Millainen on ihannemiehesi? Entä millaisen miehen sait?

Joo, kyllä pidän rehellisistä ja suorapuheisistakin miehistä. Loukkaavista miehistä en kuitenkaan pidä ja ihannemies osaa erottaa näiden eron. ap

Ihannemies oli pitkä, lihaksikas, raamikas, vaalea, mieluiten suomenruotsalainen, älykäs, korkeasti koulutettu. Hyvä huumorintaju, luotettavuus ja kiltteys olivat tärkeitä. Harrastusten piti liittyä luontoon tai luonnontieteisiin.

Sain keskimittaisen, vatsakkaan, tumman, itäsuomalaisen, suomenkielisen miehen, joka ei ymmärrä luonnontieteistä hölkäsen pöläystä, vaikka akateeminen onkin. Hän on kiinnostunut sotahistoriasta, joka minusta on, ellei maailman tylsin aihe, niin ainakin lähellä sitä. Mutta hänellä on oikein hyvä huumorintaju ja hän on luotettava sekä kiltti, joten ulkokuori ja harrastukset eivät tässä olleet ratkaisevia tekijöitä :)

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 22:25"]

Ihannemies oli pitkä, lihaksikas, raamikas, vaalea, mieluiten suomenruotsalainen, älykäs, korkeasti koulutettu. Hyvä huumorintaju, luotettavuus ja kiltteys olivat tärkeitä. Harrastusten piti liittyä luontoon tai luonnontieteisiin.

Sain keskimittaisen, vatsakkaan, tumman, itäsuomalaisen, suomenkielisen miehen, joka ei ymmärrä luonnontieteistä hölkäsen pöläystä, vaikka akateeminen onkin. Hän on kiinnostunut sotahistoriasta, joka minusta on, ellei maailman tylsin aihe, niin ainakin lähellä sitä. Mutta hänellä on oikein hyvä huumorintaju ja hän on luotettava sekä kiltti, joten ulkokuori ja harrastukset eivät tässä olleet ratkaisevia tekijöitä :)

[/quote]

LOL, aikamoinen fail. Miltä tuntuu hävitä peli noin karkeasti?

Hmm, oma ihannemieheni ehkä kiinnostuksenkohteilta samanlainen. Luonne sellainen ihmisläheinen, umpiystävällinen, puhelias huumoriveikko, joka osaa leikkiä aikuisenakin.
.
Aiempi pitkä suhteeni oli ehkä aika lailla tuollainen monelta osin. En itsekään koskaan ymmärtänyt, miksi en täysillä rakastunut häneen, mikä oli ihan hirveä sääli - mutta parin vuoden jälkeen oli pakko "laskea hänet menemään", ei ollut reilua pitää häntä suhteessa, kun en itse ollut täysillä mukana.
.
Ehkä ihannemiehessäni on sitten jotain puolia, mitä en itse tajua haluavani. Nykyinen mieheni ei ole noita asioita yhtä voimakkaasti, ja tietty sisäänpäinkääntynyt tosikkomaisuus on paljastunut muutaman vuoden varrella. Ei jaksa aidosti kovin kiinnostunut olla siitä kulttuuristakaan. Keskustella kyllä osaa mistä vain, ehkä enemmän tieto- ja taito- kuin taideihminen, saati ihmisihminen.
.
Tavallaan en tiedä, kannattaako minun sitoutua häneen lopullisesti tämän vuoksi, koen tiettyä henkisen kumppanuuden puutetta. Toisaalta rakastan häntä kyllä ehdottomammin kuin ketään aiempaa, ja hän on oikeasti hyvä mies ja kumppani, joten paras vain ottaa järki käteen ja lakata miettimästä tällaisia tunnehömpötyksiä. :D

Ihannemies oli varmaankin sellainen kiltti, hymyilevä, ja tietysti kivannäköinen.

Lopulta en saanut minkäänlaista, ne joita oli hetken olivat kaukana noista.

Oletko ap varma että pidät rehellisistä miehistä? Siis aivan aikuisten oikeasti varma. Tällä palstalla rehelliset miehet on koiranpaskaakin arvottomampia.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 22:37"]

Oletko ap varma että pidät rehellisistä miehistä? Siis aivan aikuisten oikeasti varma. Tällä palstalla rehelliset miehet on koiranpaskaakin arvottomampia.

[/quote]

Rehellisyys ei ole sama asia kuin suorapuheisuus. Rehellinen voi ihan hyvin puhua nätisti ja tarvittaessa kertoa valkoisen valheenkin, ei tarvitse olla sellainen "no offence mut oot tosi läski"-tyyppi.