Onko se kiusatun oma vika, jos ei kestä enää ja mieli murtuu?

Sano teinille että muuttaa isällensä jos asuminen ei sun luona kelpaa. Ei kaikkea tarvitse sietää.

Teini on oppinut isänsä käytösmallin. Niin kuin edellä on sanottu niin käske muuttamaan isänsä luokse. Kerro, että et siedä tuollaista käytöstä enää ja menkööt isänsä luokse kaltaistensa seuraan. Teinillekin voi ladata samalla mitalla takaisin kun käytös on noin törkeää. Kuulostat liiankin kiltiltä ihmiseltä. Se, että asetat rajan teinin käytökselle on jo sitä rajojen opettelua ja itsekunnioituksen ottamista takaisin. Pystyt siihen ja olet sen arvoinen. Mielen murtuminen ei ole kenenkään oma vika. Sinua on kuormitettu liikaa etkä nyt enää kestä ja se on ok. Saat olla itsekäs. Ei ole sinun vastuullasi ja sinun vikasi, jos muut käyttäytyvät huonosti ja saavat sinut murtumaan. Se on täysin heidän vika, mutta sinulla on oikeus pistää takaisin ja ajatella ensin itseäsi.

Ensinnäkin, jos tuollaista huijaamista tapahtuisi pari kertaa niin alkaisin huutamaan vastaavasti alakerrasta, että mitä asiaa? Ja huutaisin samaan syssyyn että kun olet jo pari kertaa harjoittanut pränkkäystä niin tiedätkö että minä en sinun hätää voi ottaa enää vakavasti koska olet minua huijannut, eli nyt en enää tule, aiemmasta kokemuksesta johtuen. Ja jos kyse silti olisi jostain vesilasin tyyppisestä niin en toooodellakaan alkaisi palvelemaan vaan sanoisin että pikkulapsia, jotka ei itse osaa, autetaan, mutta isojen lapsien on osattava tällaisissa asioissa auttaa itseään. Ja miksikö, no siksi että kun joskus muuttaa kotoa ei ole aivan avuton ja se on vanhempien tehtävä opettaa ja ohjata lastaan että pärjää. Minä haluan että pärjäät ja siksi teen tai jätän asioita tekemättä koska ajattelen niiden olevan mielestäni oikein. Ja lopuksi vielä pitäisin puheen siitä kuinka epäkunnioittavaa tuollainen käytös on, miltä se itsestä tuntuu ja miten sinulla ei oikeutta sellaiseen käytökseen ole, minä en sitä hyväksy.

On

Kun yritän pitää puoliani, teini alkaa kiljumaan että "noni, taas olet vihainen sä oot aina vihainen juuri sen takia et kenenkään kanssa toimeen". Samaa isänsä aina hoki, että kumma juttu kun hän tulee kaikkien muiden kanssa toimeen paitsi minun. Että minun pitäisi hakea apua.ap

mielen murtumiselle ei ehkä voi mitään, mutta sitä ennen on ollut varmasti aikaa hakeutua terapiaan tai käydä puhumassa asiantuntijan kanssa, joten omalla vastuulla on se, että miten kauan aikoo itseään roikottaa löyhässä hirressä ja menneisyydessä.

Ap: on hienoa, että olet tiedostanut herkkyytesi ja että olet rehellinen sille miten herkästi loukkaanut ja mitkä asiat loukkaavat sinua. Nyt voit lähteä hakemaan itsellesi sellaista apua, että alat opetella kestämään sitä, että kaikki ihmiset eivät toimi eivätkö ajattele laillasi.

ELi lähdet opettelemaan miten itse vedät rajat ja miten sen kerrot muille.

