3-vuotiaan kakanpanttaus (psyykkistä)
Kyseessä ei siis ole fyysinen vika kuten ummetus, ne on poissuljettu.
Tyttömme on alkanut pidättämään kakkaa. Sitä on kestänyt noin puoli vuotta. Kaikkea on kokeiltu; asiasta puhumista ja puhumatta olemista, pottaa, pynttyä, vaippaa, sanomalehteä...pakottamista ja piittaamattomuuttakin, aivan kaikkea on matkan varrella tullut, kieltämättä huonoakin reagointia asiaan, mutta olen vain ihminen minäkin ja pääosin olen kuitenkin jaksanut olla ihan järkevä ja kannustava.
En voi ymmärtää syytä ja vielä enemmän ihmeissäni olen miten tästä suosta koskaan selvitään. Lapsi siis vaan pidättää kakkaa, monta päivää, on maassa ja alakuloinen, ihan kivuliaskin, mutta niin vaan kipittää aina paineen tullen jonnekin jossa äärimmilleen tuskissaan pidättää ja tulee sieltä sitten pois välillä katsetta vältellen, välillä jopa ylpeänä tyyliin " sainpas pidätettyä" . Sitten kun kakka lopulta tulee hän itkee ihan hysteerisenä ja elimistö oikeastaan työntää kakan aivan väkisin ulos. Olen epätoivoinen.
Neuvolasta on käsketty odottamaan ja pitämään kakka pehmeänä levolacilla. Jotkut vaan kuulemma ovat tälläsiä?! Lopulta soitin perheneuvonnan psykologille joka ottaa meidät vastaan mutta aika on vasta muutaman viikon kuluttua.
Sattuisiko KENELLÄKÄÄN olemaan kokemusta vastaavasta?!??
Kommentit (7)
mutta todella mielenkiinnolla lukisin kokeneiden konkareiden vinkkejä. Meillä on nimittäin tismalleen sama tilanne kuin teillä, Huldaeemeli.
Meidän 3-vuotias poika on nyt kuukauden päivät pidätellyt kakkaa ihan äärirajoilleen. Pissat tekee ihan näppärästi pottaan tai WC-pönttöön, mutta kakkaa ei vaan kuulu...
Meillä myös otetaan Levolacia päivittäin eli syy ei kyllä ole kovassa kakassa. Meillä myös konstit on nyt jo vähissä ja juuri tällä hetkellä kokeillaan sitä välinpitämättömyyttä. Ei kyllä tunnu toimivan sekään...
Pliis, pliis, samassa tilanteessa olleet vastatkaa... Menikö tämä vaihe ihan omia aikojaan ohi vai löytyikö jokin apu, mahdollisesti lääkäriltä?
Huldaeemeli, tunnen syvää sympatiaa :)
Liittyykö teillä tämä panttaaminen vaipan poisjääntiin?
Meillä tuli aikoinaan ongelmaksi se, että ei halunnut tehdä kakkaa muualle kuin vaippaan. Kokeilimme myöskin kaikkia mahdollisia konsteja, ja ymmärsimme sitten, että ei siihen auta mikään muu kuin aika. Pitää antaa lapselle aikaa ja kun hän itse on siihen kypsä hän menee kyllä potalle tai pytylle. Oli todellakin aivan kamalaa, kun poika pidätteli kakkaa, ihan tuskaa. Sitten vain sovimme, että hän voi kakata vaippaan ja sitten alkaa hieman isompana poikana opetella potalle. Meidän tapauksessa ainakin meidän piti antaa omalle tahdollemme periksi, ja odottaa pojan kypsymistä asiaan. Missään nimessä se ei tule onnistumaan pakottamalla ja se päinvastoin saattaa ajaa tilanteen pahaan umpikujaan ja ahdistukseen.
Ihan varmasti lapsi menee pytylle tai potalle, kuka ennemmin ja kuka myöhemmin, toisilla se vain vaatii enempi aikaa ja kärsivällisyyttä. Voimia ja jos teillä on kakkaaminen vaipasta kiinni, niin minä ainakin antaisin sen vaipan ja juttelisin rauhallisesti asiasta lapsen kanssa. Ja sitten kannattaa asian olla ilman huomiota jonkin aikaa.
Tuska on heti helpottanut puolella kun on löytynyt ainakin yksi kohtalotoveri ;O).
