Ekaluokkalaisen äiti/isä: mikä jännittää eniten?

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 11:15"]Se miten lapsi viihtyy ja pärjää koulussa. Yleensähän ne lapset siihen pihalle viedään ja ope tulee hakemaan ekoina päivinä.
[/quote]
Ok. Kiitos tiedosta. Kyllä se lapsi sitten itsekkin varmaan pian oppii, mistä ovesta mennä kun siihen pihalle jättää. Ap

Entisenä koulukiusattuna jota kiusattiin koko 9v pelottaa ettei lapsi joutuisi kiusatuksi.

Muiden lasten vanhemmat.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 12:15"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 11:15"]Se miten lapsi viihtyy ja pärjää koulussa. Yleensähän ne lapset siihen pihalle viedään ja ope tulee hakemaan ekoina päivinä. [/quote] Ok. Kiitos tiedosta. Kyllä se lapsi sitten itsekkin varmaan pian oppii, mistä ovesta mennä kun siihen pihalle jättää. Ap

[/quote]

Jos ei opi, niin sitten erityisluokalle! 

Siis miten voi huolettaa jokin tuollainen, että meneekö oikeasta ovesta? Vaikka menisikin, niin hengissä varmasti selviäsi. 

Kai olette opettaneet lapsenne avaamaan suunsa ja kysymään neuvoa, jos tiukka paikka tulee. Vai oletteko opettaneet, että vieraille ei saa missään tilanteessa puhua?

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 12:17"]

Entisenä koulukiusattuna jota kiusattiin koko 9v pelottaa ettei lapsi joutuisi kiusatuksi.

[/quote]

Pelkosi todennäköisesti edesauttaa asiaa. Siirrät oman epävarmuutesi lapseen. 

Toivottavasti näin ei kuitenkaan käy. Mutta vahvin valttikortti kiusaamista kohtaan on tasapainoiset, itsevarmat vanhemmat. Ja tällä en tarkoita mitään joka asiaan puuttumista ja meuhkaamista oman pilttinsä puolesta. 

Fiksut ymmärtänevät, mitä tarkoitan. 

Vanhempien klikkiytyminen jännittää. Keskinäinen kyräily, hihittely selän takana toisten lapsille ja kavereiden "varaaminen" omille lapsille niin, että opettaa syrjimään muita kuin omaa "lähipiiriä".

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 12:20"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 12:17"]

Entisenä koulukiusattuna jota kiusattiin koko 9v pelottaa ettei lapsi joutuisi kiusatuksi.

[/quote]

Pelkosi todennäköisesti edesauttaa asiaa. Siirrät oman epävarmuutesi lapseen. 

Toivottavasti näin ei kuitenkaan käy. Mutta vahvin valttikortti kiusaamista kohtaan on tasapainoiset, itsevarmat vanhemmat. Ja tällä en tarkoita mitään joka asiaan puuttumista ja meuhkaamista oman pilttinsä puolesta. 

Fiksut ymmärtänevät, mitä tarkoitan. 

[/quote] En ole lapselleni puhunut mitään koko koulukiusaamisesta. Olen suhtautunut erittäin positiivisesti hänen koulun aloitukseensa. Hän on sosiaalinen ja reipas lapsi, itse olin ujo,arka ja hiljainen.

Kyllä eniten jännittää se, että sujuvathan koulumatkat varmasti turvallisesti. Alkuun toki kuljetaan yhdessä, mutta tarkoitus olisi, että pian alkaa kulkea itse.

Muistakaa lapsiinne varoittaa että ei kenenkää kyytii saa lähteä. Ja karkkii ei saa ottaa keltää tuntemattomalta

Että haluaako opettaja järjestää runsaasti lisätekemistä lapsellemme, joka on osannut lukea jo nelivuotiaasta ja osaa laskea yhteen- ja vähennyslaskuja tuhansilla sekä osaa jo kertotaulunkin kohtuullisen hyvin. Biologiaa ei vielä ekalla edes ole, mutta halusi, että selitän mitä eukariootti tarkoittaa. Selitä siinä sitten tumaa tulevalle ekaluokkalaiselle...

Ette harkinnut koulun aikastamista? Toisaalta ei se toisluokkalaisten menokaan sovi erityisen lahjakkaalle lapselle. 

Oliko tokalla esim. analogisen kellon opettelu. Tuntui kyllä äärettömän turhauttavalta, kun lapset n. nelivuotiaina sen osasivat, kuten varmasti sinunkin lapsesi. 

Suomessahan ei erillisiä kouluja tai edes luokkia ole lahjakkaille alakoulun piirissä. Ei oikein yläasteellakaan, mutta silloin voi jo valita tiettyjä linjoja, esim. kielen tai matematiikan mukaan ja päästä vähän parempaan porukkaan. 

Tarkkaile tilannetta, jos lapsesti frustroituu silmin nähden, niin ole yhteydessä kouluun. Jokaiselle on taattava motivoiva oppimisympäristö. 