Teinisi tuntuu käyttäytyvän kuten kuka tahansa normaali teini. Tietenkin hän juoksuttaa sinua, koska kertoo sillä, että kaipaa sinua. hän siis halusi, ett tulet näyttäytymään: kuin pieni taapero, joka välillä käy koskettamassa äitiään saadakseen tankattua tunnetta turvallisuudesta. teinisi mielessä asia ei tietenkään ole noin, vaan hän ajattelee vain trollailevansa äitiään tai jekuttavansa. kun miehesi toimii samoin, niin siinä on vain syynä se, että miehesi on kakara ja jämähtänyt teini-ikään. Sille ei voi enää mitään, voit onnitella itseäsi, että olet päässyt moisesta riippakivestä eroon.

Kun ensi kerralla teinisi huutelee sinulle kiirellistä asiaa, huuda takaisin "kerro mitä asiaa" (kuten tuolla yllä joku jo ehdotti). jos teini ei kerro, niin sano vaikka siihen "juu, minäkin rakastan sinua!"

Hae apua sekä omaan jaksamiseesi että vanhemmuuteen. Esim. väestöliitto, MLL ja kunnan sosiaalitoimi auttaa tällaisessa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

mielen murtumiselle ei ehkä voi mitään, mutta sitä ennen on ollut varmasti aikaa hakeutua terapiaan tai käydä puhumassa asiantuntijan kanssa, joten omalla vastuulla on se, että miten kauan aikoo itseään roikottaa löyhässä hirressä ja menneisyydessä.

Ap: on hienoa, että olet tiedostanut herkkyytesi ja että olet rehellinen sille miten herkästi loukkaanut ja mitkä asiat loukkaavat sinua. Nyt voit lähteä hakemaan itsellesi sellaista apua, että alat opetella kestämään sitä, että kaikki ihmiset eivät toimi eivätkö ajattele laillasi.

ELi lähdet opettelemaan miten itse vedät rajat ja miten sen kerrot muille.

Teinisi tuntuu käyttäytyvän kuten kuka tahansa normaali teini. Tietenkin hän juoksuttaa sinua, koska kertoo sillä, että kaipaa sinua. hän siis halusi, ett tulet näyttäytymään: kuin pieni taapero, joka välillä käy koskettamassa äitiään saadakseen tankattua tunnetta turvallisuudesta. teinisi mielessä asia ei tietenkään ole noin, vaan hän ajattelee vain trollailevansa äitiään tai jekuttavansa. kun miehesi toimii samoin, niin siinä on vain syynä se, että miehesi on kakara ja jämähtänyt teini-ikään. Sille ei voi enää mitään, voit onnitella itseäsi, että olet päässyt moisesta riippakivestä eroon.

Kun ensi kerralla teinisi huutelee sinulle kiirellistä asiaa, huuda takaisin "kerro mitä asiaa" (kuten tuolla yllä joku jo ehdotti). jos teini ei kerro, niin sano vaikka siihen "juu, minäkin rakastan sinua!"

Kiitos kommentista. Mutta onko se oikeasti helposti loukkaantumista, jos vuosikausia saa osakseen ilkeilyä? Hain apua terapiasta ja lähdin liitosta, mutta kun tämä ilmiö ei lopu, muuttaa vain vähän muotoaan.ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mielen murtumiselle ei ehkä voi mitään, mutta sitä ennen on ollut varmasti aikaa hakeutua terapiaan tai käydä puhumassa asiantuntijan kanssa, joten omalla vastuulla on se, että miten kauan aikoo itseään roikottaa löyhässä hirressä ja menneisyydessä.

Ap: on hienoa, että olet tiedostanut herkkyytesi ja että olet rehellinen sille miten herkästi loukkaanut ja mitkä asiat loukkaavat sinua. Nyt voit lähteä hakemaan itsellesi sellaista apua, että alat opetella kestämään sitä, että kaikki ihmiset eivät toimi eivätkö ajattele laillasi.

ELi lähdet opettelemaan miten itse vedät rajat ja miten sen kerrot muille.

