkertaisesti. Onko alkoholisoitumassa? Ei tappele tai räyhää, mutta on ylipirteä ja hallitsee keskusteluja. Kun kotiudutaan, ottaa vielä juomista lisää. Mitä teen tuon kanssa???

Anna juovan juoda elämänsä sellaiseen kuntoon kuin hän itse haluaa, mutta älä anna hänen liuottaa omaa elämääsi juomiseensa.

Tässä lauseessa on totuus. Kiitos sinulle, joka laitoit tuon kirjoituksen. sain vahvistusta elämääni.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 03:19"]

Oon onnellinen kun mies nukkuu nyt rauhassa selvinpäin. On ollut kuitenkin niitäkin kertoja kun yrjöö sohvalle, autoon yms. Vituttavaa.

[/quote]

Anteeks mutta mä en rakastais ainuttakaan miestä niin paljon että tuollaista ördäilyä katsoisin. En myöskään jäisi mahdollistamaan sitä juomista huolehtimalla miehestä. Alkoholistit eivät ole parisuhdekelpoisia.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 06:25"]

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 05:44"]

Eniten ihmettelen tuota korttien kuolletusta. En todellakaan olisi tehty niin, en ole mieheni äiti.

[/quote]

Mä en päästäisi juomaan taipuvaista miestä baariin kera kortin jonka maksut menevät yhteiseltä tililtä. Juomaan taipuvaisen miehen kanssa ei kannata edes olla yhteistä tiliä, silleen minimoi vahingot.Ap, tili omiin nimiin välittömästi.

Ap mainitsi heillä olevan yhteisen tilin. Ehkä miehen korttimaksut veloitetaan tältä tililt ja pahimmillaan, jos joku urkki tunnusluvut ja salasanat, tyhjentämään koko tilin. Itse kyllä vastaavassa tolanteessa toimisin ap:n tavalla.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 07:56"]

Onkohan itsellänikin syytä huoleen? Seurustelen miehen kanssa, jolle ilmeisesti alkoholi on tärkeä osa elämää tai ainakin muuttumassa siksi. Kaveriporukkansa on kaljaan menevää ja juhlat ovat alkoholipainoitteisia. Olihan minustakin alussa mukava käydä ravintoloissa syömässä ja juoda viiniä ruuan kanssa tai ottaa lonkero saunan jälkeen. Tuskin on yhtään viikonloppua neljän vuoden aikana ollut ilman alkoholia. Ainakin muutama kalja menee viikonlopussa. Jos avaa kotona ruualle viinin, otan lasillisen, mies juo loppupullon yksin. Jos käymme baarissa yksillä kaljoilla, kuuluu miehelle siihen 2-3 kaljaa ja ainakin yksi terävä. Mies ei ole koskaan kuskina, ei kuulema ole kivaa. Omissa sukujuhlissa on alkanut hävettää miehen juominen, sillä muut ottavat korkeintaan lasillisen, mies vetää moninkertaisesti. Onko alkoholisoitumassa? Ei tappele tai räyhää, mutta on ylipirteä ja hallitsee keskusteluja. Kun kotiudutaan, ottaa vielä juomista lisää. Mitä teen tuon kanssa???

[/quote]

Jatka matkaa jotta löydät paremman kumppanin, jota ei tarvitse sukujuhlissa hävetä. Varo läheisriippuvuutta.

Älä tee mitään. Miksi sun pitäs aikusesta huolehtia, hoitakoon itsensä kuntoon ja omat sotkunsa. Jos kännää tuohon kuntoon niin ite vastuussa

Sukulaiseni pilasi alkoholilla aivonsa, hän joutui suljetulle dementiaisastolle jo 60-vuotiaana. Voi vaan kuvitella millaista elämä oli kunnan kotihoidon tuella ennen sitäkin. Miksi kukaan haluaa elää sellaisen tyypin kanssa, en ymmärrä.

Hyvin olet toiminut ja tehnyt kaiken mitä voit tuossa tilanteessa.

Seuraa kuitenkin tilannetta ettei tukehdu esimerkiksi oksennukseen jos alkaa voida pahoin noin tiedottomassa tilassa. Kylkiasento ilmeisesti järkevin.

Kyllä sisätiloihin pitää hänet saada koska on tuossa kunnossa ja siksikin ettei palellu.

Ambulanssin voi kyllä soittaa jos esimerkiksi vatsahuuhtelu alkoholimyrkytyksestä johtuen on aiheellinen.

Voitko pliis kertoa miehellesi, et se on hieno mies :D