Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Ekaluokkalainen, kaverin omiminen.

Vierailija
14.08.2015 |

Ihanaa, kun esikoinen aloittanut koulun ja on on siitä innoissaan, mutta... Tyttöjen kaverisuhde draama. Että voikin äitiä ahdistaa ja ärsyttää tytön puolesta. 

Neiti pääsi samalle luokalle toivomansa parhaan eskarikaverinsa kanssa ja oli siitä niin innoissaan, koko kesäloman odotti. Heti ensimmäisenä päivänä toinen pikkutyttö omii tätä tyttöni parasta kaveria "leikitäänkö vain kahdestaan." On aika hallitseva ja tekee sen niin, että minulla on aikuisenakin jotenkin hankala sanoa siihen mitään. Tytöt ovat ilmeisesti samalta pihalta. 

  Lällättelee tarkoituksella tyttöni edessä "koulun jälkeen leikitään pihalla sitten yhdessä ja kutstutaan *** mukaan..." Me asumme kauempana, monen tien takana niin tyttöni ei pääse samalla lailla leikkimään koulun jälkeen samalle pihalle. Vie koko ajan tätä tyttöni kaveria jonnekkin "mennään tonne leikkimään(puhelee vain siis tälle kaverille)", ja tyttöni yrittää pysyä perässä. 

Ja tekee kaiken selvästi tarkoituksella omimismielessä. Sanoin tänä aamuna tyttärelleni, että sä voit sanoa ***:lle ettei omi *****. Tyttäreni ei nää tätä omimista "eii se omi" ja yrittää juosta innolla perään, mutta tiedän, että tästä tulee pidemmän päälle harmi ja se ahdistaa minua. Olen miettinyt, että pitäisi sano tuolle kaveria omivalle tytölle, että "älä omi *** ja ottakaa *** ihan yhtälailla mukaan." Ja luultavasti keskustella myös tytön äidin kanssa. En vain ole varma mitä sanoa...

 

Tulipahan iso purkaus. Mutta hyvää loppukesää kaikille ja reippaina uuteen kauteen! :)

Kommentit (25)

Vierailija
1/25 |
14.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuollaista lasten elämä nyt vaan on. Omasta lapsuudestakin kokemusta sekä omijana että yksin jääjänä kun mielenkiintoisempi tyyppi vie kaverin. Itse en tuollaisista stressaa vanhempana, ovat ihan lapsen ikätasolle siedettävissä olevia ja kasvattavia pettymyksiä vaan. 

Itse en myöskään kehottaisi omaa lasta väkisin roikkumaan mukana tai omijaa + kaveriaan ottamaan omaa lastani mukaan, vaan sanoisin että jos ei seura kelpaa, niin ne eivät ole sun arvoisia, ja anna niiden olla.

Vierailija
2/25 |
14.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Semmosta se on kun lapset alkaa opettelemaan uudenlaisia sosiaalisia koukeroita ja vallankäyttöä. Et voi ikävä kyllä pakottaa ketään leikkimään kenenkään kanssa tai kieltää noita tyttöjä olemasta vain kahdestaan. Kun ikää tulee enemmän pelit muuttuvat vain raaemmiksi. Jos menet vinkumaan niille tytöille ja niiden vanhemmille, saatat tyttösi vain tukalampaan tilanteeseen, sillä hänelle aletaan nauramaan sinun takiasi. Muistan omalta ala-asteeltani tämmösen soittelijaäidin. Kaikkien vanhemmat naureskelivat kotonaan avoimesti äidin soitoille ja tyttöä alettiin kiusaamaan oikein kunnolla koulussa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/25 |
14.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pistä opelle wilmaan viestiä, että puhuu luokan kanssa.... koulussa ei ketään jätetä ulkopuolelle. Vapaa-aika on sitten haastavampi juttu. Kutsu molemmat tytöt teille leikkimään, niin pääset vähän sivusta seuraamaan miten vuorovaikutus sujuu.

