Ei enempää lapsia koska esikoinen on haastava?

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 23:21"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 23:14"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 23:13"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 23:08"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 23:04"] Jos et osaa ensimmäistäkään kasvattaa niin kannattaa joo jättää hankkimatta toinen lapsi. [/quote] Ei se esim. koliikki ole kasvattamisesta kyse. Mietippä vähän sieltä oman pienen laatikon sisältä laajemmin niin ehkä ymmärrät että ihmisiä on erilaisia ja kaikki asiat eivät ole vanhemmista riippuvaisia [/quote] Ihan turha on yrittää syyttää kasvatusvirheistä "vaativaa" ja "omatahtoista" lasta. Ethän ota laumanvartijakoiraakaan kokemattomana ja sen jälkeen kehuskele ettei sulla ole ollut niin vaikeaa koiraa. [/quote] Totta.. my bad t. 13

[/quote]

Hienosti vastailet muiden puolesta... Eli siis koliikkivauva on kasvatuskysymys?

-OIKEA 13
[/quote] älä esiinny minuna

Esikoinen oli helppo ja isolla ikäerolla tuli toinen, joka ei ollutkaan helppo, vaan yliherkkä, huono nukkumaan, allerginen, ylivilkas ja mitä lie. Nyt on kolmas tulossa, mutta isolla ikäerolla.

Joo, kohta 3 v lapsi, erittäin vilkas ja aikaansaava, kaikki energia menee hänen kanssa, en jaksaisi toista vauvaa tähän. 

Täällä yksi. 7v eikä mitään hinkua ottaa selvää millainen se pikkusisko tai -veli olisi.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 22:14"]Täällä yksi. 7v eikä mitään hinkua ottaa selvää millainen se pikkusisko tai -veli olisi.
[/quote]
Minkälaista 7v:n kanssa on? T. Väsynyt kohta 5vn äiti ap

Päiväkodissa lapsi on kiva, kohtelias, empaattinen ja kaikkien kaveri. Kotona on hiton rankkaa..ap

Täälläkin yksi 7-vuotiaan tytön äiti. Tosin uusperheen myötä tuli myös miehen lapset, jotka tosin varsin ruhallista sorttia.

8-vuotiaani on erittäin vaikea, haastava erityislapsi. Kuitenkin uskalsimme yrittää vielä toista lasta, ja tulihan se sieltä; täysin normaali, kiltti ja hyväkäytöksinen kuopus. Ilman häntä en enää nykyarkeamme jaksaisikaan.

Meillä enemmän toisin päin, esikoinen on ollut suhteellisen helppo. Pelottaa että mitenkä sitten pärjäisinkään kahden lapsen kanssa jos toinen onkin haastava.

Meillä äärimmäisen haastava esikoinen, nyt 7-vuotias. Ja aina ajattelin, että ainoaksi jää, riskiä että toinen olisi yhtä haastava (ei nukkunut, ei syönyt, tyytyväinen oli vaan ja ainoastaan sylissä...).
Mutta niin vaan mieli muuttui ja nyt meillä puoli vuotias kuopus ja maailman helpoin vauva ollut. Tai tiedä tuosta maailman helpoimmasta, mutta kun vertaa esikoiseen elämä on kun ruusuilla tanssimista :)

Meillä esikoinen kylläkin oli äärimmäisen haastava vaan ensimmäisen 1,5 vuotta, sitten alkoi joten kuten nukkumaan (eli meidän tapauksessa tarkoitti, että heräsi vain pari-kolme kertaa yössä) ja syöminenkin alkoi sujua kunhan päästiin kunnon ruokaan. Nykyään on "vaan" ihan tavallinen, joskin äärimmäisen vilkas ja temperamenttinen pikkukoululainen.

Jos et osaa ensimmäistäkään kasvattaa niin kannattaa joo jättää hankkimatta toinen lapsi.

Meillä eka haastava temperamentiltaan, sitä höystämässä allergiat ja refluksi. Nyt helpottaa kun tyttö on jo yli 10 v. Toka helppo kuin mikä, vaikka on sairastellutkin paljon. Hyvä nukkumaan ja rauhallinen. Kolmas näiden väliltä. Onneksi ei jätetty yhteen :)

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 23:04"]

Jos et osaa ensimmäistäkään kasvattaa niin kannattaa joo jättää hankkimatta toinen lapsi.

