Vinkkejä hyvän terapeutin etsimiseen?
Olen siis pääsemässä todennäköisesti Kela-terapiaan ja saisin valita itse terapeutin. En tiedä, millaista mun pitäisi etsiä. Mulla on luultavasti posttraumaattinen stressioireyhtymä ja jotain masennusta/ahdistusta. En yllättyisi siitäkään, jos multa löytyisi myös kaksisuuntainen, jokin persoonallisuushäriö tai keskittymishäiriö.... Olisi kiva tulla kunnolla tutkituksi, mutta se akuutein ongelma on ehkä tuo traumaattisten asioiden käsittely ja arkielämästä otteen saaminen.
Millainen terapiamuoto mulle edes sopisi? Sellainen varmaan olisi paras, jolla on jokin "kunnon koulutus" eli joka on psykiatri tai psykologi. Toisaalta, onko jollakulla hyviä kokemuksia muunlaisesta, esimerkiksi taideterapiasta?
Kaikki neuvot ja kokemukset olisivat tervetulleita, kiitos :) Terapeutin pitäisi olla Hämeenlinnasta tai Tampereelta, joten saa ehdottaa jopa ihan jotain tiettyä, jos haluaa.
Kommentit (32)
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 13:11"]Täällä kun on ollut paljon analyysin puolesta niin mä ajattelin psykoanalyysissa käyneenä kertoa oman mielipiteeni siitä. Toki ajateltavaa antoi terapeutin sanomista mutta mua turhautti pakonomainen "vääristä paikoista kaivelu" jotka eivät siis liittyneet ongelmani (burnoutin ja syitä haettiin ylläriylläri lapsuudesta). Käytännössä kaikki ajatustyö jätettiin mulle. Itse olisin toivonut että terapeutti osallistuu muutenkin kuin sanomalla hmm aina silloin tällöin, eli että olisin saanut peilata omaa tilannetta jonkun toisen kautta. Olisi myös kaivannut käytännöntason ratkaisuja miten en tulevaisuudessa ajaudu samaan tilanteeseen ja tähän kognitiivinen/ratkaisukeskeinen olisi ollut parempi kuin random yläastemuistoista puhuminen..
[/quote]sama juttu. Kaiveltiin kaikki paska esiin ja itse olisi pitänyt sitten oivaltaa.
Jos nyt menisin niin lähtisin ratkaisukeskeiseen terapiaan ja psykologille. Itsellä psykiatri terapeuttina.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 15:03"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 13:11"]Täällä kun on ollut paljon analyysin puolesta niin mä ajattelin psykoanalyysissa käyneenä kertoa oman mielipiteeni siitä. Toki ajateltavaa antoi terapeutin sanomista mutta mua turhautti pakonomainen "vääristä paikoista kaivelu" jotka eivät siis liittyneet ongelmani (burnoutin ja syitä haettiin ylläriylläri lapsuudesta). Käytännössä kaikki ajatustyö jätettiin mulle. Itse olisin toivonut että terapeutti osallistuu muutenkin kuin sanomalla hmm aina silloin tällöin, eli että olisin saanut peilata omaa tilannetta jonkun toisen kautta. Olisi myös kaivannut käytännöntason ratkaisuja miten en tulevaisuudessa ajaudu samaan tilanteeseen ja tähän kognitiivinen/ratkaisukeskeinen olisi ollut parempi kuin random yläastemuistoista puhuminen..
[/quote]sama juttu. Kaiveltiin kaikki paska esiin ja itse olisi pitänyt sitten oivaltaa.
Jos nyt menisin niin lähtisin ratkaisukeskeiseen terapiaan ja psykologille. Itsellä psykiatri terapeuttina.
[/quote]lisäys vielä. Käytiin siis asiat pohjamutia myöten läpi. Hyvä kun selvisin. Kiitos terapeutin, mutta neuvoja kaipasin. Mutta itse olen niitä pähkäillyt.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 12:49"]
Itselläni on sellainen käsitys, että taideterapia on "kevyempää" terapiaa - voihan sieltä jotain yllättävää ponnahtaa, mutta on myös mahdollista piilottaa asioita, jotka tuntuvat liian uhkaavilta. Onkohan asia näin?