Teinisi tuntuu käyttäytyvän kuten kuka tahansa normaali teini. Tietenkin hän juoksuttaa sinua, koska kertoo sillä, että kaipaa sinua. hän siis halusi, ett tulet näyttäytymään: kuin pieni taapero, joka välillä käy koskettamassa äitiään saadakseen tankattua tunnetta turvallisuudesta. teinisi mielessä asia ei tietenkään ole noin, vaan hän ajattelee vain trollailevansa äitiään tai jekuttavansa. kun miehesi toimii samoin, niin siinä on vain syynä se, että miehesi on kakara ja jämähtänyt teini-ikään. Sille ei voi enää mitään, voit onnitella itseäsi, että olet päässyt moisesta riippakivestä eroon.

Kun ensi kerralla teinisi huutelee sinulle kiirellistä asiaa, huuda takaisin "kerro mitä asiaa" (kuten tuolla yllä joku jo ehdotti). jos teini ei kerro, niin sano vaikka siihen "juu, minäkin rakastan sinua!"

Kiitos kommentista. Mutta onko se oikeasti helposti loukkaantumista, jos vuosikausia saa osakseen ilkeilyä? Hain apua terapiasta ja lähdin liitosta, mutta kun tämä ilmiö ei lopu, muuttaa vain vähän muotoaan.ap

Olet vain joutunut kestämään liian paljon liian pitkään. Olen eri kommentoija, mutta tässä yhteydessä särähti korvaan "alat opetella kestämään sitä, että kaikki ihmiset eivät toimi eivätkä ajattele laillasi". Minulle on tullut kuva, että tässä aloituksessa on ollut kyse törkeästä käytöksestä eikä törkeää käytöstä kyllä pidä kenenkään kestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mielen murtumiselle ei ehkä voi mitään, mutta sitä ennen on ollut varmasti aikaa hakeutua terapiaan tai käydä puhumassa asiantuntijan kanssa, joten omalla vastuulla on se, että miten kauan aikoo itseään roikottaa löyhässä hirressä ja menneisyydessä.

Ap: on hienoa, että olet tiedostanut herkkyytesi ja että olet rehellinen sille miten herkästi loukkaanut ja mitkä asiat loukkaavat sinua. Nyt voit lähteä hakemaan itsellesi sellaista apua, että alat opetella kestämään sitä, että kaikki ihmiset eivät toimi eivätkö ajattele laillasi.

ELi lähdet opettelemaan miten itse vedät rajat ja miten sen kerrot muille.

Teinisi tuntuu käyttäytyvän kuten kuka tahansa normaali teini. Tietenkin hän juoksuttaa sinua, koska kertoo sillä, että kaipaa sinua. hän siis halusi, ett tulet näyttäytymään: kuin pieni taapero, joka välillä käy koskettamassa äitiään saadakseen tankattua tunnetta turvallisuudesta. teinisi mielessä asia ei tietenkään ole noin, vaan hän ajattelee vain trollailevansa äitiään tai jekuttavansa. kun miehesi toimii samoin, niin siinä on vain syynä se, että miehesi on kakara ja jämähtänyt teini-ikään. Sille ei voi enää mitään, voit onnitella itseäsi, että olet päässyt moisesta riippakivestä eroon.

Kun ensi kerralla teinisi huutelee sinulle kiirellistä asiaa, huuda takaisin "kerro mitä asiaa" (kuten tuolla yllä joku jo ehdotti). jos teini ei kerro, niin sano vaikka siihen "juu, minäkin rakastan sinua!"