En tiedä voiko johtua vaippa-asiasta. Itse en ole pitänyt kiirettä vaipoista poispääsemisessä, olen edennyt lapsen tahtiin. Eli kysynyt aamuisin haluatko laittaa vaipan vai pikkuhousut. Vastaus on vaihdellut, mutta nyt olen taas parin viikon verran pitänyt kyselemättä vaippaa, koska olen ajatellut sen olevan pois lapsen paineista. Että äiti on päättänyt näin. Samassa juteltiin aiheesta lyhyesti ja rakkaudella, ja nyt hän tietää että saa rauhassa tehdä kakan vaippaan kun hätä tulee, ei ainakaan sen takia tarvi pidättää että ei tiedä minne tekisi. Lapsi vaikutti ratkaisuun ihan helpottuneelta ja nyt annetaan aiheen olla muutenkin. TOSIN näin olemme tehneet kerran pari aiemminkin eikä se ratkaisua ole asiaan tuonut. Joskus luulen että nyt alkaa sujumaan, kakka esimerkiksi tulee 3 päivän välein pari kertaa ja joskus jopa ilman sen suurempaa draamaa, mutta sitten taas tulee jotain (?) ja olemme takaisin kriisissä. Toisinaan mietin että onko kakkaongelmat ja päivärutiinien muutokset kovinkin tekemisissä keskenään, sillä usein " hyvä kakkausputki" päättyy kun tulee jotakin ekstraa, mummolayö tai perhepäivä ostoskeskuksessa. Mutta jotenkin järki sanoo että en mä nyt eristyäkään muusta maailmasta voi sen takia että lapsella suoli toimisi normaalisti! Eikä me nyt todellakaan mitenkään vallattomasti lennellä sinne tänne tai harrastella hirmusti, päinvastoin, aika rauhallista eloa meillä on, toki joskus jotain.
Kiva olisi kuulla lisää jos jollakin vielä kommentoitavaa aiheesta. Itse laitan sitten niitä kuulumisia kun pääsemme psykologin vastaanotolle.
sylin täydeltä sympatiaa!!! Meillä oli esikoisen kanssa ihan sama meininki pitkän aikaa. Välillä oli parempia kausia ja sitten panttaaminen alkoi uudestaan. Lohdutuksena voin kertoa että nyt meillä on reipas 4½vuotias, joka kakkaa pöntölle päivittäin :-) Meillä myös oli käytössä vaippaan kakkaaminen lähes 4-vuotiaaksi, pissan osalta oppi täysin kuivaksi jo reilu 2 vuotiaana, mutta jotenkin kakkaaminen oli turvallista ja mukavaa vain vaippaan. Minun neuvoni on aikaa, rauhaa asialle ja huomiotta jättämistä. Meillä kakka oli usein hieman kovaa, joten ilmeisesti kakkaaminen oli joskus sattunut ja kukapa ei välttelisi asiaa mikä tekee kipeää... joskus tyttö sipsutteli varpaisillaan olkapäät korvissa ja pidätti kakkaa kaikin voimin :-( Siinä on kyllä vanhemmilla konstit vähissä. Tehokkaaksi panttaamisen katkaisussa osoittautui myös liikunta. Kun tytöstä näki että olo oli tukala, pistin vaipan päälle ja ulos metsään tarpomaan ylös alas maastoa. Joka ikinen kerta tyttö jäi jossain vaiheessa omaan rauhaansa ja kakkahan siellä vaipassa oli tuloksena. Lenkiltä palasi niin kovin helpottunut perhe.
Olin jo aivan unohtanut tuon aikakauden elämästämme, se oli kyllä todella rankkaa. Vaikka kuinka yritti olla ajattelematta asiaa, niin tuntui että ajatukset pyörivät kakkaamisen ympärillä ja huoli omasta lapsesta oli kova. Suosittelen että yritätte päästä panttaamiskierteestä eroon antamalla lapsen pitää vaippaa ja kakata siihen milloin haluaa. Kun kakkaamisesta on lähtenyt " mörkö" pois eli vaippaan kakkaminen on kivaa ja lapsi pyytää vaippaa kun haluaa kakalle, niin vasta sen jälkeen voi rauhassa alkaa miettiä potalle harjoittelua. Meillä vain sitten eräänä päivänä lapsi oli valmis potalle ja vaipat jäivät pois kertaheitolla hänen omasta päätöksestään :-) Voimia ja älkää ottako paineita ympäristön ihmettelyistä (niitä riitti jonkin verran... noin iso tyttö ja kakkaa vielä vaippaan...).
