Kun mies haukkuu, vähättelee jne?

Näin viime yönä unta. Olimme lomamatkalla Suomessa. Keskellä ei mitään mies aivan yllättäin jätti minut ulos autostamme ja jatkoi matkaa lastemme kanssa. Huomasin, että minulla ei ollut kännykkää mukana, mutta en huolestunut ollenkaan. Ajattelin, että kävelen kesäyössä ja löydän kyllä takaisin sivistyksen pariinkin. Luotin täysin itseeni ja siihen, että lapsemme välittävät minusta edelleen, vaikka isänsä tekikin minulle noin. Ajattelin jopa, että sain omaa aikaa ilman vähättelyn kuulemista.

ap

Minulla myös eräs tuttu miespuolinen ystävä...vähättelee, löytää sanomisiani aina jotain sanomista. Esimerkkeinä ystävät, jos kerron miehelle jonkun tarinan. Henkilö A toimi näin, ja näin kävi ja asia on ollut ikävä, hän saa keskustelut käännettyä jotenkin omaksi ongelmakseni eli, vaikka on ollut ihan selkeä syy, miksi en halua itse jotain henkilöä enää tavata, niin löytää jonkun kannan aina miksi voisin potea pahaa mieltä asiasta tai olen toiminut väärin.... Myös epäilee monia sanomisiani, mitä olen todennut tai havainnut, että niitä ei ole edes tapahtunut. No lyhyesti olen huomannut, että mies ei kuuntele mitään, sivuuttaa puheeni ja mielipiteeni, olen katsonut tätä sormien läpi aika pitkään ja nyt ajatellut, että en enää häntä tapaa ystävänä. Mies on epäkypsä ja kyyninen, ja tarvitsee ihmisen lähelle kehen purkaa näitä patoutumia, ja se tapahtuu piikittelyn avulla ja latistamisen. Se ei ole kiva asema edes ystävällä olla, jokaikinen asia mitä kerrot tyrmätään jotenkin. Iloisuus ja kepeys katoaa. Tsemiä sinne :) Ei kannata pyöriä seurassa missä kohdellaan vähättelevään sävyyn.

Huh, aivan kuin omat vanhempani! Isä pilkkasi äitiä, hymähteli tämän jutuille silmiään pyöritellen ja kommentoi puoliääneen kuin itsekseen äidin tyhmyyttä, rupsahtaneisuutta, tylsyyttä, vertasi muihin naisiin, oli julma välillä.

Ja äiti sitten...selitti meille isän käytöstä kuin siinä olisi ollut jotain järkeä ja kuin meidän pitäisi ymmärtää isää, ihan kuin oltaisi oltu vertaisia, aikuisia ihmisiä äidin rinnalla. Äiti piti käytöstään fiksuna, kun ei lähtenyt hajottamaan perhettä, mutta oikeasti me kaikki oltiin ihan hajalla!!! Ei me mitenkään näytetty sitä ulospäin, mutta terapiassa on mennyt koko aikuisikä, niin itseltä kuin sisaruksilta.

Isä oli itsekäs narsistiluonne mutta äiti vähintään yhtä ärsyttävä marttyyriluonne. Me elimme rikkaassa perhehelvetissä ja uskallan väittää että niitä on PALJON.

Voi olla myös merkki masennuksesta, jopa traumasta. Paha olo lyö läpi ja osuu lähimpiin. Jos hlö pitää huolta itsestään, voi olla tietysti merkki rakkauden kohteen muuttumisesta, jos ei pidä, syy voi löytyä lapsuudesta ja asia saattaa ratketa vasta psykoterapian keinoin. Kokemuksesta tiedän.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 23:53"]

Voi olla myös merkki masennuksesta, jopa traumasta. Paha olo lyö läpi ja osuu lähimpiin. Jos hlö pitää huolta itsestään, voi olla tietysti merkki rakkauden kohteen muuttumisesta, jos ei pidä, syy voi löytyä lapsuudesta ja asia saattaa ratketa vasta psykoterapian keinoin. Kokemuksesta tiedän.

[/quote] kaikkia ei saa terapiaan. Ei eteenkään niitä jotka luulevat olevansa oikeassa kaikessa 

Voi myös olla kyse mielisairaudesta 

Tuommoiset tasojen nostamisten ja laskemisten miettimiset kertovat, että rakkautta ei ole kummallakaan puolella. Mies ja nainen ilmeisesti ansaitsevat tosensa, mutta ne lapset pitäisi kyllä huostaanottaa ja antaa niille mahdollisuus kasvaa tunne-elämältään terveemmiksi.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 08:07"]

Tuommoiset tasojen nostamisten ja laskemisten miettimiset kertovat, että rakkautta ei ole kummallakaan puolella. Mies ja nainen ilmeisesti ansaitsevat tosensa, mutta ne lapset pitäisi kyllä huostaanottaa ja antaa niille mahdollisuus kasvaa tunne-elämältään terveemmiksi.