Eskari/ekaluokkalaisten kolmiodraamaa täälläkin :)

Vierailija
4/25 |
14.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä puutun napakasti,jos näen,että joku jätetään leikin ulkopuolelle. Minun tyttärelläni on paljon kavereita,jotka taas eivät keskenään halua leikkiä yhdessä. Eli tyttäreni on monesti välikädessä,kun useampi kaveri haluaa leikkiä vain hänen kanssaan. Useamman kerran olen ottanut tytöt puhutteluun,jos olen huomannut,että joku jätetään leikin ulkopuolelle. Teen tämän silläkin uhalla,että joku tytöistä menee kantelemaan omille vanhemmilleen. On sietämätöntä välillä seurata,kuinka jo seitsemän vuotiaat kieroilevat ja manipuloivat toisiaan. Vanhemmille en alennu soittelemaan.

Vierailija
5/25 |
14.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sano lapsellesi, että etsii muitakin kavereita, ettei ole kohta yksin. 

Vierailija
6/25 |
14.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 09:20"]Tuollaista lasten elämä nyt vaan on. Omasta lapsuudestakin kokemusta sekä omijana että yksin jääjänä kun mielenkiintoisempi tyyppi vie kaverin. Itse en tuollaisista stressaa vanhempana, ovat ihan lapsen ikätasolle siedettävissä olevia ja kasvattavia pettymyksiä vaan. 

Itse en myöskään kehottaisi omaa lasta väkisin roikkumaan mukana tai omijaa + kaveriaan ottamaan omaa lastani mukaan, vaan sanoisin että jos ei seura kelpaa, niin ne eivät ole sun arvoisia, ja anna niiden olla.
[/quote]

Juuri näin. Varsinkin tytöillä tuo draama jatkuu koko alakoulun. Vuoroin kenenkin kanssa. Kannattaa kannustaa hankkimaan muita ystäviä

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/25 |
14.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Normaalia toimintaa ala-asteella, jossa parhaat kaverit vaihtuu parin kuukauden välein. Ei siitä kannata murehtia. Odotas vaan kun tulee syksy, niin tytölläsi on jo ihan eri kaveripiiri ja ihan uudet bestikset.

Vierailija
8/25 |
14.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidän lapselle kävi noin kolmosluokalla. Oli kakkosella ollut aina parhaan kaverinsa kanssa, mutta kolmoselle tuli uusi tyttö, joka omi tyttöni kaverin täysin. Se uusi muutti samaan rivitaloon tyttöni kaverin kanssa ja tyttöni asuu parin korttelinssä ok-talossa.

Tuo uusi todella lällätteli ja kuiski tyttöni kaverin kanssa. Oli oikein ilkeä kaikin tavoin tytölleni -ja otti tyttöni kaverin sitten kokonaan itselleen. Järkutys oli suuri.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/25 |
14.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos kaikille vastauksista! Helpottaa :)

Vierailija
10/25 |
14.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 09:08"]

Ihanaa, kun esikoinen aloittanut koulun ja on on siitä innoissaan, mutta... Tyttöjen kaverisuhde draama. Että voikin äitiä ahdistaa ja ärsyttää tytön puolesta. 

Neiti pääsi samalle luokalle toivomansa parhaan eskarikaverinsa kanssa ja oli siitä niin innoissaan, koko kesäloman odotti. Heti ensimmäisenä päivänä toinen pikkutyttö omii tätä tyttöni parasta kaveria "leikitäänkö vain kahdestaan." On aika hallitseva ja tekee sen niin, että minulla on aikuisenakin jotenkin hankala sanoa siihen mitään. Tytöt ovat ilmeisesti samalta pihalta. 

  Lällättelee tarkoituksella tyttöni edessä "koulun jälkeen leikitään pihalla sitten yhdessä ja kutstutaan *** mukaan..." Me asumme kauempana, monen tien takana niin tyttöni ei pääse samalla lailla leikkimään koulun jälkeen samalle pihalle. Vie koko ajan tätä tyttöni kaveria jonnekkin "mennään tonne leikkimään(puhelee vain siis tälle kaverille)", ja tyttöni yrittää pysyä perässä. 

Ja tekee kaiken selvästi tarkoituksella omimismielessä. Sanoin tänä aamuna tyttärelleni, että sä voit sanoa ***:lle ettei omi *****. Tyttäreni ei nää tätä omimista "eii se omi" ja yrittää juosta innolla perään, mutta tiedän, että tästä tulee pidemmän päälle harmi ja se ahdistaa minua. Olen miettinyt, että pitäisi sano tuolle kaveria omivalle tytölle, että "älä omi *** ja ottakaa *** ihan yhtälailla mukaan." Ja luultavasti keskustella myös tytön äidin kanssa. En vain ole varma mitä sanoa...