[/quote]

Ei se esim. koliikki ole kasvattamisesta kyse. Mietippä vähän sieltä oman pienen laatikon sisältä laajemmin niin ehkä ymmärrät että ihmisiä on erilaisia ja kaikki asiat eivät ole vanhemmista riippuvaisia

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 23:08"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 23:04"]

Jos et osaa ensimmäistäkään kasvattaa niin kannattaa joo jättää hankkimatta toinen lapsi.

[/quote]

Ei se esim. koliikki ole kasvattamisesta kyse. Mietippä vähän sieltä oman pienen laatikon sisältä laajemmin niin ehkä ymmärrät että ihmisiä on erilaisia ja kaikki asiat eivät ole vanhemmista riippuvaisia
[/quote] Ihan turha on yrittää syyttää kasvatusvirheistä "vaativaa" ja "omatahtoista" lasta. Ethän ota laumanvartijakoiraakaan kokemattomana ja sen jälkeen kehuskele ettei sulla ole ollut niin vaikeaa koiraa.

Tutustu muksuoppiin! Joillekin on ollut avuksi. Täytyy itsekin kokeilla!

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 23:13"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 23:08"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 23:04"]

Jos et osaa ensimmäistäkään kasvattaa niin kannattaa joo jättää hankkimatta toinen lapsi.

[/quote]

Ei se esim. koliikki ole kasvattamisesta kyse. Mietippä vähän sieltä oman pienen laatikon sisältä laajemmin niin ehkä ymmärrät että ihmisiä on erilaisia ja kaikki asiat eivät ole vanhemmista riippuvaisia
[/quote] Ihan turha on yrittää syyttää kasvatusvirheistä "vaativaa" ja "omatahtoista" lasta. Ethän ota laumanvartijakoiraakaan kokemattomana ja sen jälkeen kehuskele ettei sulla ole ollut niin vaikeaa koiraa.
[/quote] Totta.. my bad t. 13

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 23:14"]

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 23:13"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 23:08"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 23:04"] Jos et osaa ensimmäistäkään kasvattaa niin kannattaa joo jättää hankkimatta toinen lapsi. [/quote] Ei se esim. koliikki ole kasvattamisesta kyse. Mietippä vähän sieltä oman pienen laatikon sisältä laajemmin niin ehkä ymmärrät että ihmisiä on erilaisia ja kaikki asiat eivät ole vanhemmista riippuvaisia [/quote] Ihan turha on yrittää syyttää kasvatusvirheistä "vaativaa" ja "omatahtoista" lasta. Ethän ota laumanvartijakoiraakaan kokemattomana ja sen jälkeen kehuskele ettei sulla ole ollut niin vaikeaa koiraa. [/quote] Totta.. my bad t. 13

[/quote]

Hienosti vastailet muiden puolesta... Eli siis koliikkivauva on kasvatuskysymys?

-OIKEA 13

Meillä helpottui 5 vuotiaana, kun pääsi ulos yksin aina kun halusi. Asutaan rivarissa rauhallisella alueella. Edelleen, jos on vaikka sadepäivä (lapsi ei viihdy sillon ulkona), juoksee suunnilleen seiniä päin ja riehuu ja olen jaksamisen äärirajoilla. Kun taas on ulkoillut lähes koko päivän, on suht rauhallinen, toki edelleen äkkipikainen, vilkas ja helposti villiintyvä, jos sille päälle sattuu, mutta saan sen rauhallisuuden pysymään jos keksin tekemistä.

Ja joo, tehtiin se toinenkin jo kauan sitten ennen, kun kaikkein kauhein aika oli meneillään (meillä 2-3v). Toinen on taas rauhallinen hyvin nukkuva sylilapsi...onneksi. Onneksi tein sen toisen, on lapsilla seuraakin toisistaan ja se väsynyt pieni lapsi sylissä on aivan ihanaa. Sellaista en saanut esikoisen kanssa kokea. Ei vaan ole sylissä viihtyvä, vaikkakin kädestä pitäen haluaisi nukahtaa.