Kiitos kommentista. Mutta onko se oikeasti helposti loukkaantumista, jos vuosikausia saa osakseen ilkeilyä? Hain apua terapiasta ja lähdin liitosta, mutta kun tämä ilmiö ei lopu, muuttaa vain vähän muotoaan.ap

on se sillä lailla liian helposti loukkaantumista, jos valtaosa ihmisistä ei loukkaantuisi samasta asiasta. Mutta on muistettava, että liian helposti loukkaantuminen ei ole väärin, se on vain yksinkertaisesti sitä, että olet muita herkempi. Tässä on se tärkein pointti: vaikka olet muita herkempi ja vaikka mistä syystä tahansa se herkkyys sinussa olisi, niin tarvitset apua, jos se herkkyys estää sinua elämästä elämää, jota haluaisit elää. Apu on tuollaisessa tapauksessa usein terapiaa, mutta se ei merkitse sitä, että sinun tulisi luopua herkkyydestäsi, se merkitsee sitä, että opettelet keinoja, joiden avulla voit selvitä satuttamatta itsesäsi ja tapoja, joiden avulla voit kertoa muille miten haluat sinua kohdeltavan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mielen murtumiselle ei ehkä voi mitään, mutta sitä ennen on ollut varmasti aikaa hakeutua terapiaan tai käydä puhumassa asiantuntijan kanssa, joten omalla vastuulla on se, että miten kauan aikoo itseään roikottaa löyhässä hirressä ja menneisyydessä.

Ap: on hienoa, että olet tiedostanut herkkyytesi ja että olet rehellinen sille miten herkästi loukkaanut ja mitkä asiat loukkaavat sinua. Nyt voit lähteä hakemaan itsellesi sellaista apua, että alat opetella kestämään sitä, että kaikki ihmiset eivät toimi eivätkö ajattele laillasi.

ELi lähdet opettelemaan miten itse vedät rajat ja miten sen kerrot muille.

Teinisi tuntuu käyttäytyvän kuten kuka tahansa normaali teini. Tietenkin hän juoksuttaa sinua, koska kertoo sillä, että kaipaa sinua. hän siis halusi, ett tulet näyttäytymään: kuin pieni taapero, joka välillä käy koskettamassa äitiään saadakseen tankattua tunnetta turvallisuudesta. teinisi mielessä asia ei tietenkään ole noin, vaan hän ajattelee vain trollailevansa äitiään tai jekuttavansa. kun miehesi toimii samoin, niin siinä on vain syynä se, että miehesi on kakara ja jämähtänyt teini-ikään. Sille ei voi enää mitään, voit onnitella itseäsi, että olet päässyt moisesta riippakivestä eroon.

Kun ensi kerralla teinisi huutelee sinulle kiirellistä asiaa, huuda takaisin "kerro mitä asiaa" (kuten tuolla yllä joku jo ehdotti). jos teini ei kerro, niin sano vaikka siihen "juu, minäkin rakastan sinua!"

Kiitos kommentista. Mutta onko se oikeasti helposti loukkaantumista, jos vuosikausia saa osakseen ilkeilyä? Hain apua terapiasta ja lähdin liitosta, mutta kun tämä ilmiö ei lopu, muuttaa vain vähän muotoaan.ap

on se sillä lailla liian helposti loukkaantumista, jos valtaosa ihmisistä ei loukkaantuisi samasta asiasta. Mutta on muistettava, että liian helposti loukkaantuminen ei ole väärin, se on vain yksinkertaisesti sitä, että olet muita herkempi. Tässä on se tärkein pointti: vaikka olet muita herkempi ja vaikka mistä syystä tahansa se herkkyys sinussa olisi, niin tarvitset apua, jos se herkkyys estää sinua elämästä elämää, jota haluaisit elää. Apu on tuollaisessa tapauksessa usein terapiaa, mutta se ei merkitse sitä, että sinun tulisi luopua herkkyydestäsi, se merkitsee sitä, että opettelet keinoja, joiden avulla voit selvitä satuttamatta itsesäsi ja tapoja, joiden avulla voit kertoa muille miten haluat sinua kohdeltavan. 

 

"Nyt voit lähteä hakemaan itsellesi sellaista apua, että alat opetella kestämään sitä, että kaikki ihmiset eivät toimi eivätkö ajattele laillasi." Tuo on kaikkien pakko opetella, ihan kaikkien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mielen murtumiselle ei ehkä voi mitään, mutta sitä ennen on ollut varmasti aikaa hakeutua terapiaan tai käydä puhumassa asiantuntijan kanssa, joten omalla vastuulla on se, että miten kauan aikoo itseään roikottaa löyhässä hirressä ja menneisyydessä.

