Olen 20+v seurannut läheltä sote-alan palkka ym keskustelua, lakon uhkia jne ja voin vain todeta, että

Minusta voitaisiin tutkia hoitajien omaisuus ja passien leimat. Meidän kaupungissa kuuluvat rikkaimpiin.

Jos tulee sota niin vakuutus ei korvaa asuntoa, mutta velka jää.

Olen nykyään hoitaja mutta olin aiemmin esim. vakuutusyhtiöissä ja vastaavissa töissä. Hoitoalalla on paljon paremmat palkat ja helpommat työt (henkisesti). En itke palkkatasoani jostain kumman syystä.

Näin on. T. alalla 22 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Olen nykyään hoitaja mutta olin aiemmin esim. vakuutusyhtiöissä ja vastaavissa töissä. Hoitoalalla on paljon paremmat palkat ja helpommat työt (henkisesti). En itke palkkatasoani jostain kumman syystä.

Mihin perustat palkkataso kommenttisi?

Mitäpä luulet, paljonko on vaikkapa vakatyössä bruttopalkka esim.20v työuran jälkeen? Sitä sitten vertaamaan muihin palkkoihin saman työssäoloajan jälkeen. Ja siitä palkasta pois verojen lisäksi kaikki muut kulut, kuten terveys-ja vaatehankinnat (goretexit, nastakengät, talvi/syksyvermeet)jne. Terveys siksi, että esim.täi-ja kihomatolääkitykset aika kalliita ja koskevat aina koko työntekijän perhettä.

Ja ei puhettakaan mistään palkankorotustoivekeslusteluista.

Olen valmistunut 90-luvulla hoitajaksi. Työvoimapulasta on puhuttu vuosikymmeniä, mutta nyt vasta se oikeasti uhkaa.

Palkkataso on aina ollut surkea, eikä se miksikään muutu, naisvaltaisella alalla. Sulla on vastuu ihmishengestä, eikä mistään paperipinosta toimistossa, joten kannattaa aloittaa se lakko ja katsoa, miten homma muuttuu.

Aika moni alalla pitkään ja lyhyemmänkin ajan on saman asian todennut ja päättänyt äänestää jaloillaan. Nykyinen hoitajapula johtuu osittain siitä, osittain suurien ikäluokkien työtä poistumisesta, joidenka tilalle ei ole ollut tarpeeksi tulijoita.

Olen ollut äärimmäisen iloinen siitä, että henki on kuitenkin nyt se, että asioita on lähdetty viemään tiukemmin eteenpäin, eikä enää lipsuta oikeuksien hakemisesta, kuten aiemmin tehtiin. Aiempina vuosikymmeninä olleet työtaistelut on olleet tähän verrattuna aika näennäisiä ja äkkiä on palattu ruotuun, kun hoitajille on "ärähdetty". Olen ollut iloinen myös uusista hoitajasukupolvista, jotka todellakin pitävät kiinni oikeuksistaan, eivätkä tarpeettomasti jousta loputtomiin. Heidän alalle tulonsa on tervehdyttänyt  hoitoalan epäterveitä vaatimuksia ja johtamista, enää ei aleta kyselemättä ihan mihin vaan ja huonon esimiestyön jatkuessa nuoremmat hoitajat siirtyvät kyselemättä seuraaviin työpisteisiin. Heistä olisi myös syytä vanhempien hoitajasukupolvien ottaa myös vähän mallia, koska edelleen osittain huonot työolot, muuttumattomat huonot käytännöt ja hoitoalan epäterveet toimintatavat johtuvat myös osittain siitä, että joustetaan aivan tarpeettomasti työnantajaa ja esimiestä kohtaan. Kun jokainen toimisi linjassa tehden vain omat merkityt vuoronsa, lopettaen ne työvuorolistassa ilmoitettuna aikana, eivät tekisi ylimääräisiä/tuplavuoroja, eivät vastailisi vapaa-ajallaan työnantajan puheluihin jne. ihan ilman pakotteita vaan kuten sen pitäisin olla niin jo se toisi esiin hoitoalan rehelliset ongelmata Esim. sen, että jos nykyresursseilla tehdään se, mikä kuuluukin eli omat listaan merkityt vuorot minuutilleen ja sen pitäisi riittää, jos työvoima on resurssoitu oikein, eikä yhtään enempää, koska työntekijä ei ole muuhun velvoitettu ja se ei riitä ja työyksikkö on siitä huolimatta pulassa toistuvasti, niin silloin ongelma ei ole työntekijän vaan aliresurssoidun työn, epäterveen työnteon mallin, josta työnantaja on vastuussa. 

Itse valitsin reilu 20 vuoden jälkeen siirtyä sairaalamaailmasta pois. Olin monen eri erikoisalan osastolla sairaanhoitajan työssä, tein työn ohella innokkaasti kehittämistyötä esim. hoitopolkujen sujuvoittamisen osalta, tein osittain myös hallinnollisia tehtäviä kaiken muun työn ohella saamatta ikään mistään erikoistyöstä yhtään lisää palkkaa. Noihin ei myöskään resurssoitu koskaan aikaa vaan tein sen todellakin perustyön ohella. Tykkäsin hoito- ja potilastyöstä, mutta väsyin. Kolmivuorotyö, sen huono organisointi, josta johtuen myös palautuminen heikkeni entisestään, palkka, joka ei vastannut erikoissairaanhoidossa tehtyä pitkää työuraa ja sen tuomaa monialaista osaamista ja työnantajan loppumattomat vaatimukset, vähäiset joustot. Työ, joka määritti elämääsi ja johon sinulla oli hyvin vähän itse vaikutusvaltaa, työajat, jotka pitivät sinut kiinni ja resurssina kaikkina vuoden päivinä ja öinä tarvittaessa, jolloin olit pois perheesi ja läheistesi elämästä ja kirsikkana kakun päällä loma-ajat, joihin ei myöskään paljon vaikuttaa voinut.

Siirryin sh:n digitaalisiin palveluihin, jossa teen ma-pe säännöllistä työaikaa. Palkasta lähti lisät, mutta tilalle tuli elämän säännöllisyys, muun perheen kanssa vietettävä yhteinen aika, yhteiset viikonloppuvapaat ja elämä elettäväksi-elämänlaatu on tuon jälkeen parantunut x-potentiaalisesti! Niin isoa muutosta hoitoalalla tuskin enää työurani aikana ehtii tapahtua, että minua saisi millään keinolla palaamaan takaisin siihen oravanpyörään. Nostan hattua teille kaikille kollegoilleni, jotka annatte kaikkenne siellä juurityön parissa. Arvostukseni teitä kohtaan on mittaamaton ja ansaitsisitte kaiken sen hyvän, josta olemme jääneet paitsi kaikkina näinä työnteon vuosikymmeninä.

.

Siihen nähden hoitajat saavat ihan ihmeesti palkkaa jos ottaa huomioon, että tätä kitinää on kuultu ainakin koko minun aikuisikäni.