Tässä on jo paljon keskustelua meillekin tutusta ongelmasta. Lapsellani on myös kova vatsa ja kierre on tullut kun panttaa. Hieromalla (vauvahieronnan tyyppinen kokovartalohieronta) saan kyllä kakkahädän tulemaan ja potalla käydään jatkuvasti kääntämässä, mutta vatsaan sattuu eikä lapsi halua ponnistaa. Vaippaankaan ei tahdo tehdä. Tässä on jo keskustelussa tullut ilmi että joku käyttää Levolacia. Onko jotain muuta keinoja esim. luonnollisempia kakan pehmentimiä. Luumut menee meillä kuivattuina, mutta onko niiden säilöntäaine sellaista ettei ole hyvä syödä paljon?
Kiitos tosta metsäkävelyvinkistä, sitä varmaan kokeillaan jo tänään, lapsi on kärsinyt kakkahädästä jo koko aamupäivän.
Eli kakanpanttaus alkoi varmaan kun poika oli noin pari vuotias.
Ja tuntui kanssa ettei mikään keino tepsi,
lääkäritkään eivät asiaa, näin jälkikäteen ajateltuna, kovin tarkkaan tutkineet, koska tämä aika tavanomaista leikki-ikäisillä ja yleensä psyykkistä.
Monet kerrat olen kontallani istunut pojan kanssa vessassa.
Hän on pitänyt minua kaulasta tiukasti kiinni,
ja minä silittelin hänen alaselkää, joka yleensä sitten helpotti ja auttoi kakan tuloa. Viimeiseen asti aina pidätteli ja itki....
No, kaikki alkoi mennä jo rutiinilla, menin automaattisesti hänen mukanaan aina vessaan kun oli kakkahätä.
Siellä sitten saatettiin ähistä yli tuntikin.
Tätä kesti noin kuusi vuotiaaseen asti, jonka jälkeen lapsi ei enää itse halunnut minua vessaan mukaan.
Mutta vatsa ei silti tuntunut oikeen toimivan.
Nyt hänen ollessa 8-vuotias,
selvisi vihdoin syy: KELIAKIA.
Normaalisti kun keliakian oireet ovat veriripuli ja oksentelu, niin eivät lääkärit ymmärtäneet tätä asiaa edes tutkia.
Kunnes itse otin asoista enemmän selvyyttä ja pyysin lapselle testit.
Hänellä oli keliakian harvinaisemmat oireet,
eli kova vatsa, pullea vatsa (vähän niinkuin riisitautisella).
vain lieviä vatsakipuja, jatkuvaa päänsärkyä, heikkoa oloa, väsymystä,
ja rautahampaissa kiillevaurioita.
Keliakia on saattanut olla hänellä jo syntymästä saakka, ja nyt se vasta selvisi.
Onko teillä otettu keliakia kokeetkin?
Kannattaisi sekin vielä varmistaa.
meillä esikoinen oli päiväkuiva 2.5 vuotiaana, hoiti pissat pottaan tai pönttöön hyvin, mutta ei vain suostunut menemään kakalle. Yövaippa oli käytössä ja kakkasi usein siihen tai vaati päivällä vaipan, johon kakata. Ja sitä vaihetta jatkui oikeasti tosi pitkään. Mietin juuri, että nyt kohta täyttää neljä vuotta, niin olisikohan ollut nyt reilu puoli vuotta tai kuukausi pari enemmän, että ei olisi kakannut vaippaan ollenkaan.
Minä annoin suosiolla sen vaipan olla kakkaamista varten, kun lapsi selvästi pelkäsi kakata pottaan tai pienentäjällä pönttöön. Jossain vaiheessa kokeilimme tarrapalkitsemista ja sovimme kivat palkinnot, mutta lapsi ei ollut siihen valmis. Kolmannella kerralla (aikaa kului siis kuukausia) oli kypsynyt kakkaamisasiaan ja kerran kakkasi pottaan. Olimme sopineet 10 pottakakkaa ja sen jälkeen kävisimme vuokraamassa dvd:n, jonka lapsi halusi katsoa. Ja ne 10 kakkaa tuli varsin helposti muutaman ensimmäisen kakkauskerran jälkeen. Mutta tuonkin jälkeen meni siis aikaa, ennen kuin vaippaan kakkaaminen jäi kokonaan pois.
Nyt lapsemme hallitsee siis kakkaamisen täysin, mutta ei suostu hoidossa kakkaamaan, panttaa siellä. Itse olen aina ajatellut, ettei se ole niin vakavaa, vaikka kakkasikin vielä vaippaan päiväkuivana ollessaan, koska pääasia, että kakka tulee pois. Ummetuskierteestä on tosi vaikea päästä eroon ja meillä lapsi on ainakin hyvin kiukkuinen silloin, kun kakkaus ei suju kunnolla.