 

Tulipahan iso purkaus. Mutta hyvää loppukesää kaikille ja reippaina uuteen kauteen! :)

[/quote]

 

Onneksi tyttöni on jo vitosella. Alku oli juuri tällaista. Menikin "vain" 3 vuotta ennen kuin tilanne saatiin jokseenkin seesteiseksi tyttöjen välillä. Ja aiheesta oli palavereita jos jonkinlaisia. Oli vanhemmat, opettajat, kuraattorit, jopa rehtori mukana setvimässä tyttöjen välisiä kahnauksia.

Tuo vapaus, joka tulee koulun välitunneilla ei vaan sopinut meidän tytön ja hänen luokkalaisten dynamiikkaan. Päiväkodissa oli aina joku katsomassa perään, että muita ei jätetä yksin, ja että leikit sujuvat kivasti. Kun koulussa oli aivan uusi ryhmä ja aikuisen vahtiminen jäi pois, niin jo alkoi nokittelujärjestelyt.

Muistan vieläkin, kun lapsi tuli toisena koulupäivänä kotiin ja tokaisi "päiväkodissa ja eskarissa piti leikkiä kaikkien kanssa, mutta koulussa saa valita kenen kanssa on..." Siitä arvasin, että tämähän muuttuu kiinnostavaksi, mutta en onneksi tiennyt kauanko tilanteen tasaantumiseen menee aikaa, vaivaa ja työtä.

Karvat nousee pystyyn vieläkin, kun muistelen...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/25 |
14.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

10/10 ap

Vierailija
12/25 |
14.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

9 jatkaa. Ei meillä vaan kaverit vaihguilleet alakoulussa muuta kuin että tyttöni jätettiin yksin ja sitten olikin yksin. Tämän muutti ainoastaan se, että viyosella yksi muutti pois ja siitä vapautui kaveri mun tytölleni, mutta se sitten muutti pois kutosella.

Eli meillä kaikki piti kynsin hampain kiinni kaverisgaan, paitsi tyttöni hävisi tulokkaalle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/25 |
14.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 09:35"]

Minä puutun napakasti,jos näen,että joku jätetään leikin ulkopuolelle. Minun tyttärelläni on paljon kavereita,jotka taas eivät keskenään halua leikkiä yhdessä. Eli tyttäreni on monesti välikädessä,kun useampi kaveri haluaa leikkiä vain hänen kanssaan. Useamman kerran olen ottanut tytöt puhutteluun,jos olen huomannut,että joku jätetään leikin ulkopuolelle. Teen tämän silläkin uhalla,että joku tytöistä menee kantelemaan omille vanhemmilleen. On sietämätöntä välillä seurata,kuinka jo seitsemän vuotiaat kieroilevat ja manipuloivat toisiaan. Vanhemmille en alennu soittelemaan.

[/quote]

TUollaisia lapset vaan on, oikeastaan raaimmillaan tuossa iässä koska eivät vielä ihan täysin ymmärrä kuinka paljon se toiseen sattuu se yksin jättäminen ja oma vaistomainen vallanhalu voittaa tositilanteessa ajatukset siitä mikä on oikein ja mikä väärin. Samanlaista menoa kuin apinalaumassa valtataisteluineen ja mielistelyineen ja alistamisineen ja alistumisineen.

Itse suhtautudun aika skeptisesti voiko vanhemmat vaikuttaa asiaan kovinkaan paljoa kuvaamasi tapaisilla puuttumisilla. Olin lapsena yleensä se hyljeksitty tyyppi, ja kyllähän siihen monet aikuiset yritti puuttua. Ainoa mihin se johti oli se että niiden aikuisten valvoessa saatettiin väkisin olla olevinaan minunkin kaveria, mutta sitten kun aikuinen ei ollut paikalla, vanha meno jatkui. Joskus myös jopa kostettiin minulle opettajan tai vanhemman puuttuminen. Minun oletettiin olevan "kantelupukki" ja minulle tehtiin hyvin tiukasti selväksi että semmoinen toiminta kostetaan.

