miksi lörpöttelen kokoajan arkoja asioita
Ne vaan pääsee suusta ja näppäimistöstä. En kerkeä miettimään mitä sanon ja kannattaako tätä nyt sittekään sanoa.
Taas saa hävetä puheitaan.
Ja oon muuten hiljainen mutta sitten kun suun avaan niin sieltä pääsee liikaa infoo.
Joskus kirjoittaessa tulee tunne et Elä Ny Lähetä,sit pyyhin. En vaan aina jaksa odottaa sitä tunnetta.
Taas käperryn itsesääliin ja pakotan olla ottamatta kehenkään yhteyttä :(
Kommentit (13)
Mulla sama juttu. Olen ujo, mutta jotenkin hermostun ja puhun kaikkea hölmöä. Olen todella huono sosiaalisissa suhteissa. Nyanssit täysin kateissa...moni varmaan hukkuu puhetulvaani...ja itsekin mietin, että en kehtaa nähdä ihmisiä...
Sama täällä. Psykologikin totes, että olen hyvin avoin ihminen, plöh. Pitäis olla hiljaa
Pitäisi odottaa hetki ja laskea kymmeneen ennenkuin puhuu. Olisko diagnoosi puheADHD
Voi ei, no mulla on (pitkäaikais)masennus.
Nyt oikeen korostuu ku masentaa entisestään. Ja aina unohdan ettei ihmisille voi puhua yhtä avoimesti ja luottavaisesti kun terapeutille. Jotenkin taantunu näissä, lapsentasolle pudonnut.
Ap
Kun ei ole muuten kiinnostava henkilö tai omaa tiedostavia mielipiteitä, on tuollainen inhorealismi se keino mihin alitajuisesti turvaudut että saat huomioo muilta. Tavallaan tosi säälittävää, kannattaa miettiä miksi on niin huomionkipeä.
Ei ole todettu puheadhd.ta.
Mutta järkyttävää tämä on.
Niinku ois kaksi vaihetta, joko tuppisuu vai hölösuu
En aivan alle kirjoittaisi 7 tekstiä, vai enkö halua myöntää, en tiedä.
Huomiota haluan, lapsuudessa en saanut tarpeeksi posit. Huomiota, olin näkymätönlapsi.
Huomaatteko, lörpöttelen
Olet impulsiivinen/rajaton ihminen.
Mulla on hyvät sosiaaliset taidot, se on jopa mun vahvuus, osaan lukea ihmisiä, olen hauska ja saan ihmiset nauramaan ja keskustelemaan. Mutta mä olen todella avoin. Mulla se johtuu kotikasvatuksesta, meillä juteltiin avoimesti kaikesta. Tai jutellaan vieläkin. En aina oikein muista, etten voi kaikille alkaa rauhassa selittämään peräpukamistani, ei ihmiset oikein ymmärrä :D moni kyllä on kehunut että mulle on helppo puhua ja että mä olen aito.
Samoin! Olen lukenut, että arkaluontoisten, nolojen, intiimien asioiden paljastelu kuuluu varsinkin naisilla masennukseen. Mulla ei ole masennusta diagnosoitu, mutta takana on vaikea ero ja ongelmat sen suhteen jatkuvat edelleen. Varsinkin muutaman drinksuj jälkeen mulle tulee pakonomainen tarve kertoa yksityisasioitani, seksijuttuja lähinnä.