Ap: on hienoa, että olet tiedostanut herkkyytesi ja että olet rehellinen sille miten herkästi loukkaanut ja mitkä asiat loukkaavat sinua. Nyt voit lähteä hakemaan itsellesi sellaista apua, että alat opetella kestämään sitä, että kaikki ihmiset eivät toimi eivätkö ajattele laillasi.

ELi lähdet opettelemaan miten itse vedät rajat ja miten sen kerrot muille.

Teinisi tuntuu käyttäytyvän kuten kuka tahansa normaali teini. Tietenkin hän juoksuttaa sinua, koska kertoo sillä, että kaipaa sinua. hän siis halusi, ett tulet näyttäytymään: kuin pieni taapero, joka välillä käy koskettamassa äitiään saadakseen tankattua tunnetta turvallisuudesta. teinisi mielessä asia ei tietenkään ole noin, vaan hän ajattelee vain trollailevansa äitiään tai jekuttavansa. kun miehesi toimii samoin, niin siinä on vain syynä se, että miehesi on kakara ja jämähtänyt teini-ikään. Sille ei voi enää mitään, voit onnitella itseäsi, että olet päässyt moisesta riippakivestä eroon.

Kun ensi kerralla teinisi huutelee sinulle kiirellistä asiaa, huuda takaisin "kerro mitä asiaa" (kuten tuolla yllä joku jo ehdotti). jos teini ei kerro, niin sano vaikka siihen "juu, minäkin rakastan sinua!"

Kiitos kommentista. Mutta onko se oikeasti helposti loukkaantumista, jos vuosikausia saa osakseen ilkeilyä? Hain apua terapiasta ja lähdin liitosta, mutta kun tämä ilmiö ei lopu, muuttaa vain vähän muotoaan.ap

on se sillä lailla liian helposti loukkaantumista, jos valtaosa ihmisistä ei loukkaantuisi samasta asiasta. Mutta on muistettava, että liian helposti loukkaantuminen ei ole väärin, se on vain yksinkertaisesti sitä, että olet muita herkempi. Tässä on se tärkein pointti: vaikka olet muita herkempi ja vaikka mistä syystä tahansa se herkkyys sinussa olisi, niin tarvitset apua, jos se herkkyys estää sinua elämästä elämää, jota haluaisit elää. Apu on tuollaisessa tapauksessa usein terapiaa, mutta se ei merkitse sitä, että sinun tulisi luopua herkkyydestäsi, se merkitsee sitä, että opettelet keinoja, joiden avulla voit selvitä satuttamatta itsesäsi ja tapoja, joiden avulla voit kertoa muille miten haluat sinua kohdeltavan. 

 

Mutta mitä ne muut ihmiset sitten tekisivät, jos vuosikausia nälvitään ja yritetään kävellä yli ja mikään mitä sovitaan ei pidä, ja kun peräät oikeuksiasi niin todetaan, että älä ole noin vaikea ja joustamaton. Vaikka esim. lasten vaihto ei koskaan tapahdu ajallaan ja olen vuosia menettänyt yhden illan viikossa käytännössä kokonaan. Ja kun huomautan asiasta olen vaikea tyyppi. Kun kaikin tavoin se ns. lähipiiri osoittaa, että minulla tai minun oikeuksilla ei ole mitään väliä. Onko se oikeasti poikkeuksellista herkkyyttä jos sitä ei kestä? Auttakaa ymmärtämään.ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mielen murtumiselle ei ehkä voi mitään, mutta sitä ennen on ollut varmasti aikaa hakeutua terapiaan tai käydä puhumassa asiantuntijan kanssa, joten omalla vastuulla on se, että miten kauan aikoo itseään roikottaa löyhässä hirressä ja menneisyydessä.