Ajattelin, että jos nyt on mahdollista jopa kolmeksi vuodeksi saada Kelan tukea, niin voisin mennä ihan analyyttiseen terapiaan, jossa ruoditaan kaikki. Mulla on ollut dissosiaatiokokemuksia ja muutenkin vähän "ylilyöntejä" stressitilanteissa, joten epäilyttää toisaalta, onko analyyttinen terapia mulle liian raskasta. Onko siis mahdollista, että se tekee musta alttiimman sekoamaan, jos olen aiemmin ollut vaikka lähellä vaipua psykoosiin?
[/quote]
Itse menin psykoanalyyttisessa eli psykodynaamisessa terapiassa kolmen vuoden jälkeen psykoosiin, että on se mahdollista. Mulla ei ollut aiemmin koskaan ollut psykoosia, enkä ollut ollut edes lähellä sellaista, pelkkä keskivaikea masennus vain
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 13:05"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 12:56"]
Tässä Kelan hyväksymiä, voit käyttää paikkakuntahakua (H-linna- Tre)
[/quote]
Kyllä tarvitsee asiakkaan perehtyä. Todellakaan kaikki psykoterapeutit eivät käytä "kaikkia" menetelmiä vaan osa käyttää tiukasti vain kognitiivista ja osa psykodynaamista. Näillä kahdella lähestystavalla on ihan olennaisia eroja. On todella tärkeää valita itselleen sopiva suuntaus. Varsinkin kun on kyse vaikeista ongelmista, ei ole sama hoidetaanko asiaa kognitiivisilla vai analyyttisillä menetelmillä. t. aiemmin vastannut.
[/quote]
Höpsistä: kun jalka menee poikki, on potilaalle aikas samantekevää millä suuntauksella se parannetaan.
Sinäkö menet hoidettavaksi oman diagnoosin PLUS hoito-ohjeiden kanssa?
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 13:11"]
Täällä kun on ollut paljon analyysin puolesta niin mä ajattelin psykoanalyysissa käyneenä kertoa oman mielipiteeni siitä. Toki ajateltavaa antoi terapeutin sanomista mutta mua turhautti pakonomainen "vääristä paikoista kaivelu" jotka eivät siis liittyneet ongelmani (burnoutin ja syitä haettiin ylläriylläri lapsuudesta). Käytännössä kaikki ajatustyö jätettiin mulle. Itse olisin toivonut että terapeutti osallistuu muutenkin kuin sanomalla hmm aina silloin tällöin, eli että olisin saanut peilata omaa tilannetta jonkun toisen kautta. Olisi myös kaivannut käytännöntason ratkaisuja miten en tulevaisuudessa ajaudu samaan tilanteeseen ja tähän kognitiivinen/ratkaisukeskeinen olisi ollut parempi kuin random yläastemuistoista puhuminen..
[/quote]
Käytännössä teet jokaisessa terapiassa ajatustyön ihan itse.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 15:19"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 13:11"]
Täällä kun on ollut paljon analyysin puolesta niin mä ajattelin psykoanalyysissa käyneenä kertoa oman mielipiteeni siitä. Toki ajateltavaa antoi terapeutin sanomista mutta mua turhautti pakonomainen "vääristä paikoista kaivelu" jotka eivät siis liittyneet ongelmani (burnoutin ja syitä haettiin ylläriylläri lapsuudesta). Käytännössä kaikki ajatustyö jätettiin mulle. Itse olisin toivonut että terapeutti osallistuu muutenkin kuin sanomalla hmm aina silloin tällöin, eli että olisin saanut peilata omaa tilannetta jonkun toisen kautta. Olisi myös kaivannut käytännöntason ratkaisuja miten en tulevaisuudessa ajaudu samaan tilanteeseen ja tähän kognitiivinen/ratkaisukeskeinen olisi ollut parempi kuin random yläastemuistoista puhuminen..
[/quote]
Käytännössä teet jokaisessa terapiassa ajatustyön ihan itse.
[/quote]
Niinpä. En ymmärrä näitä ihmisiä jotka kuvittelee että terapia on sitä että terapeutti jakelee siellä viisaita ja syvällisiä neuvoja ja analyyseja, joilla kaikki asiakkaan ongelmat ratkeaa. Katsotteko te liikaa jotain amerikkalaisia sarjoja vai mistä tämä luulo kumpuaa? Oikeassa terapiassa terapeutin on kiellettyä antaa mitään neuvoja, asiakkaan pitää todellakin tehdä kaikki ajattelutyö itse ja keksiä ratkaisut ongelmiinsa.