Vierailija
14/25 |
14.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tytön alakoulusika oli kyllä yhtä draamaa. Viiden tai kuuden tytön porukka, jossa milloin kukakin jätettiin ulkopuolelle. Seiskalla tuli kunnon selkkaus ja pääsivät oikein puhutteluun. Oppivat vähän ja ovat edelleen porukassa.
Kyllä oli vaikeita aikoja. Pojalla on ollut paljon helpompaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/25 |
14.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Parhaiten tosta kaverisuhteiden luomisesta selviää kun on itse aktiivinen ja ottaa/pyytää kavereita leikkimään omaan kotiin. Vanhemman tehtävä on tukea pienten kaverisuhteita. Mahdollisimman paljon pyydätte kotiinne lapsia leikkimään tai pyydätte pääsisikö lapsenne muille leikkimään.
Tyttö ei itse näe ongelmaa missään joten miksi ihmeessä teet asiasta ison numeron? Siitä sun tyttö saattaa ahdistua. Nyt vain aktiivisesti tuet kaverisuhteita.

Vierailija
16/25 |
14.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos yhtään lohduttaa, niin tuollaista on nykyisin pojillakin. Oma ekaluokkalainen on sellainen tunteensa näyttävä ja bondaileva poikalapsi, mkä pitää sisällään toki paljon hyviä puolia, mutta leikkiminen tahdo sujua kunnolla kuin yhden kaverin kanssa kerrallaan. Eikä ollut eskariryhmässään mitenkään ainoa tällainen. Siellä oli vielä hyviä keinoja puuttua, kun eskariopet ryhmäyttivät uusiksi ja ohjasivat leikkejä. Erityisen rajoittavaa on, kun leikitään jotain peli- tms. hahmoja – niihin leikkeihin ei sitten pysty osallistumaan sellaiset, jotka ei fanita samoja. Itseäkin äitinä välillä kyllästyttää nuo hahmot.

Olisi mukavaa, jos sitä samaa "kaikki otetaan mukaan" -henkeä olisi mahdollista ylläpitää vielä koulussakin, luokassa ja muutenkin. Nyt mietinkin, olisiko koulun pihalla mahdollisuus järjestää jotain ohjattua välituntipuuhaa, vaikka jonain teemapäivänä. Sellaista mukavalla tavalla ryhmäyttävää. Vaikka vanhoja pihaleikkejä. Ekaluokkalainen on myös valittanut, että välkällä on tylsää (piha on kyllä vähän ankea). Meillä on aktiivinen vanhempainyhdistys, joten ehkä saisin puhuttua muut mukaan, täytynee ottaa esille asia siellä.

Vierailija
17/25 |
14.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muistan omista kouluajoista samaa :-(

Nyt on hyvä, että omat tytöt on kaksoset, samassa koulussa mutta eri luokilla, leikkivät kuitenkin välitunnit yhdessä eli eivät jää yksin. Muitakin kavereita onneksi on, eli leikkivät myös toisten kanssa yhdessä ja erikseen. Mutta jos heiltä kysyy kuka on paras kaveri niin vastaavat että sisko :-)

Vierailija
18/25 |
14.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tytöillä on aina tota. Aina pitäisi leikkiä kahdestaan. Poikien leikkeihin mahtuu useampi.

Vierailija
19/25 |
14.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 09:49"]

Muistan vieläkin, kun lapsi tuli toisena koulupäivänä kotiin ja tokaisi "päiväkodissa ja eskarissa piti leikkiä kaikkien kanssa, mutta koulussa saa valita kenen kanssa on..." Siitä arvasin, että tämähän muuttuu kiinnostavaksi, mutta en onneksi tiennyt kauanko tilanteen tasaantumiseen menee aikaa, vaivaa ja työtä.

Karvat nousee pystyyn vieläkin, kun muistelen...

[/quote]

Meidän pojan koulussa ja luokalla on sääntö, että koulussa ollaan kaikkien kanssa. Kotona saa kaverit sitten valita. Mun mielestä hyvä ja toimiva sääntö. Käytännössä tämä menee siten, että samat kaverit on sielläkin. Toki asuinalueet vaikuttaa, mutta noin yleisesti.

Vierailija
20/25 |
14.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Luokat on niin pieniä, että aina ei sitä omanlaista kaveria sitten löydy, jos joku hylkää. Oman tyttöni luokalla oli 7 tyttöä. Siinä jäi sitten vuosiksi yksinäiseksi ja kiusatuksi.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä seitsemän kuusi