Ap: on hienoa, että olet tiedostanut herkkyytesi ja että olet rehellinen sille miten herkästi loukkaanut ja mitkä asiat loukkaavat sinua. Nyt voit lähteä hakemaan itsellesi sellaista apua, että alat opetella kestämään sitä, että kaikki ihmiset eivät toimi eivätkö ajattele laillasi.

ELi lähdet opettelemaan miten itse vedät rajat ja miten sen kerrot muille.

Teinisi tuntuu käyttäytyvän kuten kuka tahansa normaali teini. Tietenkin hän juoksuttaa sinua, koska kertoo sillä, että kaipaa sinua. hän siis halusi, ett tulet näyttäytymään: kuin pieni taapero, joka välillä käy koskettamassa äitiään saadakseen tankattua tunnetta turvallisuudesta. teinisi mielessä asia ei tietenkään ole noin, vaan hän ajattelee vain trollailevansa äitiään tai jekuttavansa. kun miehesi toimii samoin, niin siinä on vain syynä se, että miehesi on kakara ja jämähtänyt teini-ikään. Sille ei voi enää mitään, voit onnitella itseäsi, että olet päässyt moisesta riippakivestä eroon.

Kun ensi kerralla teinisi huutelee sinulle kiirellistä asiaa, huuda takaisin "kerro mitä asiaa" (kuten tuolla yllä joku jo ehdotti). jos teini ei kerro, niin sano vaikka siihen "juu, minäkin rakastan sinua!"

Kiitos kommentista. Mutta onko se oikeasti helposti loukkaantumista, jos vuosikausia saa osakseen ilkeilyä? Hain apua terapiasta ja lähdin liitosta, mutta kun tämä ilmiö ei lopu, muuttaa vain vähän muotoaan.ap

on se sillä lailla liian helposti loukkaantumista, jos valtaosa ihmisistä ei loukkaantuisi samasta asiasta. Mutta on muistettava, että liian helposti loukkaantuminen ei ole väärin, se on vain yksinkertaisesti sitä, että olet muita herkempi. Tässä on se tärkein pointti: vaikka olet muita herkempi ja vaikka mistä syystä tahansa se herkkyys sinussa olisi, niin tarvitset apua, jos se herkkyys estää sinua elämästä elämää, jota haluaisit elää. Apu on tuollaisessa tapauksessa usein terapiaa, mutta se ei merkitse sitä, että sinun tulisi luopua herkkyydestäsi, se merkitsee sitä, että opettelet keinoja, joiden avulla voit selvitä satuttamatta itsesäsi ja tapoja, joiden avulla voit kertoa muille miten haluat sinua kohdeltavan. 

 

Mutta mitä ne muut ihmiset sitten tekisivät, jos vuosikausia nälvitään ja yritetään kävellä yli ja mikään mitä sovitaan ei pidä, ja kun peräät oikeuksiasi niin todetaan, että älä ole noin vaikea ja joustamaton. Vaikka esim. lasten vaihto ei koskaan tapahdu ajallaan ja olen vuosia menettänyt yhden illan viikossa käytännössä kokonaan. Ja kun huomautan asiasta olen vaikea tyyppi. Kun kaikin tavoin se ns. lähipiiri osoittaa, että minulla tai minun oikeuksilla ei ole mitään väliä. Onko se oikeasti poikkeuksellista herkkyyttä jos sitä ei kestä? Auttakaa ymmärtämään.ap

tietenkin he sanovat sinulle noin: ovat tottuneet siihen, että annat kohdella itseäsi huonosti, joten se on heille juurtunut käytösmalli. Kun nouset ylös ja sanot, että tu oei käy enää, niin tottakai he alkavat valitella, että miten sinusta on tullut tuollainen. Sinulla on velvolisuus itseäsi kohtaan laittaa ne rajat.