Komppaan. Terapia on kovaa työtä - terapoitavalle.
Nimim Kolme vuotta yks terapiassa, paras investointini ikinä
Freud kuului vapaamuuraheihin. Ja analyyttiset teoriat perustuvat Freudin ajatuksiin. Suhtautuisin siis varauksella Freudiin.
http://www.henrymakow.com/freud_sabbatean.html
[/quote]
Höpsistä: kun jalka menee poikki, on potilaalle aikas samantekevää millä suuntauksella se parannetaan.
Sinäkö menet hoidettavaksi oman diagnoosin PLUS hoito-ohjeiden kanssa?
[/quote]
Selkäsi on kipeä, voit mennä joko hierojalla, fysioterapeutille, osteopaatille, kiropraktillo. Parempi esimerkki kuin tuo jalka :)
[/quote]
Tai kirurgille tai kuppaajamummolle.
Taitaisi minun selkäni jäädä hoitamatta, jos pitäisi ensin shoppailla nuo kaikki läpi ja tunnustella sitten, mikä niistä MINULLE sopii
;-)
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 15:17"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 13:05"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 12:56"]
Tässä Kelan hyväksymiä, voit käyttää paikkakuntahakua (H-linna- Tre)
[/quote]
Kyllä tarvitsee asiakkaan perehtyä. Todellakaan kaikki psykoterapeutit eivät käytä "kaikkia" menetelmiä vaan osa käyttää tiukasti vain kognitiivista ja osa psykodynaamista. Näillä kahdella lähestystavalla on ihan olennaisia eroja. On todella tärkeää valita itselleen sopiva suuntaus. Varsinkin kun on kyse vaikeista ongelmista, ei ole sama hoidetaanko asiaa kognitiivisilla vai analyyttisillä menetelmillä. t. aiemmin vastannut.
[/quote]
Höpsistä: kun jalka menee poikki, on potilaalle aikas samantekevää millä suuntauksella se parannetaan.
Sinäkö menet hoidettavaksi oman diagnoosin PLUS hoito-ohjeiden kanssa?
[/quote]
Psyykkiset sairaudet ovat eri juttu. Kaikille ei sovi kognitiivinen lähestysmitapa, eikä kaikille analyyttinen. Osa kaipaa ratkaisuja "tässä ja nyt" ja elämänsä selvittelyä. Osa tarvitsee pidemmän terapiasuhteen ja tiedostamattoman esiintuomista. Psykoterapiasuuntaukset ovat erilaisia joten potilaan kannattaa ehdottomasti selvittää mitä hän terapialta hakee. Itse olen ollut kognitiivisessa psykoterapiassa pakko-oireiden vuoksi, eikä sairaus ole parantunu, sillä altistukset ja järkeily ei toimi. Aionkin siis selvittää MIKSI reagoin ahdistukseen pakko-oireilla, mitä minulla on tiedostamattomana. Toisille taas kogniviitinen toimii loistavasti.
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 15:17"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 13:05"]
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 12:56"]
Tässä Kelan hyväksymiä, voit käyttää paikkakuntahakua (H-linna- Tre)
[/quote]
Kyllä tarvitsee asiakkaan perehtyä. Todellakaan kaikki psykoterapeutit eivät käytä "kaikkia" menetelmiä vaan osa käyttää tiukasti vain kognitiivista ja osa psykodynaamista. Näillä kahdella lähestystavalla on ihan olennaisia eroja. On todella tärkeää valita itselleen sopiva suuntaus. Varsinkin kun on kyse vaikeista ongelmista, ei ole sama hoidetaanko asiaa kognitiivisilla vai analyyttisillä menetelmillä. t. aiemmin vastannut.
[/quote]
Höpsistä: kun jalka menee poikki, on potilaalle aikas samantekevää millä suuntauksella se parannetaan.
Sinäkö menet hoidettavaksi oman diagnoosin PLUS hoito-ohjeiden kanssa?
