Periintyykö nirsous jos sitä ei opeta lapselle?

Tulipa mieleen kun tässä taanoin yksi tuttu söi vahingossa voileipäkakkua, jossa oli poroa. Totesi että hyvää oli mutta jos olisi tiennyt että siinä oli poroa, niin ei olisi syönyt. Ja hänellä on todella paljon näitä ruoka-aineita joita ei suostu syömään, mutta kun syö, niin sitten kehuu että olipa hyvää.

Periytyykö*...... hyvää yötä vaan... Ap

Kyllä lapset näkee kuka syö ja miten paljon.
Meillä on kolme poikaa ja kyllä se on monesti käyty puheenaihe miten lapsi itse syö ruokansa ja huomauttavat miten muut pöydässä ovat syöneet.

Sinuna en pohtisi millainen ruokailija olet ollut vauvana koska yleinen vika tehdä sose on jättää se liian tököksi jolloin lapsi ei saa sitä syötyä.
En usko tuohon ettei sinulla ollut nälkä. Omat lapset puhuu noin kun ne pitää syömistä pelinä ja kuvittelee että antaisin jotain muuta. Jos ei ollut ruoka-aikaan nälkä niin vatsa on ollut kuitenkin täynnä mutta sinulle on puhuttu ettet ole syönyt mitään "koko päivänä" ja tarkoitus on saada sinut sinne syömään. Näin siis esimerkiksi mummo puhuu lapsenlapselle kun tämä ei ole syönyt suurta annosta. Eri päivinä sitä syö jotain vähemmän kuin toisella kerralla.

Periytyy. Meillä yksi lapsi on nirso, kaksi ei. Nirsolla on tarkka makuaisti, maistaa sokkona, jos on ostettu eri merkkisiä muroja, vaikka olisi näennäisesti samoja riisimuroja.

Juu ja ei. Itse esim. en syö maksaa. Ihan vaan, koska sitä ei syöty, kun olin pieni. En ole tottunut makuun ja nyt se on liian voimakas. Luulen ettei lapsestanikaan kummoista maksansyöjää tule, koska ei ole pienenä makuun tottunut.

Meillä tosin perheessä aistiyliherkkyyksiä, mutta maku ei ole ongelma, vaan tuntu. Itse syön kyllä paljon erilaisia ruokia, koskaan kommentoimatta lapsen kuullen niitä, joita en syö. Silti lapsi vierastaa samoja kuin minä, vaikka niitä tarhassa ja mummoloissa tarjotaankin.

Makuaisti on perinnöllinen ominaisuus.

Nirsous on geneettinen eli periytyvä ominaisuus. Nirsous johtuu yleensä kahdesta asiasta. Ensimmäiseksi lapselle on ollut hyväksi olla nirso, jolloin hän ei ole syönyt kärpässieniä, pilaantunutta ruokaa jne. Nirsous on kivikaudella pitänyt hengissä. Toinen syy nirsoudelle on poikkeuksellisen hyvä makuaisti tai aistiyliherkkyydet. Kummallekkaan näistä ei lapsi mahda itse mitään. Lapsi voi olla ns. supermaistaja, joka aistii sellaisetkin maut, joita tavikset eivät havaitse ollenkaan.

Miksi ihmeessä aina oletetaan, että ruoka maistuu ja tuntuu samalta kaikkien suussa? Aistiyliherkän ruokakokemus on ihan erilainen kuin taviksen.

Eli periytyy vaikka ei opeta.

Joulupöytä on aistiyliherkälle painajainen.

Periytyy kyllä. Tietysti osittain nirsous tai mieluummin neofobisuus on opittua, eli jotain voi tehdä kasvatuksella. Kannattaa kuitenkin muistaa että joillekin lapsille on tosi vaikeaa maistaa monia ruoka-aineita, eivätkä he voi sille mitään. Syömään ei saa ikinä pakottaa, eikä kaikkia lapsia edes maistamaan. Voin lohduttaa että neofobisenkin lapsen kanssa pärjää, voi matkustella, ruokaa ei tarvitse heittää roskiin kunhan oppii hieman luovimaan.

No olen kuullut että kun lapsella on hampaita jo hyvin niin ruoka kannattaa olla juuri sen näköistä kun aikuisellekkin annetaan. Ei siis muusata vaan niin isoja paloja kuin sen ikäinen vain voi syödä. Silloin lapsi tunnistaa alusta asti mitä syö ja tietää pitävänsä siitä. Jos aina piilotat ruokaan vaikka kasviksia ja isompana yhtäkkiä annatkin ne isoina paloina, ei lapsi tunnista niitä jolloin helposti jää syömättä.