[/quote]

Sama särähti korvaan. Nainen laskeutuu miehen tasolle, koska mies ei pysty parempaan -miten alentuvaa! Ei tuo voi olla hyvän, toista kunnioittavan suhteen perusta. Miksi olet tyytynyt mieheen, joka ei mielestäsi ansaitse sinua? Ehkä tasosi ei kuitenkaan ole niin korkea kuin kuvittelet kun et sitä "oman tasoista" miestä kuitenkaan saanut.

Opetat siis lapsillesi että kun on raskas työ, puolisoa saa kohdella kuin paskaa. Ja tämä on vain hyväksyttävä ja kuljettava pää pystyssä eteenpäin! Terveempää olisi selittää lapsille että emme pysty kohtelemaan toisiamme rakastavasti niin kuin pitäisi ja sen vuoksi eroamme.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 23:18"]... Nainen oli laskenut miestä varten omaa tasoaan ja ei nostanut sitä, koska samalla olisi vaihtanut miestäkin - tiesi sen itsestään.

Nainen vangitsi siis itse itsensä perhe-elämän säilyttämisen vuoksi jatkamaan entiseen tapaan. Nainen kykenee halutessaan enempäänkin. Miehen ulkonäössä on vakavampia puutteita. Naisella on vain pieniä puutteita, jotka hän voi tahtoessaan korjata (hankkikin ne ihan tietoisesti, kun mieskään ei ole täydellinen luomus). Nainen kykenee myös etenemään työelämässä, jos nostaa sen sijalle 1. Lapset ovat olleet sijalla 1.

ap

[/quote]

Ei tällä naisella ole hyvä itsetunto. Päin vastoin, hän on suorastaan epätoivoinen ja on valmis tekemään mitä tahansa pitääkseen EDES nykyisen miehensä. Hän pelkää suunnattomasti, että miehen puheet pitävät paikkansa eikä hän saa enää ketään muuta.

Hankit tietoisesti "ulkonäköpuutteita" itsellesi, kun miehen ulkonäössäkin on puutteita? Ei hyvä nainen, hanki OMA elämä äläkä ole enää vain miehen varjo!

Miksi sinä selittelet tätä lasten edulla? Valehteletko sinä itsellesi, vai pidätkö sinä todella lapsiasi niin yksinkertaisina, että eivät huomaa tilanteessa mitään kummallista? Tai vielä pahempaa, haluatko sinä antaa lapsillesi sellaisen kuvan , että normaali perhe-elämä on tällaista, sitten tulevaisuudessa heidän omissakin perheissään?

Ihmiset on muutenkin niin hulluja nykyään ja perheiden elämä on varmasti aika hirveetä monessa paikassa. 

[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 23:56"][quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 23:53"]

Voi olla myös merkki masennuksesta, jopa traumasta. Paha olo lyö läpi ja osuu lähimpiin. Jos hlö pitää huolta itsestään, voi olla tietysti merkki rakkauden kohteen muuttumisesta, jos ei pidä, syy voi löytyä lapsuudesta ja asia saattaa ratketa vasta psykoterapian keinoin. Kokemuksesta tiedän.

[/quote] kaikkia ei saa terapiaan. Ei eteenkään niitä jotka luulevat olevansa oikeassa kaikessa 
[/quote] Nämä tyypit on mun mielestä emotionaalisesti etääntyneitä tunnetasolla itsestänsä, siis nämä mistä ap puhuu ja mitä muita esimerkkejä täällä on kerrottu. Ja tuolla muiden syyttelyllä pyritään kontrolloimaannä sitä omaa ahdistusta, ei siis ratkota sitä todellista ongelmaa mikä itsellä on. Itse vaan olen huomannut, että nämä ihmisluonteet, vie multa itseltä just sen mukavimman fiiliksen pois, ilon ja naurun, ja huumorintajun, kaikki halutaan käsittää väärin, negatiivisesti ja syyllistämään sävyyn. Täytyypä ensikerralla, kun törmään itse tähän mun tuttuun niin sanoa vaan puhtaasti päin naamaa mitä ajattelen. Turha itsellä pidätellä ja yrittää käyttäytyä koko ajan asiallisesti.

[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 23:31"]Ja haluat pysyä yhdessä käytännön syistä, viis lapsien tai teidän molempien tunteista?

Luuletko lasten nauttivan tilanteesta, saavat tuollaisen parisuhdemallin ja sitten saavat itse ratkoa noita asioita omalla kohdallaan aikuisiällä, kun ovat saaneet vääristyneen parisuhdemallin lapsuudessa.. Niin nähty, moneen kertaan. Surullista.
[/quote] Kyllä ne lapset kyseenalaistaa aivan varmasti niin äidin kuin isän kin käytöstä, kannattaa muistaa, että lapset on todella herkkiä monet aistimaan erillisistä käytöstä. Pahinta mitä tuossa voi tapahtua on se, että lapset kärsii ja joutuu sopeutumaan tai valitsemaan puolueet. Eikä se äiti jää itseään viisaaksi tee sanoillansa, jos perheen sisältä puuttuu, se kantavin voima nimeltä rakkaus.