[/quote]
Selkäsi on kipeä, voit mennä joko hierojalla, fysioterapeutille, osteopaatille, kiropraktillo. Parempi esimerkki kuin tuo jalka :)
[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 08:09"]
[/quote]
Höpsistä: kun jalka menee poikki, on potilaalle aikas samantekevää millä suuntauksella se parannetaan.
Sinäkö menet hoidettavaksi oman diagnoosin PLUS hoito-ohjeiden kanssa?
[/quote]
Selkäsi on kipeä, voit mennä joko hierojalla, fysioterapeutille, osteopaatille, kiropraktillo. Parempi esimerkki kuin tuo jalka :)
[/quote]
Tai kirurgille tai kuppaajamummolle.
Taitaisi minun selkäni jäädä hoitamatta, jos pitäisi ensin shoppailla nuo kaikki läpi ja tunnustella sitten, mikä niistä MINULLE sopii
;-)
[/quote]
Psykoterapia on eri asia. Suuntauksen pitää sopia itselle jotta se auttaisi. Ei ole järkeä maksaa turhasta. Lähestymistavat ovat erilaisia eri terapioissa, esim kognitiivissa yritetään heti helpottaa oireita toisin kuin analyyttissa. Potilas saa täysin erilaista apua, eikä hän tiedä mikä sopii itselle ennenkuin kokeilee. Psykoterapeutilla pitää muutenkin käydä muutama kerta arviokäynnillä ensin, jotta näkee sopiiko kemiat yhteen. Se on tärkeää prosessin kannalta. Kyse ei ole shoppailusta vaan itsensä hoitamasisesta kuntoon. On siis väliä minkä suuntauksen terapeutille menee, samoin on väliä kenelle menee.
Ai haluaa käsitellä menneisyyden traumoja
, silloin psykodynaaminen on paras.
Ratkaisukeskeisessä ja kognitiivisessa suuntaus on liian tulevaisuuskeskeinen heille
, jotka tarvitsevat menneisyyden tutkimista myös. Psykodynaaminen ei kuitenkaan ole mitään menneiden kaivelua, vaan nykyhetken tulkintaa myös elämänhistorian valossa.
T. Psykodynaamista terapiaa käyvä
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 15:19"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 13:11"]
Täällä kun on ollut paljon analyysin puolesta niin mä ajattelin psykoanalyysissa käyneenä kertoa oman mielipiteeni siitä. Toki ajateltavaa antoi terapeutin sanomista mutta mua turhautti pakonomainen "vääristä paikoista kaivelu" jotka eivät siis liittyneet ongelmani (burnoutin ja syitä haettiin ylläriylläri lapsuudesta). Käytännössä kaikki ajatustyö jätettiin mulle. Itse olisin toivonut että terapeutti osallistuu muutenkin kuin sanomalla hmm aina silloin tällöin, eli että olisin saanut peilata omaa tilannetta jonkun toisen kautta. Olisi myös kaivannut käytännöntason ratkaisuja miten en tulevaisuudessa ajaudu samaan tilanteeseen ja tähän kognitiivinen/ratkaisukeskeinen olisi ollut parempi kuin random yläastemuistoista puhuminen..
[/quote]
Käytännössä teet jokaisessa terapiassa ajatustyön ihan itse.
[/quote]
Pahoittelut että ymmärsitte mun viestin väärin. Opiskelen psykologiaa ja tiedän kyllä että Ajattustyötä pitää itse tehdä. Käytännössä tarkoitin sitä että olisin kaivannut ulkopuolisen mielipidettä siitä olenko esimerkiksi haulikko itselleni liikaa hommia vai olenko vaan heikko kun en jaksa. Se että terapeutti sanoo no niin, ei paljoa helpota omaa oivaltamista. Tai se että yhtäkkiä siirrytään puhumaan lapsuudesta. Siis miten se että koen mulla olleen onnellinen lapsuus auttaa mua ymmärtämään miksi olen nyt palanut loppuu. Tällätavalla olisin siis kaivannut terapeutilta apua omaan ajatteluun, en niin että kaikki heti mulle nyt.