Se miten lapsi viihtyy ja pärjää koulussa. Yleensähän ne lapset siihen pihalle viedään ja ope tulee hakemaan ekoina päivinä.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 10:37"]

Kyllä eniten jännittää se, että sujuvathan koulumatkat varmasti turvallisesti. Alkuun toki kuljetaan yhdessä, mutta tarkoitus olisi, että pian alkaa kulkea itse.

[/quote]

Meillä kanssa yksi vähän ikävä tienylitys. Kaikesta muusta voi selvitä, muttei siitä että lapsi jäisi auton alle fataalisti. 

Tähän on suunnitteilla alikulku, muttei pariin vuoteen varmastikaan toteudu. Eli matka jännittää eniten. Lapsi on kaikin puolin hyvin kehittynyt niin älyllisesti kuin sosiaalisesti, joten sen puolesta ei huolta. 

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 11:11"]Ette harkinnut koulun aikastamista? Toisaalta ei se toisluokkalaisten menokaan sovi erityisen lahjakkaalle lapselle. 

Oliko tokalla esim. analogisen kellon opettelu. Tuntui kyllä äärettömän turhauttavalta, kun lapset n. nelivuotiaina sen osasivat, kuten varmasti sinunkin lapsesi. 

Suomessahan ei erillisiä kouluja tai edes luokkia ole lahjakkaille alakoulun piirissä. Ei oikein yläasteellakaan, mutta silloin voi jo valita tiettyjä linjoja, esim. kielen tai matematiikan mukaan ja päästä vähän parempaan porukkaan. 

Tarkkaile tilannetta, jos lapsesti frustroituu silmin nähden, niin ole yhteydessä kouluun. Jokaiselle on taattava motivoiva oppimisympäristö. 
[/quote]ei harkittu, koska muuten kyllä riittää koululaiseksi opettelemista. On vähän sellainen hajamielinen professori, vaikka "akateemiset" tiedot ja taidot taitavat jo kattaa aika hyvin tokankin luokan tavoitteet.
Kellon oppi tosiaan myös jo nelivuotiaana. Osaa sekä analogisen, että digitaalisen muodon. Sekä osaa ja tietää perusteet kellonajan ja vuodenaikojen käsitteelle maapallon kierrosta sekä oman akselinsa, että auringon ympäri.
Kaipa se siitä, kunhan opettaja tosiaan viitsisi panostaa tehtävien antoon, eikä istuttaisi tyhjänpanttina paria vuotta, jolloin into koulua ja oppimista kohtaan taatusti sammuu.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 11:49"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 11:11"]Ette harkinnut koulun aikastamista? Toisaalta ei se toisluokkalaisten menokaan sovi erityisen lahjakkaalle lapselle.  Oliko tokalla esim. analogisen kellon opettelu. Tuntui kyllä äärettömän turhauttavalta, kun lapset n. nelivuotiaina sen osasivat, kuten varmasti sinunkin lapsesi.  Suomessahan ei erillisiä kouluja tai edes luokkia ole lahjakkaille alakoulun piirissä. Ei oikein yläasteellakaan, mutta silloin voi jo valita tiettyjä linjoja, esim. kielen tai matematiikan mukaan ja päästä vähän parempaan porukkaan.  Tarkkaile tilannetta, jos lapsesti frustroituu silmin nähden, niin ole yhteydessä kouluun. Jokaiselle on taattava motivoiva oppimisympäristö.  [/quote]ei harkittu, koska muuten kyllä riittää koululaiseksi opettelemista. On vähän sellainen hajamielinen professori, vaikka "akateemiset" tiedot ja taidot taitavat jo kattaa aika hyvin tokankin luokan tavoitteet. Kellon oppi tosiaan myös jo nelivuotiaana. Osaa sekä analogisen, että digitaalisen muodon. Sekä osaa ja tietää perusteet kellonajan ja vuodenaikojen käsitteelle maapallon kierrosta sekä oman akselinsa, että auringon ympäri. Kaipa se siitä, kunhan opettaja tosiaan viitsisi panostaa tehtävien antoon, eikä istuttaisi tyhjänpanttina paria vuotta, jolloin into koulua ja oppimista kohtaan taatusti sammuu.

[/quote]

Meillä erilainen tapaus, ettei ollut ns. pikkunero. Eli ei osoittanut erityistä kiinnostusta juuri astronomiaan tai ylipäänsä mihinkään alaan. 

Oli vain äärettömän näppärä kaikissa arjen toimissa. Tekstareita lähetteli neljän vanhana, oppi TV-ohjelmista ja tietsikalta englantia hämmästyttävästi. Sosiaalinen tyyppi, lähinnä leikki pihakavereiden kanssa, ei totisesti lukutoukka. 

Toivottavasti olette alueella, jossa koulussa on rauha keskittyä muihinkin erityisiin lapsiin kuin syrjäytymisvaarassa oleviin ongelmallisiin.. Ja aina voit vaatia!