Moi,
Terapeutin etsinnässä on monia erilaisian näkökulmia:
1. oikea viitekehys: onko esim kognitiivinen, psykodynaaminen, psykoanalyysi, taideterapia, ratkaisukeskeinen
Tämä oikea viitekehys riippuu omasta mielestäni eniten siitä minkälainen persoona olet itse. Itse kannatan analyyttisiä suuntauksia kuten psykodynaamista ja psykoanalyysia, sen sijaan nyt on yleisesti vallalla käsitys kognitiivisen psykoterapian tehokkuudesta. Lisäksi sinun kannattaa keskustella ihan psykiatrin kanssa, että voiko analyyttinen psykoterapia tehdä sulle pahaa, koska siinä mennään todella syvälle.
2. Kuitenkin viitesuuntauksesta huolimatta kyse on myös todella paljon henkilökemioista. Arviointikäynnit on sitä varten, että voit katsoa onko psykoterapeutti sulle hyväksi.
3. Psykoterapeutin pohjakoulutus voi olla hyvinkin erilainen. Psykologi tai psykiatri ei välttämmättä ole sen parempi terapeutti kuin esim sairaanhoitajan pohjakoulutuksen saanut psykoterapeutti. Kaikki laillistetut psykoterapeutit ovat käyneet erillisen psykoterapiakoulutuksen. Esim psykologi tai psykiatri sinällään eivät ole vielä psykoterapeutteja, heidänkin pitää siis käydä psykoterapiakoulutus.
4. Psykoterapeutteja löydät monesta eri paikkaa ja Kelan sivuilta näkee myös ne jotka tarjoavat kelan psykoterapiaa. Laitan kohta linkkejä. :)
Analyyttinen suuntaus:
http://www.therapeia-saatio.fi/psykoterapianeuvonta_ja_psykoter/psykoterapeuttiluettelo-2015/
kognitiivinen suuntaus, TRE:
http://skttampere.com/psykoterapia/
erilaisia suuntauksia, TRE:
http://www.mentoria.fi/
erilaisia suuntauksia, koko maa:
http://www.psyli.fi/psykoterapeuttiluettelo/hae_psykoterapeuttia
Jos saat Kelan osamaksajaksi, niin tuolta löytyy myös psykoterapeutteja, ottavat toki vastaan ilman että saat kelasta mitään mutta sitten joudut maksamaan käynnit itse. Psykoterapiaa voi siis hakea lääkärin b-lausunnolla, silloin siihen voi saada Kelan tukea. (tosin kela päättää sitten itse lähteekö tukemaan vai ei...)
http://www.kela.fi/tyoikaisille_kuntoutuspsykoterapia
Kogniviisia psykoterapeutteja koko maa:
http://tluettelo.kognitiivinenpsykoterapia.fi/
hämeenlinnalaisia psykoterapetteja, eri suuntauksia:
http://www.hameenlinnapsykoterapia.com/7
Itselläni on sellainen käsitys, että taideterapia on "kevyempää" terapiaa - voihan sieltä jotain yllättävää ponnahtaa, mutta on myös mahdollista piilottaa asioita, jotka tuntuvat liian uhkaavilta. Onkohan asia näin?
Ajattelin, että jos nyt on mahdollista jopa kolmeksi vuodeksi saada Kelan tukea, niin voisin mennä ihan analyyttiseen terapiaan, jossa ruoditaan kaikki. Mulla on ollut dissosiaatiokokemuksia ja muutenkin vähän "ylilyöntejä" stressitilanteissa, joten epäilyttää toisaalta, onko analyyttinen terapia mulle liian raskasta. Onko siis mahdollista, että se tekee musta alttiimman sekoamaan, jos olen aiemmin ollut vaikka lähellä vaipua psykoosiin?
Osaisikohan joku tässä ketjussa vastata seuraavaan:
Haluaisin yksilöterapiaan käsittelemään pariterapiassa esiin nousseita aiheita. Minulla on erityisesti yksi terapeutti tiedossa, jonka vastaanotolle todella haluaisin, lähinnä siksi että tuttavani on käynyt hänellä ja on kuulemma erittäin hyvä (ja minä taas luotan juuri tämän tuttavan mielipiteeseen ja uskon itselleni sopivan saman terapeutin joka hänelle sopii). Mutta nyt törmäsin kyseiseen terapeuttiin fb:ssä ja totesin että meillä on 39 yhteistä kaveria. Onko este terapiasuhteelle?
(Ei ap)